Mae Phimin Metsät

• Ilpo Luoma-aho, teksti
• Metsien kotialbumi, kuvat

Elettiin vuotta 2007 kun eräs perhe sai kuningasajatuksen talon hankkimisesta Thaimaasta.

Tällöin Suomessa oli Thaimaan kiinteistöjen myyntiin erikoistunut yritys ja siellä oli juuri sopivasti tarjolla asuntoja kylästä nimeltä Laem Mae Phim. 

Nopeisiin päätöksiin tottuneet Metsät pakkasivat matkalaukkunsa ja lensivät Aasiaan kohti tuntematonta. Isä Pekan ja Antin lisäksi asuntoesittelyihin osallistui neljä muuta suomalaisperhettä. Alueella oli tuolloin rakentaminen vasta alkamassa mm. Sea Breezessä ja Bali Residencessä, mutta Blue Mango oli jo loppuunmyyty.

– Tottakai meitä kiinnosti valmis asunto, koska muihin alueisiin olisi voinut muuttaa vasta vähintään vuoden päästä. Meillä kävi kuitenkin tuuri, kun yksi lähes muuttovalmis asunto palautuikin rakentajalle ja sitä tarjottiin meille. Viiden minuutin mietinnän jälkeen ilmoitimme myyjälle että tehdään kaupat, Antti muistelee.

Ensiasunnon oston jälkeisenä päivänä miehet ostivat toiset kaksi asuntoa. Näiden vuokrauksen markkinoinnissa ja ylläpidossa meni aika mukavasti, mutta jossain vaiheessa heräsi ajatus ohjatumpaan toimintaan.

Antti oli aluksi pitkiä aikoja Mae Phimissä ja vaikka harrastuksia riitti moneen lähtöön, jäi myös ns. luppoaikaa. Hän on yrittäjänä Suomessa eikä se koira karvoistaan pääse vaikka olisi kuumemmassakin helteessä.

Antti (vas.) ja Pekka.

Tavatessaan Quality Voyager -nimisen yrityksen vetäjät Nuchin ja Takkyn Antti huomasi, että tämän yrityksen avulla voisi toteuttaa visiota kokonaispalveluista ja osti 50%:n osuuden yrityksestä. Aluksi yritys toimi kiinteistöhuollon parissa ja myöhemmin palveluvalikoimaa laajennettiin mm. kuljetuksiin, vuokraustoimintaan ja retkiin.  Näillehän on kasvavassa paikassa kysyntää. 

Elämä olikin 2010-luvun alussa vilkasta ja monipuolista. Esimerkkinä Isä-Pekka muistelee kymmenisen vuotta sitten järjestettyä lentopalloturnausta, jossa oli peräti 200 katsojaa.

Toiminnan miehenä Antti ehti olla mukana myös yhdessä neljän norjalaisen kanssa perustetussa ravintolassa. Ravintoloitsijan uraa hän piti mielenkiintoisena aikana, mutta norjalaisten pikkuhiljaa erottautuessa yrityksestä tahtoi ajasta tulla puutetta.

– Myöhemmin pystyin olemaan täällä vähemmän aikaa ja halusin viettää sen rakkaan harrastukseni parissa. Lek osti ravintolatoiminnan ja QV:ssä olen nykyisin pelkästään omistajana. Suomalaisia asiakkaita on kuitenkin antoisaa palvella äidinkielellämme, Antti määrittää nykyisen roolinsa.

Elämä Mae Phimissä oli tosiaan vilkkaampaa ennen koronaa. Esimerkiksi illanviettopaikkoja oli miesten laskelmien mukaan viitisen kappaletta ja nyt niitä on laskentatavan mukaan yksi tai kaksi. Korona heijastui myös työvoiman saatavuuteen. Kun palveluita jouduttiin supistamaan, ihmiset muuttivat kotiseuduilleen tai isompiin paikkoihin. Tämähän ei suinkaan ole pelkästään täkäläinen ongelma, vaan siitä kärsii koko maa. Kuitenkaan länsimaalaisten turistien osuus Mae Phimissä ei ole sikäli kriittinen, koska alue on nimenomaan paikallisten suosiossa.

Valloittaja.

Synkkyyteen täällä ei olla kuitenkaan vaivuttu. Mercure-hotelliketju avasi viime vuonna peruskorjatun, lähes paraatipaikalla olevan hotelli-ravintolan ja rakentaa paraikaa tornihotellia. Lomakyliä sekä länsimaalaisille että paikallisille nousee tasaiseen tahtiin. Erikoisravintoloitakin on perustettu hyvänä esimerkkinä rantakadun Tapas Bar & Restaurant, jossa lomamatkalla pääsee aitoon espanjalaiseen tunnelmaan.

Mennään lopuksi tuohon Antin harrastukseen.

– Olen harrastanut triathlonia nelikymppisestä lähtien ja sitä ennen olen juossut mm. maratoneja. Täällä triathlonin päivittäinen harrastaminen onnistuu parhaiten pyöräilyssä. Mae Phimissä onkin hyvät olosuhteet, koska tiet ovat suht hyvässä kunnossa, tarpeeksi leveitä ja täältä löytyy sopivasti korkeuserojakin.

Antti kertoo pyöräilyuransa yhdestä mieleenpainuvimmasta reissusta. Tässä valloitettiin polkupyörällä Chiang Maissa sijaitseva Thaimaan korkein vuori Doi Inthanon. Matkaan lähdettiin viiden sadan metrin korkeudelta merenpinnasta ja 30 kilometrin matkalla poljettiin huimaan 2.565 metrin korkeuteen. Tämähän ei toki ollut mikään yksittäinen pyrähdys vaan pitkän ajon viimeisenä päivänä toteutettu loppuhuipennus.