+66 8 2913 6399
thaimaansuomalainen@gmail.com

Salak Phetin kylänraittia katsastaessamme huomiomme kiinnittyi Fishermen’s Hut -nimiseen kalaravintolaan.

Tai oikeammin sitä edelsi huomion kiinnittyminen tien varteen pystytettyyn Ruotsin lippuun ja sen jälkeen hirvenjälkiin, joita seuraamalla päädyimme monen mutkan kautta laitureita pitkin ruotsalaisen Jocken ja thaimaalaisen Nutin omistuksessa (pikkukuva) olevaa ravintolaa ja sen terassia. Ruokalistat tuotiin välittömästi ja paikan omistaja Jocke kertoi terassin ilmapallojen olevan siellä koska hänen vaimollaan oli sinä päivänä syntymäpäivä.

Kello oli puoli seitsemän maissa illalla ja sopiva hiuko kertoi, että alkoi olla illallisaika.

– Mitä tuo on, kysäisin osoittaen ruokalistalle suurennettua kohtaa, jossa mainostettiin päivän kalaa.

Päivän kala ei ollut vielä tullut.

– Hyvä kysymys, Jocke vastasi, se ei ole vielä tullut.

Hän vilkaisi kelloaan.

– Pyydystetty se jo tähän aikaan toivottavasti on ja sen pitäisi tulla kohdakkoin jollain noista palaavista veneistä, hän osoitti merelle päin.

– Se taitaa tulla tuossa kolmannessa veneessä, hän totesi sitten.

Ja toden totta. Se kolmas paatti alkoi rantaa lähestyessään kääntyä meitä kohti laskuveden paljastamaa hiekkasärkkää kiertäen. Jocke tervehti kipparia iloisesti.

– Mitäs toit?

Ruokalistaa koskevaan kysymykseemme vastattiin yllättävältä taholta.

– Yhden, mutta ison, kippari vastasi ja rantautui laiturin viereen.

Jocke otti lompakkonsa esiin ja maksoi isosta vonkaleesta pyydetyn hinnan mukisematta.

– Tätä onkin jo kyselty, hän sanoi kääntyen meihin päin.

– Haluatteko? Ovat nimittäin taatusti tuoreita nämä meidän päivän kalat.

Hän vaikeni hetkeksi ja loihe sitten lausumaan että vaimon synttäreiden kunniaksi alkaisi kyllä ilmainenkin ruokatarjoilu kello kahdeksan jälkeen.

– Voitte halutessanne liittyä joukkoon, hän kutsui ja totesi ruokaa olevan niin paljon, että siitä varmasti riittäisi kaikille.

Iltahämärissä ei enää saanut oikein kunnon kuvaa, mutta kala on iso.

– Ainahan te voitte tulla huomenna kokeilemaan sen päivän kalaa, hän ehdotti.

Otimme mielellämme kutsun vastaan. Jottei homma menisi aivan kuokkimiseksi tilasimme alkudrinkit ruokaa odotellessa. Ja toisetkin.

Tällä tavoin meille kehittyi oivallinen tilaisuus tutustua Salak Phetin kyläläisiin, joita tulikin synttäreille runsaasti. Yhteisen kielen kanssa oli paikka paikoin vähän niin ja näin, mutta kyllä kommunikaatio aina jollain tasolla pelaa, jos kaksi ihmistä haluaa ymmärtää toisiaan.

Älkääkä edes kysykö paljonko kello oli, kun majapaikkaan palattiin.

 

Koillisten provinssien retkemme poiki yllättävän yhteydenoton Sukothain seudulta.

Kaikki alkoi oikeastaan siitä, kun menimme kirjoittamaan koillisen lämpötilaeroista yöllä ja päivällä. Se kun saattaa olla jopa yli 20 astetta. Välillä oli suorastaan kylmä. Tuossa pikkukuvassa ovat muuten yhteiskuvassa Markku, vaimo ja mopo.

Markku kommentoi juttuamme toteamalla, etteivät ne lämpötilaerot mikään koillisen yksinoikeus ole. Sukothaissa elellään kelien mukaan niin, että illalla mennään nukkumaan klo 19.30-20.30 ja aamuisin herätään päivän töihin jo hyvän matkaa ennen kuutta.

Maalla ollaan aika omavaraisia ruokien suhteen. Nämä ateriat eivät tule valmispakkauksissa.

“Aamuisin on niin vilpo, että sukat pitää laittaa jalkaan ja pois ne voi ottaa joskus iltapäivällä klo 14 maissa. Lämmitellä voi harjaamalla lehtiä pihasta.”

Tannisen Markku tuli Thaimaahan viitisen vuotta sitten ja elelee nykyisin “vaimohenkilönsä” kanssa Na Khun Krai -nimisessä kylässä. Lähin kaupunki on Si Samrong. Naapuriprovinsseja ovat Phrae pohjoisessa ja Phitsanulok idässä. Etelässä tulee vastaan Kamphaeng Phet ja lännessä Tak.

Tilalla elelevät myös vaimohenkilön vanhemmat ja 250 kanaa. Niistä Markku kertoi joutuneensa ruokkimaan kanoja vaimonsa kanssa, kun korona iski koko perheeseen ja jossain välissä elettiin sellaisia aikoja, että kanalaa hoitava vaimon isä oli sairaalassa ja Markulle jäi emäntänsä kanssa se kanalan pito.

Kanoja on kaikkialla ja uusia tulee jatkuvalla syötöllä.

“Oli kovaa hommaa”, Markku kirjoittaa.

Kanalan lisäksi tila saa tuloja pienestä päivittäistavarakaupasta, josta myydään myös bensaa. Dieseliäkin myytäisiin, mutta pumppu on rikki. Huoltomiestä odotellessa.

“Asiakkaita käy harvakseltaan”, mies kommentoi kiireetöntä elämäänsä.

Tavaraa kauppaan toimittavat tukkujen jakeluautot, mutta toisinaan tilalta lähdetään Sukothaihin hakemaan tukusta jotain erikoisempaa, kun tarvetta tulee. Samalla tulee sitten ostettua kaikkea muutakin.

Voisi Vesa Keskinen hakea täältä mallia todellisesta kyläkaupasta.

“Tykkään asua täällä, enkä kaupungissa”, Markku kertoo.

Thaimaan hintojen noususta Markku toteaa sen näkyvän hyvin myös maaseudulla. Kauppias kun on.

“Ennen oli ruokaöljy 42 bahtia/pullo. Nyt lähes 65.”

Markun käyttäjätunnukset Thaimaan Suomalaisen maksullisiin sisältöihin toimitettiin hänen sähköpostiinsa tänään 1.2.

Sanovat kukkotappeluita maaseudun huviksi, mutta kyllä noita areenoita löytyy kaupungeistakin. Vedonlyönti on etenkin kaupungeissa kovaa.

 

 

 

Sakon Nakhoniin ja Nakhon Phanomiin suuntautunut matkamme alkaa olla jo niin loppusuoralla, että Timppa ja Keet ovat jo palanneet Pattayalle ja meidänkin osaltamme lähtöpäivä koittaa keskiviikkona 25.1.

Kyselimme tuossa ennen matkaa jo totuttuun tapaan täkäläisiä suomalaisia kertomaan meille vähän itsestään ja elämänpiiristään näissä koillisen provinsseissa. Tuli niitä vastauksia täältäkin, vaikka alkuun vähän epäilimmekin suomalaisen olevan näillä seuduin samankaltainen harvinaisuus kuin pohjoiskorealainen turisti missä päin maailmaa tahansa.

Janne kuuluu rakentaneen talon noin vuosi sitten Sawang Daen Dinin alueelle Sakon Nakhonissa. Tuossa pikkukuvan kartassa Sawang Daen Din sijoittuu suurin piirtein Nakhon Phanomin ja Udon Thanin puolivälin paikkeille. Sähköpostissaan Janne kertoi ystävänsä Aarnen asuvan vain noin tunnin ajomatkan päässä hänen kotitaloltaan. Täällähän on meininki kuin Lapin läänissä konsanaan. Aivan tässä lähellä…

Järvimaisemissa suomalainen tuntee aina olonsa kotoisaksi.

Harmittavan yhteensattuman vuoksi emme päässeet Jannen kanssa juttusille, kun mies itse on juuri tällä hetkellä Suomessa käymässä, mutta katsastetaan vähän tarkemmin, miltä Sawang Daen Dinin alueella näyttää ja mitä siellä on. Lähetäpä Janne meille se sähköpostiosoite, mihin haluat juttuvinkkiisi perustuvan Thaimaan Suomalaisen maksullisiin sisältöihin liittyvän käyttäjätunnuksen ja salasanan, niin laitamme ne tulemaan heti osoitteen saatuamme.

Sawang Daen Dinin alue sijaitsee Sakon Nakhonin provinssin länsiosissa aivan Udon Thanin provinssin rajalla. Provinssin pääkaupunkiin Sakon Nakhoniin on Sawang Daen Dinistä matkaa noin 80 km. Airbnb:n nettisivujen mukaan alueelta löytyy majoitusta alkaen 19 €/yö.

Airbnb -majoitusta löytyy moneen lähtöön. Se voi olla esim. huone tällaisessa talossa.

Maalaismaisemien lisäksi tekemistä ja näkemistä alueelta löytyy Udon Thanin puolelta provinssien välistä rajaa ainakin Red Lotus Lake -järven veneretkien muodossa, Ban Chiangin historiallisesta museosta, Wat Pa Ban Tatin keskellä metsää sijaitsevalta temppelialueelta, Phu Foi Lomin kansallispuistosta ja Chao Anouvongin puistosta, vain muutamia mainitaksemme. Udon Thanin ja Sakon Nakhonin kaupunkien lisäksi Nakhon Phanomkin nähtävyyksineen on kohtuullisen lähellä. Nakhon Phanomista enemmän jutussamme otsikolla Kyllä maalla on mukavaa 2.

Matkustamista eri kaupunkien välillä koillisten provinssien alueella helpottaa se, että täällä on hyvät tiet. Ja voitte olla varmoja siitä, että näissä koillisen pikkukylissä farang on edelleen ilmestys, joka kääntää päät, missä ikinä liikutkin. Englanninkielen taito on valtaosalla näistä ihmisistä vähän hakusessa, mutta sen korvaa heidän lähes rajaton ystävällisyytensä ja avuliaisuutensa vähän hukassa olevan tuntuista ulkomaalaista kohtaan.

Red Lotus Lake on naapuriprovinssin puolella, mutta ei liian kaukana.

Varaudu talvikuukausina pukeutumaan lämpimästi ilta- ja yöaikaan, sillä yö- ja päivälämpötilojen ero saattaa olla yli 20 astetta. Toinen paikallinen erityispiirre on maalaiskylien tiedotuskäytäntö.

Se ei todellakaan hoidu internetissä, vaan paikallinen kyläpäällikkö alkaa jolista aamulla ennen ihmisten töihin lähtöä  ämyreihinsä, mikäli jotain tiedotettavaa on. Kuuluu varmasti kaikkialle ja herättää niin ihmiset kuin heidän huomionsakin vaikkei thai -kieltä osaisikaan.

Hintataso on thaimaalaiseksikin edullinen eikä liikenne ole lainkaan niin ruuhkaista kuin turistialueilla.

Kylymä tulloo iltaisin koilliseen.

 

Kolme hyvää syytä käydä Nakhon Phanomissa.

Nakhon Phanom on aikojen saatossa Mekong -joen varrelle muodostunut kauppapaikka, jonne vielä tänäkin päivänä tuodaan jokilaivoilla kauppatavaraa mm. Vietnamista, Laosista, Myanmarista jne. Tarjolla on vaatteita, urheilutarvikkeita, lahjatavaraa, elintarvikkeita ja mitä nyt voisi kuvitella ihmisten kauppaavan kaakkois-aasialaisilla tavaramarkkinoilla. Tämä tuokin meidät avauskohteeseemme, joka on NKP -kauppakeskus jokivarressa.

Toki kauppakeskuksia ja markkinatoreja muualtakin kaupungista löytyy, mutta NKP on suosikkimme siksi, että sen välittömässä läheisyydessä tapahtuu kaikenlaista. On katusoittajaa, lasten leikkipuistoa, jokilaivaristeilyä jne. Sitä paitsi siinä rantatörmällä on hieno kävelykatu, jossa on mukava katsella joella liikkuvia aluksia ja poiketa vaikka johonkin kahvilaan miettimään seuraavaa siirtoa kaupungissa, johon Thaimaa jokirannassa olevan kyltin mukaan päättyy (pikkukuva).

Kuten tunnettua, on NKP lyhenne sanoista Neuvostoliiton Kommunistinen Puolue.

Täällä tavara ja erilaiset elintarvikkeet ovat vielä niissä hinnoissa, jotka Thaimaassa olivat voimassa 10-15 vuotta sitten. Esimerkkinä vaikka eräs suosikkisnackimme, joka thaimaalaisissa kaupoissa maksaa paikkakunnasta ja liikkeestä riippuen 50 bahtin molemmin puolin yhtä levyä kohti, ja on täällä pakattu kolmen levyn pakettiin, jota myydään hintaan 100 bahtia.

Samanlaiset aurinkolasit, joita Pattayan rannoilla kaupitellaan hintaan 200-250 bahtia kappale, maksavat täällä vain 50-80 bahtia. Jos jatketaan vielä yhdellä esimerkillä, niin miten olisi virveli? Vapa, kela, siima ja yksi uistin alkaen 250 bahtia (n. 7 €).

Oikeasti, menkää käymään. Jostain syystä thaimaalaisilla on tapana verrata Nakhon Phanomia Dubaihin, kun provinssi on kuulemma yhtä suuri pinta-alaltaan ja väkiluvultaan, mutta meidän kesken Nakhon Phanom on juuri julistettu Thaimaan Tuuriksi.

Harmiksemme kauppaterminaalin toinen kerros oli kiinalaisesta uudesta vuodesta johtuen suljettu, mutta kyllä ykköskerroksestakin taas yhtä ja toista löytyi.

Toinen nähtävyys, joka on hyvä käydä katsastamassa on mittasuhteiltaan uskomaton Mekong -joen Nakhon Phanomin kohdalla Laosin puolelle ylittävä maiden välinen kolmas Ystävyyden silta, Friendship Bridge 3. Se saa Tornionjoen yli Haaparannan puolelle kurottavan pohjoismaisen vastineensa näyttämään aika ponnettomalta vetäisyltä.

Rajakauppa Thaimaan ja Laosin välillä käy vilkkaana kaikkien neljän Ystävyyden sillan molemmilla puolilla ja se on selvästi otettu huomioon sillan suunnittelussa ja rakentamisessa. Kertovat viidennen Ystävyyden sillan olevan jo sellainen hirvitys, että sillan molempiin päihin on varattu erityisalueet liikennejärjestelyjä, tullimuodollisuuksia, varastointia ja rajakauppaa varten.

On niitä jo tässä kolmossillankin yhteydessä, mutta viitosen kohdalla puhutaan kymmenien kilometrien varoalueista. Uusia sillalle johtavia teitäkin tekevät sekä Thaimaan että Laosin puolella. Sitä käydään kyllä ihan varta vasten katsomassa, jahka valmistuu.

Vaikka me viekkauvella ja vääryyvellä tunkeuduttiinkin paikkoihin, joihin meillä ei periaatteessa pitänyt olla mitään asiaa, niin ei saatu koko siltaa mahtumaan yhteen kuvaan.

Tiesitkö, että Vietnamin vallankumouksen pääarkkitehti Ho Chi Minh oli Nakhon Phanomin poikia?

Toki monessa muussakin paikassa asustellut Ho Chi Minh asui Nakhon Phanomissa ennen kuin lähti tekemään vallankumousta Vietnamiin ja niinpä vähän Nakhon Phanomin kaupungin ulkopuolelta löytyykin erittäin tasokas ja hyvin hoidettu Ho Chi Minh -museo. Jos miinuksia haetaan, niin museolle johtava tie on huonosti ja erittäin epäselvästi opastettu. Opasteista ei käy ilmi, että Ho Chi Minhin silloinen kotitalo oli eri paikassa kuin missä museo on nyt.

Ho Chi Minhin museo ja kotitalo ovat kaksi eri paikkaa, mutta jäljennös kotitalosta on nähtävillä myös museossa. Sitä suosittelemmekin kaikille, jotka talon lisäksi haluavat perehtyä koko Vietnamin historian mullistaneen miehen elämään.

Ho Chi Minhin vanhassa kotitalossa on iso pirtti ja kaksi makuuhuonetta.

Ho Chi Minhin tarinalle olisi mielellään suonut vaikka koko loppuiltapäivän, mutta kun aamusta asti suurin piirtein nälkäkuolemaa tehneen Keetin olo alkoi nälästä johtuen kääntyä jo melkein pahoinvoinnin puolelle, niin lähdimme etsimään ruokapaikkaa, jollaista emme löytäneet mistään museon lähialueelta. Siitä järjestävälle seuralle iso miinus.

Niinpä käänsimme auton nokan kohti Sakon Nakhonin tiellä aiemmin havaitsemaamme Big C -kauppakeskusta, jossa tunnetusti on ravintoloita miltei jokaiseen makuun. Ruokailun jälkeen aloimme kiistellä siitä, kenelle kuuluu hengenpelastusmitali retkueemme yhden jäsenen pelastamisesta varmalta nälkäkuolemalta.

Kun laitetaan tähän loppuun vielä video sydämensä kyllyydestä NKP:n edessä rantakadulla jammailleesta laosilaisesta katusoittajasta, niin eiköhän päivä Nakhon Phanomissa ala olla pulkassa.

Thaimaan Suomalaisen koillisen retkue haki ensimmäisinä päivinä vastauksia meitä askarruttaneisiin kysymyksiin.

Kuinka on maalla selvitty koronasta? Miten maa makaa Luckin tontilla? Entä Keetin? Mitä mökkikylille kuuluu?

Kaikkiin nähin kysymyksiin alettiin raivokkaasti hakea vastauksia heti sen jälkeen, kun Nok Airin kone keskiviikkona 18.1. laskeutui Sakon Nakhonin lentokentälle reilun puoli tuntia myöhässä jo kertaalleen myöhemmäksi siirretystä aikataulustaan. Vastassa meitä oli Luckin ja Keetin veli autolla, joka oli jäävä meidän käyttöömme.

Automatka sisarusten äidin nykyisin yksin asuttamalle kotitalolle sujui iloisen isaanin murteella käydyn keskustelun merkeissä. Keskustelun, josta Timppa ja Gizmo eivät tajunneet hölkäsen pöläystä.

Luck (2. vas.) ei ollut tavannut äitiään (oik.) viiteen vuoteen, joten juttua näillä kahdella riitti.

Aurinko oli jo laskenut, kun saavuimme Maman kotitalolle. Se on lasten kotoa lähtemisen jälkeen muutettu yksikerroksiseksi siten, että jäljellä on vielä yksi makuuhuone, modernisoitu kylpyhuone ja iso pirtti terasseineen.

Sillä terassilla vietettiin ikimuistoinen tulojuhla Luckin tultua kotona käymään ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen ja Keetin esitellessä miesystävänsä, jonka kanssa oli viettänyt kesää Suomessa. Grillistä saatiin milloin lihaa, milloin kalaa tai äyriäisiä ja ruokajuomina oli vettä, olutta ja viskiä.

Illan mittaan huomasimme mitä yli tunnin lento Bangkokista koilliseen merkitsee yölämpötiloissa mitattuna. Kas, kun Pattayalla näin tammikuussa on yölämpötila jossain 24 asteen tienoilla ja päivälämpötila 27-28 astetta, niin Sakon Nakhonin yölämpötilat ovat 14 asteen luokkaa päivälämpötilan asettuessa tuonne 30 asteen tienoille. Pitkähihainen paita siinä piti illan mittaan autosta hakea. Onneksi tuli mukaan.

Luckin joskus keväällä 2018 Gizmosta ottama kesämökkikuva.

Oli jo aika myöhä, kun retkueemme lopulta selvisi Akat Amnuaissa sijaitsevaan mökkikylään, jossa Gizmon ja Luckin kesämökikseen kutsuma rakennuskin sijaitsee. Torstaina oli määrä lähteä tutkimaan ympäristöä.

Torstaina syötiin kaikessa rauhassa aamiaista kukin tyylillään kahdessa eri mökissä ja klo 12 suunnattiin takaisin Maman talolle tutkimaan siskosten kotikylää ja sen jälkeiselle lounaalle. Lounaan jälkeen Gizmo ja Timppa lähtivät katsastamaan kylän palveluita: pankkiautomaatti, bensapumppu, kyläkauppa, toinen kyläkauppa, jonka yhteydessä baari ja kirjapaino.

Lounaan jälkeen lähdettiin katsomaan Luckin tonttia, jonne piti alkuun perustaa bambuviljelmä, sitten mangoa ennen kuin lopulta päädyttiin kookospalmuihin. Niiden istuttaminen olikin tontilla jo hyvässä vauhdissa. Juokseva vesikin sinne oli jo saatu.

Kookospalmujen istuttaminen tontille oli jo hyvässä käynnissä. Vasemmalla Keet ja oikealla Timppa. Vaaleansinisen vesiputken todettiin sulautuvan ympäristöön saumattomasti.

Nakhon Phanomin tienvarren matala järvialue osoittautui sen verran pahasti rehevöityneeksi, ettei sitä enää juuri järveksi päässyt sanomaan. Joku siellä kuitenkin jaksoi vielä kalastella. Saakohan tuolta tosissaan kalaa?

Sähköpostiin oli tullut ensimmäinen viesti suomalaiselta, joka myy bensaa elämänkumppaninsa vanhempien perustamalla huoltoasemalla. Täytyypä viikonlopun aikana selvittää, missä tuo paikka on?

Torstai-iltana siskokset lähtivät vielä illallisellekin Maman luo. Timppa ja Gizmo olivat sitä mieltä, että alkaa tuo Thai -ruoka jo riittää ja lähtivät kylille etsimään pizzeriaa, mutta päätyivätkin syömään Pad Thaita thaimaalaiseen ravintolaan.

Timppa lainasi Luckin veljenpojalta sähkömopoa, jolla kävi tutustumassa kylään vähän laajemmin.

Kaksi Pad Thaita, yksi puolen litran pullo Singhaa ja toinen Leoa yhteensä 250 bahtia. Kyllä maalla on mukavaa.

Thaimaan mediassa on alkanut liikkua uutisia Sinovacin rokotteilla kahteen kertaan rokotetuista terveydenhoitoalan työntekijöistä, jotka rokotuksista huolimatta ovat saaneet koronavirustartunnan. Rupisia riimejä ja karmeita tarinoita, sanoisi Eppu Normaali niistä lehtijutuista, joissa kerrotaan koronaviruksen vastaisen taistelunsa omalle sairasvuoteelleen siirtäneistä sairaanhoitajista tai virukseen kuolleista lääkäreistä, jotka urheilutermein kerrottuna “antoivat kaikkensa”. Kiitettävän usein näissä jutuissa muistetaan mainita taistelussa kaatuneiden […]

Tämä artikkeli ainoastaan tilaajille. Thaimaansuomalaisen Vuositilaus – 12 € or Kuukausitilaus – 2 €.
Read More

Peten tarina jatkuu karanteenin jälkeen Pattayalla, josta tämä tilannekatsaus ennen maaseudun kutsuun vastaamista.

Viimeisenä yönä karanteenissa ei uni tullut, ei sitten millään. Vapautuminen ja oikea loman alkaminen oli niin lähellä, vaikkei karanteenissa olo mitään kärsimystä ollutkaan. Olin sopinut tutun lavataksin noutamaan tarkasti aamukuudelta, samaan aikaan check-outin kanssa.

Lyhyt toivelista, jonka olin kuljettajalle esittänyt joitain päiviä aikaisemmin, odotti kylmälaukussa auton takapenkillä. Oli epätodellinen tunne istua lavataksissa Pattayan rantakatua huristellen, tukka tuulessa hulmuten, auringon samaan aikaan noustessa.

Joitain myöhäisen yön tai aikaisen aamun kulkijoitakin oli liikkeellä ja reippaimmat aamuisella juoksulenkillä rantakadun kunnostetulla leveällä kävelybulevardilla. Ajoaika Na Kluasta kotiin Jomtienille oli harmillisen lyhyt kun liikennettä ei ollut lainkaan. Siinä kyydissä olisi viihtynyt kyllä pitempäänkin kaupunkia ja sen muuttunutta ilmettä ihmetellessä.

Ensimmäinen pävä ja oikeastaan toinenkin menivät omituisessa kepeässä vapauden huumassa. Muistikuvat ovat hetkittäisiä ja ajasta irrallaan vaikken miestä väkevämpää ylenmäärin ollut nauttinutkaan. Aikaisen uloskirjautumisen ansiosta oli välillä vaikea mieltää ollaanko menossa aamupäivässä vai alkuillassa. Ilahduttavan paljon ruokapaikkoja, ravintoloita ja baareja oli kuitenkin avoinna Jomtienilla. Jotkut hyvinkin täynnä, joissain oli väljempää. Tunnelma kaikkalla oli ystävällinen ja lämminhenkinen.

Helmi -baarissa ensimmäisenä päivänä herkuteltu jauhelihakastiketta muusilla on aina takuuvarma hyvän loman aloitus myös tulisesta Thai ruuasta pitävälle. Kiitos nimikaima Petelle & co!

Hiljaista on liikenne. Yksi auto ja pari mopoa liikkeellä. Kaikki muut ajoneuvot ovat kadun varressa parkissa.

Aikaisempaan verrattuna kadut ovat nyt kyllä hiljaisia. Siltikin, vaikka kuinka leipomon myymälä näyttäisi hiljaiselta ja suljetulta, on yrittäjä aamulla varhain pyöräyttänyt pienen taikinan, josta on tehty tuoreita sämpylöita ja patonkiakin halukkaille ostettavaksi.

Myös pikkukadun muovituoli-kulmakuppilassa loihditaan hetkessä tarjoilut kuntoon potentiaalisen asiakkaan saapuessa. Jos kylmäkaapissa ei juuri oikeaa virvokemerkkiä satu olemaan, niin viiden minuutin kuluttua sitä kyllä taas jo löytyy. Ruokalista lainataan naapurista ja ruoka tuodaan tuoreena pöytään tuota pikaa. Kaikki on kuitenkin tavallaan ennallaan, vähän pienemmässä mittakaavassa vain. Amazing Thailand!

Vaikka aika on nyt eri, yöelämää löytyy sieltä sun täältä vähintäänkin riittävästi ja jokaiseen makuun. Pattayan Walking Street on mittavan katuremontin kourissa ja monet toimijat pitävät siellä puotiaan kiinni viimeisimmän, vuodenvaihteen lockdownin jäljiltä. Monen paikallisen yrittäjän resurssit ja säästöt ovat palaneet parempien aikojen odotteluun eikä tulevaan high seasoniin asti ole enää varaa vuokria maksella.

Surullisia tarinoita tälläkin sektorilla on varmasti paljon. Ilta- ja yöelämän keskittymä on siirtynyt Soi Buakhaon ja LK Metron suuntaan ja siitä näyttäisikin ehkä kehittyvän uusi Walking Street, kun vanhasta walkkarista suunnitellaan laaturavintoloiden sävyttämää perhekohdetta.

Entiseen aikaan verrattuna iltaan lähteminen on nyt ajoitettava uudella tavalla jos meinaa lyhyen illan aikana kaiken ehtiä tekemään mitä oli suunnitellut. Ravintolat sulkevat ovensa tämän hetken ohjeistuksen mukaisesti klo 24.00 ja ne oikeasti sulkeutuvat silloin. Varmasti jostain jotain takahuonejatkoja voi löytää, mutta niihin osallistumista kannattanee miettiä kaksi kertaa. Paikallinen poliisi valvoo ja paikallistenkin keskuudessa tällaista toimintaa paheksutaan vallitsevassa tilanteessa. Parempi idea on viettää jatkot omilla suunnitelmilla hyvässä seurassa niin halutessaan.

Koronaviruksesta se alkoi ja nyttemmin on katuremontti pitänyt huolen siitä, että walkkari pysyy tyhjänä.

Lomailijan kannalta hinnat ovat nyt kautta linjan edulliset. Hotelleilla on erittäin hyviä tarjouksia ja pitkäaikaisasumiseen paremmin soveltuvan condon saa kuukaudeksi puolella hinnalla aiempaan verrattuna. Tarjontaa on paljon.

Lavataksit toimivat normaalisti vaikkakin pienemmällä kalustomäärällä eikä autoa kauaa tarvitse tienreunassa odotella. Tavallisten taksien hinnat ovat äkkituntumalla puolittuneet. Matka Pattayalta Jomtienille on nykyään 100-150 THB, kun ennenvanhaan keskustelu alkoi aina 300 THB huitteilta, joskus ylempääkin.

Hintakehitykseen lienee olennaisesti vaikuttanut myös lisääntynyt kilpailu. Lataamalla sopivan apin puhelimeen, über -tyyppisen taksin tilaaminen on todella helppoa ja hinnan tiedät jo tilatessasi 1 Bahtin tarkkuudella. Tietenkään tippejä ei pidä unohtaa, mutta näistä syistä kulkemisen hinnat ovat nyt järkevällä tasolla. Vuokra-autojen hinnat pitkäaikaisvuokrauksessa ovat tippuneet ehkä 40 %. Ravintolassa syöminen on yhtä edullista kuin ennenkin, ja ruoka on sitä aitoa Thai herkkua.

Nyt kuitenkin matka suuntaa maaseudun rauhaan Isaaniin, Koillis-Thaimaahan, jota myös Thaimaan vilja-aitaksi kutsutaan.

Siellä elämänmeno on erittäin rauhallista ja seesteistä, todellinen downshiftaajan paratiisi siis. Kiirettä ei ole, ellet ehdoin tahdoin sellaista koita itsellesi tehdä.

Pöytä on katettu kiireettömillä Thai -herkuilla minne ikinä menetkin.

Siellä elämisen perusasiat ovat aitoa arkea ja turha hössöttäminen on poissa. Jokaisesta kylästä ja kaupungista löytyvät aikaisen aamun markkinat ovat todellinen runsauden sarvi, josta saa päivän tuoreena kaiken mitä tarvitset, suoraan pientuottajalta ja valmistajalta. Sisaketin maakunta Isaanissa on maanlaajuisesti tunnettu herkullisimmista Durian- hedelmistään vulkaanisen maaperänsä ansiosta. Luonnon kauneutta ja koskemattomuutta löytyy koko Koillis-Thaimaan alueelta yllin kyllin, kuten toki niin monesta muustakin paikasta Thaimaassa.

Tulevina aamuina, kun herään kukon kiekumiseen, tiedän olevani ihan oikeassa paikassa.

Artikkelisarjan kolmannessa osassa Pete on luvannut kertoa enemmän elämästään “siellä aidossa Thaimaassa”.

Ilmeisesti Thaimaankin on aika saada oma Lenin -museonsa näkyy joku tuumanneen TAT:ssa, vai miten muuten on selitettävissä se, että koko kommunistisen puolueen 1990 -luvun alussa kieltänyt Thaimaa puuhaa nyt entisestä terroristileiristä koko kansan nähtävyyttä? Vaikka opiskelukaupunki Sakon Nakhonia yleisesti pidetäänkin thaimaalaisen kommunismin kehtona ja vaikka viereisen Nakhon Phanomin kaupungin suuria poikia oli seutukunnalla asustellut ja […]

Tämä artikkeli ainoastaan tilaajille. Thaimaansuomalaisen Vuositilaus – 12 € or Kuukausitilaus – 2 €.
Read More

Kolme Bangkokin kaupungin palveluksessa toimivaa elinkeinontarkastajaa on saamassa potkut jäätyään kiinni rahan kiristyksestä BTS Sky Trainin Asoken aseman alla toimivalta hedelmäkauppiaalta.

Bangkokin apulaiskuvernööri Sakoltee Phattiyakul kertoi medialle koko kolmikon saavan potkut, mikäli heidät asiaan liittyvässä tutkinnassa todetaan syyllisiksi.

– Sen jälkeen heillä on vielä kuukausi aikaa valittaa päätöksestä, Sakoltee sanoi.

Kolmikko pidätettiin virantoimituksesta jo 17. lokakuuta, mutta asiasta ei ymmärrettävistä syistä ole kovin innokkaasti tiedotettu julkisuuteen. Virkamiesten toiminta kun ei ainakaan kunniaksi ole kaupungin hallinnolle ollut.

Valitusoikeuttaankaan nuo tuskin tulevat käyttämään, sillä netissä pyörii video, josta selvästi näkee kuinka hedelmäkauppias pakkaa ensin hedelmiä ja sitten rahaa lahjuksia tarvitseville viranhaltijoille.

Myyntikojut Sky Train -asemien alla on kielletty siksi, että asemilla on liiketiloistaan vuokraa maksavia myyjiä, jotka eivät mitenkään kykene myymään esimerkiksi hedelmiä yhtä halvalla kuin vuokraa maksamattomat kilpailijansa.

Sen sijaan, että olisivat poistaneet kaupustelijan myyntikojuineen aseman alta, päättivät tarkastajat yhdessä alkaa kiristää tältä rahaa myyntipaikkansa “vuokrana”.

Asoken BTS -asemalta alas johtavan rampin alla sijainnut hedelmäkoju on nyt poissa.

Katseltiin aamiaisella kaikessa rauhassa aamu-tv:n lähetystä, jossa kerrottiin thaimaalaisten Song Kraanin menoliikennettä varten kehittelemästä kimppakyytipalvelusta, jonka tavoitteena oli vähentää autojen määrää Thaimaan tunnetusti hengen päälle käyvässä Song Kraanin menoliikenteessä, kun joku keksi, että “toihan on tänään”!

Ajatus meistä neljästä taivaltamassa Koh Changilta kohti Pattayaa Song Kraanin ruuhkissa ei todellakaan napannut, sillä tuoreessa muistissa oli kerran uudenvuoden ruuhkassa ajeltu Rayong – Pattaya -matelu. Vaihtoehtoina oli joko välitön poistuminen tai ylimääräiset kolme vuorokautta Koh Changilla ja kun Mörkön ja Tarjan kone Suomeen lähtisi jo sunnuntaina, niin valitsimme ensimmäisen vaihtoehdon. Siispä eväät tuulensuojaan ja pakkaamaan.

Lauttarannassa oltiin jo puoli kymmenen maissa ja auto saatiin lautalle ennen kymmentä. Kertoivat lipunmyynnissä lisänneensä lauttojen määrää saaren ja mannermaan välille, “koska tästä on tulossa aika kiireistä tänään”.

Lippuja ostaessa seurasimme kuinka yksi autolautta lähti ja se meidät kyytiinsä poiminut lautta kiinnittyi rantaan välittömästi toisen lähdettyä ja purki täyden lastillisen Song Kraanin viettoon Koh Changille tulevia autoja matkustajineen rantaan.

Tässä lautassa oli matkustajia varten oikein kaksi kerrosta, joista valitsimme sen ylimmäisen näitä viimeisiä Koh Chang -kuvia varten. Jostain syystä Mörkön ja Tarjan kanssa matkustellessa meillä on aina merimatkoja tiedossa. Viimeksi käytiin paatilla Hua Hinissä ja sitä edellisellä kerralla mentiin Helsingistä Tallinnaan ja takaisin.

Goodbye, Koh Chang! Heti matkustajasataman vieressä on vielä yksi kalasatama. Niitä on Koh Changilla paljon.

Lauttamatka mannermaalle kesti reilut puoli tuntia ja satamasta kohti Chantaburia ajaessamme saatoimme nähdä vastaantulevien autojen määrän koko ajan vain kasvavan ja jonojen pitenevän. Chantaburin ja Klaengin välillä vastaantulevien kaistojen tilanne alkoi näyttää jo epätoivoiselta. Tämä sai meidät miettimään vaihtoehtoisia reittejä, joiden pääkriteeri oli Rayongin ja Pattayan välisen tieosuuden välttäminen.

– Rayongissa on liikaa sellaisia ihmisiä sikäläisen teollisuuden palveluksessa, joiden tie Song Kraanin viettoon käy Pattayan ja Bangkokin kautta kohti Isaania, Luck tiesi kertoa. Sinne meidän ei missään nimessä pidä mennä.

Näissä merkeissä valitsimme Klaengista sisämaareitin kohti Chonburia. Tie päättyisi n. 50 km Pattayasta pohjoiseen, mutta järkeilimme sen jossain vaiheessa vihjaavan, että tästä tai tuosta kohtaa kun käännytte, niin Pattayalle päädytte.

Näin tapahtuikin. Tie numero 311 kääntyi kohti Sattahipiä ja Sri Rachaa, joiden välissä Pattaya tunnetusti sijaitsee ja sitä pitkin päästiin valtatielle nro 7 ja suoraan Pattayalle ilman ruuhkan häivääkään. Pattayalla liikenne sujuikin sitten jo totutun kaoottisesti.

Hyvä pikku lomanen, oli porukan yleinen kommentti, kun matkan jälkeen olimme paikallisessa ravintola Red Brickissä syömässä, mutta toisesta päästä vähän lyhyt.

Tratin satamassa lastasivat jo tällaista oikein isoa autolauttaa sinne saapuessamme. Yksi tyhjä lautta oli redillä valmiina vuoroaan odottelemassa.

Sinänsä outoa, ettei Koh Changin ympäri pääse ajamaan, vaan saaren päätie tekee eräänlaisen hevosenkengän. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että mikäli haluat mennä tien toisessa päässä sijaitsevasta Bang Baosta n. yhdeksän kilometrin päässä sijaitsevaan Salak Pethiin, on edessä reilu 60 km kierros koko saaren ympäri tien toiseen päähän.

Torstaiaamuna rankkasade herätti koko ryhmän Koh Changilla noin aamukuudelta. Me Luckin kanssa käänsimme kylkeä ja odottelimme klo puoli kahdeksaa kaikessa rauhassa, koska ravintola aukeaisi vasta silloin.

Suomalaisille niin tyypillinen aamiainen, eli kuppi kahvia, pari paahtoleipää ja paistetut kananmunat maksoivat sydäntä riipaisevat 80 bahtia. Onhan se vähän yli kaksi euroa, mutta saako Suomessa enää edes sitä kahvia mistään hotellista siihen hintaan?

Aamiaisen jälkeen kolme meistä suuntasi kohti uusia seikkailuja yhden jäädessä uima-altaalle “päivystämään”. Me muut otimme suunnan kohti Salak Pethiä ja se kannatti.

Niiden kiemuraisista teistä ja häkellyttävistä korkeuseroista kertovan sinkun A-puoli käsittää nimittäin ne huikeat näköalat, jotka reitin varrelta avautuvat. Kaiken lisäksi järjestävä seura on ymmärtänyt merkitä tulevat väijyntäpaikat selkeästi ja raivannut jopa pysäköintitilaa tien varteen. Useammalle autolle.

Kamera ei kerta kaikkiaan kerro niistä henkeäsalpaavista näkymistä, mitä reitin varrella saimme ihastella, mutta tuossa alla on yksi yritys siihen suuntaan.

Tuota alhaalla näkyvää rantatietä pitkin me sitten tänne päädyttiin. Matka jatkuu.

Salak Pethiä kohti ajellessa näimme mm. täysin vedettömän vesiputouksen ja niitä elefanttejakin oli, ainakin alkumatkasta, tyrkyllä jatkuvalla syötöllä. Ehkä sitten huomenna?

Salak Pethin historiassa on maininta paikan joskus toimineen merirosvojen kylänä, jonka karikkoisia ja matalia reittejä pitkin vain harvat osasivat satamaan purjehtia ja jonka laitureilta käsin kylään meriteitse pyrkivät erotti jo kaukaa. Tänä päivänä Salak Peth on aito thaimaalainen kalastajakylä, jonka maisemissa suomalainen Huti thaimaalaisine vaimoineen pitää laiturilla sijaitsevaa biker -baaria ja piskuista Finlandia Resortiaan osoitteessa Salak Peth, soi 5.

Meillä oli onnea, kun vielä vanhan kaverin löysimme, sillä Huti kertoi toukokuun alussa olevansa lähdössä Suomeen kesän viettoon.

Hutilta saimme myös ajo-ohjeet suomalaisen Helin Ko Ko Mo -baariin, joka oikeasti sijaitsee keskellä niin ei mitään kuin vain mahdollista. Helin kanssa jutellessa Mörkö tallensi paikan sijainnin Google Mapsiin. Sieltä löytyy kaikille seikkailunhaluisille.

Kun vielä päivän päätteeksi keksimme aivan Sofia Garden Resorttia vastapäätä sijaitsevan erinomaisen ruokapaikan (pikkukuva), niin kuvittelimme päivän jo sen jälkeen olevan pulkassa.

Vähänpä tiesimme, sillä paikan ravintolassa alkoi tietokilpailu klo 18.00.

Helin Ko Ko Mo toimii Koh Changin alkuperäisessä muodossaan säilyneissä maisemissa paljon paremmin kuin ne viiden tähden viritykset.

Keskiviikkoinen herätys kuului sarjaan omassa luokassaan. Säpsähdin nimittäin hereille jo klo 01.28.

Oma moka. Mitäs menin kolmen maissa iltapäivällä “tunnin tirsoille kuumaa iltapäivää karkuun”. Kömmin siitä keittiön puolelle äimistelemään kellotaulun lohdutonta tuomiota sangen tietoisena siitä, että unta tässä on enää aivan turha yrittää.

Siirryin sohvalle loikoilemaan, avasin television ja laitoin olohuoneen ilmastointilaitteen päälle. Jos vaikka edes pienet torkut…

Nopeasti ne aamuyön tunnit siinä kuluivatkin. Havahduin noin puolen tunnin välein katsomaan kelloa kunnes viideltä koitti aika mennä suihkuun ja herättää Luck vähän turhankin levollisen näköisestä yöunestaan. Matkaan päästiin heti kuuden jälkeen.

Päätimme päätyä perille tietä numero kolme, koska meillä ei ollut kertakaikkiaan mihinkään kiire ja mukanamme matkanneet Mörkö ja Tarja halusivat nähdä paikkoja. Niinpä tuollainen noin 250 km matka Pattayalta Tratin lauttarantaan kestikin kahden pysähdyksen taktiikalla viitisen tuntia. Lautalle päästiin jonottamatta, auto + neljä aikuista 440 bahtia, ja Sofia Garden Resort sai meistä vieraita noin puolilta päivin.

Paikka oli helppo löytää ja aluekin erittäin viihtyisä. Saunakin täällä on ja meille niin tuikitärkeä toimiva wi-fi. Parkkitilaa on riittävästi. Majoitushuoneiden varustus ei mitään tekniikan kuuminta hottia edusta, mutta huoneesta löytyy kaikki tarpeellinen ja siistejäkin nuo näyttäisivät olevan. Hintataso on kohtuullinen.

Sofia Garden Resortin asunnot nro 105 ja 106 antoivat matkalaisille varjoisan majapaikan.

Muista paikan palveluista mainittakoon saarella enemmän kuin tarpeelliset mopojen vuokrausmahdollisuus sekä kyytipalvelut tavallisimpiin kohteisiin. Erilaisia retkiäkin vastaanotossa myydään ja omatoimisille on tarjolla hyviä karttoja. Juuri tullessamme oli joku asukkaista vastaanotossa kyselemässä “siitä tämän päivän lentopallopelistä”.

Majoituttuamme päätimme lähteä etsimään jostain jotain rentoa rantaravintolaa, jossa ruokaa odotellessa saisi pikku hiljaa päästä saarifiiliksiin. Jo tullessa olimme huomanneet, ettei täällä kellään tunnu olevan kiirettä mihinkään.

Ja miten paljon tänne on rakennettu! Siitä on kohta kymmenen vuotta, kun viimeksi täällä tuli käytyä ja vaikea oli sitä vanhaa Koh Changia kaiken uuden alta hahmottaa. Onneksi se vanha vesiputous oli vielä entisellä paikallaan vähän ennen Sofiaa ja sai meidät hidastamaan vauhtia oikeassa kohtaa.

Jonkun matkaa tukikohdastamme etelään löysimme sitten etsimämme ruokapaikan. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja hinnatkin todella kohtuulliset. Pad Thai 60 bahtia, pieni olut 60 bahtia ja lomalaisten loppucocktailitkin (Valkovenäläinen ja Pina Colada) ainoastaan 150 bahtia/kpl.

Jos päivän miinuksia haetaan, niin Koh Changin saaren kapeat, kiemuraiset ja ennen kaikkea korkeuseroiltaan täysin käsittämättömät tiet eivät ollenkaan sovellu ihmiselle, joka kammoaa korkeita paikkoja. Niinpä vetäydyimmekin ruokailun jälkeen tukikohtaamme suunnittelemaan huomisia offensiiveja.

Ja arvaatteko, kuka seurueesta oli sikiunessa jo heti iltakahdeksan jälkeen?

Tämä juliste yhdistettynä mukavannäköiseen yleisilmeeseen sai meidät pysähtymään Cancun -baariin syömään.

On the road again. Thaimaansuomalainen suuntaa Koh Changille jo tänään 10.4. ja sieltä on luvassa matkapäiväkirjaa parin seuraavan päivän ajan.

Retkueemme kokoonpano on tuo tuttu Mörkö, Tarja, Luck ja Gizmo. Tukikohtanamme Koh Changilla tulee toimimaan Sofia Garden Resort, josta käsin koitamme keskiviikon, torstain ja perjantain aikana käydä tutustumassa kaikkeen siihen, mitä Koh Chang voi tänä päivänä matkalaiselle tarjota.

Koh Chang on paitsi Thaimaan toiseksi suurin saari, niin myös kätevän automatkan päässä Pattayalta. Sinne on hyvä poiketa muutaman päivän retkelle, jos siltä tuntuu.

Juuri tästä syystä teemme matkapäiväkirjan lisäksi myös juttua tulevan sesongin ensimmäiseen Pattayan Suomalaiseen Koh Changin tarjonnasta suomalaisturisteille tänä päivänä. Meri lienee keskeisin elementti Koh Changin matkalaisille, kun kerran saarella ollaan, mutta myös puolikesyn apinalauman saattaa kulkija tien päällä kohdata ja nimensä mukaisesti Koh Chang on myös elefanttien saari.

Saarella toimivista suomalaisyrittäjistä ainakin Jupe kuuluu jo poistuneen kotimaahan tältä sesongilta, mutta jos Huti on vielä maisemissa, niin hänet tavannemme torstaina ja onhan siellä muitakin. Etsinnässä on myös joku aivan sikakallis paikka heille, joille vain paras välttää, mutta muuten aiomme keskittyä ns. tavismatkailuun eli paikkoihin, joihin normaalibudjetilla varustetut ihmiset voisivat suunnata kulkunsa.

Ensimmäisen päivän tulosruutu jo huomisessa Thaimaansuomalaisessa. Pysykää kanavalla!

Tämmöistä pitkähäntävenettä on muuan n. nelivuotias tomera miehenalku kerran Krabilla kutsunut pätkähintaveneeksi.

Luckin käsittämätön tunnettuisuus täällä Hua Hinissä ei ikinä lakkaa hämmästyttämästä minua. Eilenkin piti kahteen paikkaan esittäytyä tittelillä “Luckin mies” ennen kuin oivalsivat, millä asialla tässä ollaan.

Kaikki sai alkunsa siitä, kun silloin vielä Bangkok Hospital Hua Hinin markkinoinnista vastannut Irene vei Luckin mukanaan Hua Hin Ladies’ Clubin kokoukseen, jossa esitteli sekä Luckin että Hua Hinin Suomalaisen kaupungissa yritystoimintaa harjoittavalle tai muuten päättävässä asemassa olevalle naisjoukolle. Sittemmin on Luck saanut aina Hua Hiniin tullessaan rientää kissanristiäisistä toiseen ilman, että häneltä itseltään juurikaan kysellään onko järkee vai ei? No, pääasia, että vaimo viihtyy, olen ajatellut.

Tänään on tämän keikan viimeinen päivä. Katamaraani kohti Pattayaa lähtee kello 15. Sen paatin nopeudesta saa kuvan vasta sitten, kun katsoo sen menevän heittämällä ohi jostain sellaisesta, mitä itsekin pitäisin pikaveneenä.

Yhtä kaikki, huomenna alkaa lehden taitto, maanantaina mennään painoon ja ensi viikon lauantaina tulee Hua Hinin Suomalainen jakeluun.

Sanoo Luckin mies.

On sitä kurjempiakin virkoja kuin tämä Luckin miehenä toimiminen.

Olipa taidetta.

Päivä alkoi aika perinteisissä merkeissä. Aamiainen, pari puhelua, soitto vaimolle jne. Sitten töihin.

Päivä alkoi kahdella eillä, mitä pidin ihan lupaavana. Juttu on nimittäin niin, että mikäli minä teen kaupat suurin piirtein joka toisen kanssa, niin silloin tarvitaan viisi ei -vastausta jotta saadaan viisi kauppaa.

Happy Pigistä maksu, Scandinaviasta maksu ja päivän pommi: Sipi ja Janne olivat kaikessa hiljaisuudessa keränneet porukan soi 94:llä toimivia yrittäjiä yhteen sillä seurauksella, että myös norjalainen The Ship 94 sekä thaimaalaisomistuksessa oleva El Toro Loco liittyivät soi 94:llä mainostavien yritysten joukkoon. Tätä ne aamun ekat “eit” ennustelivatkin.

Tähän kun lisätään vielä saman kadun olemassa olevat ilmoittajat All Around Asia sekä Sports Center, niin voidaan todeta soi 94:n olevan vahvasti edustettuna seuraavan lehden kartalla. Hua Hinin keskusta näkyy olevan siirtymässä. Siihen ne Sipi ja Janne kai pyrkivätkin. Kun muistetaan vielä, että Hua Hinin Seudun Suomalaiset ja Bangkok Hospital Hua Hin löytyvät soi 94/1:ltä, niin meille oikeasti tulee mietittäväksi millainen kartta siihen seuraavaan lehteen painetaan?

Annin kanssa käytiin Happy Pigin 99 bahtin lounaalla pohtimassa näitä asioita. Meikäläinen ei turhia pihtaile silloin, kun pitää edustaa. 99 bahtia kun sentään lähentelee kolmea euroa.

Anni on kasvavassa määrin tullut mukaan tähän Hua Hinin Suomalainen -kuvioon ja ottaa lehdestä vetovastuun seuraavasta numerosta alkaen, ellei mitään täysin odottamatonta tapahdu. Tällaiseksi voidaan laskea esim. luonnonmullistus, jonka seurauksena koko Hua Hin katoaa Thaimaan kartalta tai vaikka hunnien hyökkäys, jonka yhteydessä Thaimaan kaikki painotalot poltetaan roviolla.

Iltapäivää kohti meno alkoi rauhoittua. Pari pikku kauppaa sentään. Taitaa Gizmo joutaa torstaina kotio täältä. Johan sitä taas on melskattukin.

Illalla kävin vielä katsomassa soi 94:n uusien asiakkaiden toimipaikat ja tapasin El Toro Locossa viime keväänä Hua Hinin Suomalaiseen haastattelemani Mr. BlackWhiten. Äijä on ihan yhtä hullu kuin ennenkin. Ellen tietäisi, että ex -pankinjohtaja Jouni Vola siinä vain nautiskelee itse etukäteen kustantamistaan eläkepäivistä, niin saattaisin tosissani epäillä miehen mielenterveyttä.

Cartoon esiintyy myös itse omistamassaan El Toro Loco -ravintolassa. Tarjolla on meksikolaista ruokaa ja elävää musiikkia.

 

%d bloggers like this: