Siitä on nyt parisen vuotta, kun pikku Gem ilmestyi elämääni. Silloinen tyttöystäväni Kimppu esitteli minulle 1-vuotiaan tyttärenpoikansa, jota oli lupautunut kaitsemaan viikonlopun ajan, jotta isänsä ja äitinsä pääsisivät käymään Lam Chabangin konttisatamassa katsastamassa yhtä mahdollista aliurakkaa. Gemin isä tekee rakennushommia ja äiti kokkaa työmaaruokaloissa.

Ensitapaaminen ei sujunut kovinkaan lupaavissa merkeissä. Gem joi maitoa tuttipullosta ja pissi samaan aikaan sulavasti housuunsa. Minun sohvallani.

Olin silloin 50 –vuotias, eronnut ja omien tietojeni mukaan lapseton äijänkuvatus, jonka mielestä lapsista oli lähinnä harmia, tarpeetonta vaivaa ja häiriötä. Kaikkiin alle metrin mittaisiin viitatessani puhuin vielä tuohon aikaan aina ”vaahtosammuttimista”, ”paskatykeistä” jne, joten en arvellut tästäkään tuttavuudesta kehittyvän kovinkaan pitkäaikaista.

Väärässäpä olin.

Kävi nimittäin niin, että Kimpun tytär miehineen sai sen homman Lam Chabangista ja koska koko Eastern Seaboardin aluetta palveleva konttisatama tuskin on tuollaiselle erittäin tiedonhaluiselle yksivuotiaalle mikään ihanneympäristö, niin pikku Gem otti ja muutti mummin (lue: minun) luo asumaan.

Katselin, kuinka lelut, tuttipullot ja pienet vaatteet kannettiin kahdessa eri nyssäkässä ovesta sisään ja ajattelin, että kaikkeen sitä minäkin suostun ja että tuon kanssa ollaan sitten mahdollisimman vähän tekemisissä. Pikku Gem oli kuitenkin toista mieltä.

Kimpun koko suku on jopa thaimaalaisiksi aika pienikasvuista porukkaa. Esimerkiksi Kimppu itse on korkokengätkin jalassa ehkä noin 150 cm pitkä, joten minä ilmeisesti olin isoin ilmestys, mitä taapero pienen elämänsä aikana oli koskaan nähnyt, vaikken suomalaisen mittapuun mukaan kovin iso olekaan. Pientä miestä luultavimmin kiinnosti, mitä noin iso mies oikein mahtaa puuhata.

Niin siinä sitten kävi, että tämä hädin tuskin kävelemään oppinut poika alkoi seurata minua joka paikkaan, luki kanssani aamun lehdet ja kädestä pitäen vaatimalla vaati, että ”papa jai” (vapaasti suomennettuna iso pappa) vie hänet kävelylle tai moottoripyöräajelulle aina ennen iltapäiväunia.

Näin minusta tuli Gemille eräänlainen vaaripuoli tai puolivaari, miten päin vain. On pitkälti Gemin ansiota, että lakkasin viihtymästä Pattayan yössä ja jätin viikottaiset Walking Streetin retkenikin väliin. Meillä kahdella kun oli kotona tärkeämpää tekemistä sillä aikaa kun mummi katseli niitä saippuasarjojaan televisiosta.

Tänä päivänä tuntuu huvittavalta ajatella, että minulta meni puoli vuosisataa tajuta, millaisen lahjan ihminen saa päästessään läheltä seuraamaan, kuinka pieni ihminen kasvaa ja kehittyy, oppii uusia asioita. Kun Gem täytti kolme vuotta huomasin meistä kahdesta hänen osaavan paremmin thaita ja niin minä sitten buukkasin itselleni täksi talveksi 180 –tuntisen kielikurssin.

Gemin vanhemmat erosivat pian sen jälkeen, kun poika oli täyttänyt kaksi vuotta eikä isänsä thaimaalaiseen tyyliin välitä hittojakaan hylkäämistään ihmisistä. Ei osallistu lapsen kasvatukseen eikä maksa edes minkään sortin elatusmaksuja. Nykyään Gem asuu meiltä parin kilometrin päässä rivitalokaksiossa äitinsä ja mumminsa kanssa. Sekä äiti että mummi painavat niska limassa hommia samassa työpaikassa, toinen aamu- ja toinen iltavuorossa.

Naapurissa asuu Gemin onneksi sentään noin viisivuotias poika, josta pikkuinen on saanut leikkikaverin, sillä kuusipäiväiset työviikot ja kotitaloustyöt vievät niin mummilta kuin äidiltäkin tarmoa aivan kiitettävästi. Näissä oloissa olen aina silloin tällöin koittanut keksiä pojalle jotain mielekästä puuhaa, vaikkemme Kimpun kanssa enää seurustelekaan.

Viime tiistaina käytiin hodareilla Jomtien Complexin sisäpihalla. Hillitön sotkuhan siitä tuli, mutta hauskaa meillä oli, hodaritkin saatiin jossain välissä syötyä eikä ylimääräisestä siivouksestakaan velotettu extraa. Kaikkein hauskinta oli nähdä mummin ilme, kun poika kaikilla mausteilla palasi kotiin.

Seuraavaksi ollaan lähdössä pikaveneellä Koh Larnin saarelle uimaan ja piknikille. Mummi ja äitikin otetaan mukaan, sillä viikon ainoa vapaapäivä on molemmilla juuri samana päivänä.

Ja kaikki tämä oikeastaan vain sen takia, että vähän ennen kaksivuotispäiväänsä Gem sanoi minulle ilmeisesti mumminsa jostain sanakirjasta katsoman suomenkielisen sanan. Tuli tuttipullo kädessä alakerran kirjakaupasta Mediatalon toisessa kerroksessa olevan työpisteeni viereen seisomaan, katseli hetken, kun tein töitä, napitti sitten suoraan silmiin ja sanoi: ”Vaali!”

Semmoisia hetkiä ei edes tämmöinen puolivaari ihan heti unohda.

Melkein kaksivuotiaana Gem keksi yhdessä Batmanin kanssa ruveta laivanvarustajaksi. Varustamo perustettiin kirjakauppamme edustalle.