Ilpo Luoma-aho, teksti ja kuvat

Miten sujuvat autojen talviteloilta otot Suomessa ja Thaimaassa? Sain tästä kokemusta yhden ja saman kuukauden sisällä.

Palasin Suomeen huhtikuun alussa lähes kuuden kuukauden poissaolon jälkeen. Säätila Jyväskylässä oli kutakuinkin siedettävä ja kevät oli edennyt jo mukavasti. Arkeen paluu vaatii tietenkin kulkuneuvon käyttöönoton, joten lähestyin Peugeotiamme luottavaisin mielin kauppakassit olalla. Kaukosäätö toimi hienosti ja muutama syksyn lehti muistutti viimeisestä ajokerrasta.

Nesteiden tarkistusten jälkeen avain virtalukkoon ja ei kun startaten. Kerran vaan se pyörähti eli vikadiagnoosi oli helppo tehdä. Soitto kaverille ja akkulaturi saatiin tekemään tehtäväänsä. Uusi yritys seuraavana päivänä ja auto käynnistyi hienosti.

Seuraava ihmetyksen aihe oli kun auto ei liikkunut mihinkään. Ihmekös tuo kun molemmat takapyörät olivat jäätyneessä montussa. Tarvittiin neljä ämpärillistä kuumaa vettä sekä naapuriavut työntämisessä ennen kuin kauppareissu vihdoin pääsi alkamaan.

Koko talven vajaalla tankilla seisonut auto ei ollut toimintakunnossa. Tehoja ei löytynyt ja tuntui, että ainoastaan kolme pyttyä oli käytössä. Tästä käynnistyi kolme viikkoa pitkä rupeama, jossa googlattiin, soitettiin kavereille, käytettiin testereissä ja lopulta saatiin auto korjaamolle. Tätä kirjoitettaessa se on vielä siellä ja tähän saakka on kustannuksia tullut reilut 300 euroa.

Sitten tulikin yllättäen kodin vaihto Mae Phimiin. Mieleeni tuli, että ainoastaan kuukauden ajan seisoneessa Hondassa ei luulisi olevan mitään häikkää. Ei ainakaan 35 asteen lämpötilassa luulisi jääkuoppia löytyvän. Siispä kauppakassit olalle ja menoksi. Kaukosäätö mykkänä, varmaankin patteri mennyt. Ovi auki manuaalisesti ja starttaamaan. Ainoastaan kuuluu linnun laulua, kun yritän käynnistää. Globaali vika siis.

Tässä vaiheessa tulevat eroavaisuudet Suomen ja Thaimaan välillä. Laitoin huoltoyhtiöllemme sähköpostia klo 9.30, minulle soitettiin 9.35 ja akku oli haettu lataukseen 9.50. Puolen päivän maissa minulle soitettiin uudelleen ja kerrottiin akun olevan kaput. Annettuani luvan uuden akun hankintaan, se oli asennettu klo 14. Kauppa-asiat saatiin toki hoidettua 3-pyörällä, joten auto saa levätä vielä yhden yön. Hintaa tälle kokonaispalvelulle kertyi 2.300B eli noin 60€.

Illalla tirkistelin punaista valoa, joka heijastui auton takana. Muistaakseni en jättänyt valoja päälle, mutta tarkistettavahan se oli. Jostain syystä jarruvalot paloivat iloisesti koko ajan. Siinä siis syy akun totaaliseen tyhjenemiseen näinkin lyhyessä ajassa (tosin edellinen oli jo tarpeeksi vanha väistymään nuoren voiman tieltä).

Aamulla käynnistyi googlettaminen ja Hondan merkkikorjaamo löytyi 12 kilometrin päästä. Soitto palvelunumeroon onnistui vaivatta ja englannintaitoinen henkilökin saatiin langan päähän tuota pikaa. Aika varattiin tunnin päästä, joten kaupunkivaatteet päälle ja menoksi.

Siistit ja hulppeat tilat yllättivät, kun olin tottunut paikallisiin ”Pärnäsen korjaamoihin varaosakasoineen”. Asiakaspalvelija esitti selkeästi paperitulosteessa mitä kaikkea autolle voisi tehdä ja samoin myös homman kokonaishinta selvitettiin. Auto sisälle ja huoltoväki hommiin.

Odottavan aika ei tässä tapauksessa ollut pitkä, vaan aika kului autoliikkeen kahvilassa, uusia autoja ihmetellessä ja henkilökunnan työtä ihastellessa.

Kaiken kaikkiaan aikaa meni pari tuntia. Kolmisen kertaa asiakaspalvelija kävi kysymässä luvat joidenkin pikkuosien vaihtoon ja samalla vahvisti, että hyväksyn lisäkustannukset. Uudet sulat taisivat olla luokkaa 90 B, joten helppo oli lupa antaa.

Autoon tehtiin ainakin öljyn ja suodattimien vaihdot, ilmastointilaitteen huolto, jarruvalojen korjaus, jarrujen ja yleensäkin koko auton testaus sekä lopuksi perusteelliset pesut.

Yhteensä lysti maksoi 6.463,87B eli 174€. Peugeotia yhä korjaavan autokorjaamoyrittäjän mielestä tällä summalla ei saisi Suomessa edes osia.

Tulipa hyvä mieli.

JK

Onneksi meillä on Suomessa luotettava kesäkuljin, 2CV Rättisitikka. Vappuajelu onnistui sillä upeasti.