Baan Sieon kylä on aivan mökkitonttimme vieressä sijaitseva Luckin entinen kotikylä.
Lähdimme ajamaan tonttimme takaa lähtevää riisipeltoja halkovaa kapeaa hiekkatietä pitkin kohti Luckille kuvailtua kalastuspaikkaa. Kummallakin puolella tietä näkyviä talonröttelöitä Luck kommentoi sanomalla ettei niissä ketään enää asu.
– Kaikilla on talot kylillä, mutta kun riisinkorjuuseen lähdetään, niin on kätevämpää kun lähistöllä on joku paikka, missä pitää taukoa ja säilyttää eväitä, työkaluja, vaihtovaatteita ja kaikkea muuta tarpeellista.
– Toisilla sitten pelkästään tuollainen jalaksilla seisova aurinkosuoja toimii taukopaikkana. Katso nyt vaikka tuotakin, hän osoittaa.
Niiden pikkukatosten etuna tosin on se, että ne ovat vielä lähempänä riisiviljelyksiä kuin ne hylätyt kotitilat, jotka tänä päivänä enää taukopaikan virkaa toimittavat.
Kyllä maar tällä tilalla ainakin vielä asutaan, kun auto on pihassa ja tuollainen lautasantennikin?
Juuri tällaisen pienen katoksen edustalle jätämme auton ja jatkamme matkaa jalan kohti kalapaikkaa. Vastaan tulee ennestään tuntemani Pee pienen poikansa kanssa. Molemmat ovat yltä päältä märkiä ja kuraisia. Poika itkee vuolaasti.
– Jeb, sattuu, hän osoittaa vasenta jalkaansa.
Pee kertoo kohta nelivuotiaan pikku Postin osallistuneen urheasti miesten mukana lammikon tyhjennysoperaatioon, kunnes joku ikävä eläin pohjamudissa oli purrut poikaa jalkaan. Iloisissa merkeissä isän kanssa alkanut varhainen lauantaiaamu oli joskus kymmenen maissa muuttunut itkuksi. Nyt oltiin miehissä menossa vaihtamaan kuivaa päälle ja tutkimaan tarkemmin sitä jalkaa.
Jatkamme matkaa kohti kalastajia, joiden urakka on juuri lopuillaan. He ovat aamuhämärissä tulleet peltoalueelta löytyvälle pienelle lammelle tai suurelle lätäkölle tai olisikohan tuo joku suppa – tyhjentäneet sen lähes kokonaan ja kahlasivat siellä nyt polviaan myöten liejussa ja kirjaimellisesti nyrkit savessa isoimpia kaloja etsien. Pienet oli jo kerätty kauempana pellolla sijaitseviin ämpäreihin ja suurempiin säiliöihin.
Että tällaista kalastamista. Vähän vasemmalla miesten takana ylempänä kuvattu maatila.
Työnjako näytti olevan sellainen, että miehet hoitelivat lammikon tyhjennyksen sekä varsinaisen kalastuspuolen ja naisten tehtäväksi jäi saaliin lajittelu ja loppukäsittely. Isot kalat yhteen astiaan, pienet kalat toiseen ja ovatkos nuo ankeriaita? Ja onko siellä rapujakin??
Luck kertoi juuri tällaisista paikoista tulevan sen kuivatun kalan, jota myydään kaikissa Thai -kaupoissa pitkin Suomea ja joka kuivattuna suorastaan kutittelee thaimaalaisia makuhermoja. Sanomattakin lienee selvää lopputuotteen olevan Suomessa tolkuttoman kallista ainakin, mitä kilohintaan tulee.
Tulihan nähtyä tuokin.
Poistuessamme paikalta tapaamme vielä Peen ja Postin, jotka mopoilevat takaisin kala-apajalle. Pikku Post on saanut jostain kuivaa vaatetta ja jäätelön eikä itke enää yhtään. Käsittämätöntä, millainen yleismaailmallinen parantava voima jäätelöllä on.
Ehkä tuo alla oleva reilu kolmeminuuttinen video kertoo parhaiten, miten homma etenee, kun pelloilla kalastellaan:
You must be logged in to post a comment.