+358 44 986 6396
toimitus@thaimaansuomalainen.com

Tuuliajolla: Pasi & Mysiini

Latinalainen sivistyneistö sanoi jotenkin niin, että navigare necesse est, vivre non necesse est, kun halusivat sanoa merenkulun olevan välttämätöntä, mutta elämän ei niinkään.

Tällä kertaa päätimme lauantaina 5.2. pikaveneen sijasta vuokrata sellaisen ison, arvokkaasti vertaistaan ihmisryhmää kuljettavan klassisen kaljaasin, joka ainakin tässä tapauksessa oli luokiteltu kuljettamansa rahdin mukaisesti.

Alkumatkasta tunnelmat olivat vielä varovaisen odottavia.

Retkueemme suuntasi merikilpikonnien suojelu- ja kasvatuskeskuksestaan tunnetulle Mannain saarelle. Matkaohjelmaan kuuluivat ainakin ajatusten tasolla myös Manklangin ja Talun saaret. Kyllä kai niitä voi mereltäkin ihailla, jos ei laivasta malta poistua?

Jo alkumatkasta aloimme onnitella itseämme ja toisiamme onnistuneesta kulkuvälinevalinnasta. Suuri, kaksikerroksinen ja juuri remontoitu alus tarjosi päivän mittaan kovassa käytössä olleen grillialueen ja liukumäkikin sieltä löytyi. Sitä pääsimme kaikki kokeilemaan.

Väsyykö kukaan ikinä näihin maisemiin?

Aluksella oli asialliset vessat ja suihkut, kunnollinen äänentoistojärjestelmä sekä tietenkin baari vähän railakkaampaa meripäivää viettäville.

Juomat olivat kylmiä ja niitä oli paljon.

Palvelu aluksella toimi loistavasti eikä paluumatkalla tyynenä pysynyt enää muut kuin se valtameri.

Sitten saariretkelle ja uimaan!

Ja kun Gizmo kerran lupasi, että tässä voi julkaista videoitakin, niin laitetaan tähän loppuun vielä tämmöinen pätkä:

 

 

 

Retkellä: Piia, Jarmo, Raimo ja Ulla

Kumipuumetsät, ananaspellot ja pieni sadekuurokin tervehtivät meitä mopoillessamme kohti Khao Chamao-Khao Wongin luonnonpuistoa Rayongin ja Chantaburin provinssien rajalla.

Vuonna 1975 kansallispuiston statuksen saanut paikka ristittiin sieltä löytyvien kahden vuoren mukaan. Sanotaan reilusti vuori, sillä korkeimmat kohdat täällä nousevat yli 1.000 metrin korkeuteen meren pinnasta. Vuoripurot soljuvat rinteitä alas Prasae -jokeen, josta paikalliset viljelijät saavat vetensä tiluksilleen.

Parhaimmillaan vesi virtaa kesäkuusta marraskuulle, mutta näin kuivan kauden aikaan on hiljaisempaa.

Thaimaalainen käsitys vesiputouksesta on sellainen, jossa vesi laskeutuu ikään kuin isoja rappuja pitkin alas.

Perille saavuttuamme läksimme uskaliaasti nousemaan vesiputouksen vartta ylöspäin, mutta eihän me tässä lämmössä jaksettu kuin kolmen putouksen verran, vaikka seitsemän olisi ollut tarjolla. Hyvä me!

Kansallispuistojen joukossa Khao Chamao-Khao Wong on suhteellisen pieni, vain 84 neliökilometriä. Valtaosa puistosta on Rayongin puolella, mutta kyllä sitä riittää Chantaburillekin. Paikka on thaimaalaisten keskuudessa tunnettu lukuisista putouksistaan, näköalapaikoistaan, luolistaan ja retkeilyreiteistään.

Eripituisia vaellusreittejä ja retkikohteita on puiston alueella hyvin tarjolla.

Niiden lisäksi täältä voi löytää mitä merkillisimpiä eläinkunnan edustajia. Niitä nähdäkseen täytyy tosin kavuta aika ylös, mutta ainakin oppaiden mukaan metsistä löytyy norsuja, kauriita, karhuja, leopardeja, villisikoja sekä vähän eksoottisempia eläimiä. Sitten on vielä niitä hassunnäköisiä pikku liskoja, jotka eivät suostu pysymään sen vertaa paikallaan, että kuvan saisi.

Mikäli tulet kauempaa tai haluat muuten vain viipyä pitempään, niin alueelta löytyy niin leirintäalue kuin muunkinlaista majoitusta, pari ravintolaa ja kauppoja, joissa myydään lähinnä juotavaa ja jotain pikku purtavaa. Avoinna aamukahdeksasta iltapäivään klo 16.30. Etenkin viikonloppuisin alueella on todella vilkasta, joten kannattaa tulla mieluummin arkipäivinä.

Puistoissa on luonnollisesti puita…

Thaimaalaisten uskollisesti noudattama kaksihintajärjestelmä pätee täälläkin, mutta ei isommin haittaa, sillä liput ovat hinnaltaan alle 10 €/hlö ulkomaalaisiltakin. Lapset puoleen hintaan.

Majoitukset alueella on varattava etukäteen. Lisätietoja hinnoista ja ehdoista saat kansallispuiston nettisivuilta englanniksi.

Niihin majoituksiin liittyy semmoinen mukava yksityiskohta, että mikäli jäät alueelle telttailemaan tai muuten majoittumaan, niin sama pääsylippu kelpaa kolmen päivän ajan, kunhan et poistu välillä kansallispuiston alueelta.

Puistoon pääsee tutustumaan joka päivä klo 8.30-16, mutta se on vuosittain suljettu 1.8.-30.9. välisen ajan.

…joiden mittakaavasta tämä kuva kertonee vähän enemmän.

Ja muillekin mopoilijoille tiedoksi, että kansallispuiston alueelle pääsee vain noin kilometrin päästä valtatie nro 3377:stä. Seuraa opaskylttejä.

 

Ranta on siivottu eikä öljylauttojakaan enää näy.

Paikallisviranomaiset tulevat sulkemaan Mae Ramphueng Beachin (pikkukuva) hätäkeskuksen, jahka lopputarkastus alueella on tehty.

Lopputarkastukseen osallistuvat viranomaisten lisäksi myös joukko matkailualan yrittäjiä, rantamyyjiä ja ympäristöaktivisteja. Tarkastukset tehdään vuoroveden ollessa korkeimmillaan ja matalimmillaan, jotta voidaan varmistua kaiken öljyn saamisesta pois aueelta.

Mikäli kaikki näyttää hyvältä, voidaan puhdistusoperaatio todeta päättyneeksi. Reilu viikko siinä meni kaikkinensa. Sen öljyputken vuoto huomattiin viime viikon tiistaina.

Tämän jälkeen pidetään tarkasti silmällä kaikkea vähänkin öljyyn viittaavaa merivedessä.

Ikävä olisi ollut noistakin taloista tuijottaa hyvin öljyttyä rantaviivaa kirkasvetisen rannan sijaan.

Koh Samedilla ovat oikein sukeltajien voimin tutkineet Prao Bayn aluetta. Siellä on todettu ettei meriruohossa, korallissa eikä merielävissäkään ole jälkeäkään öljystä. Myös rannat ovat täysin puhtaat, mutta on mahdollista, että öljylauttojen hajoittamiseen käytetty hajoitusaine on muuttanut lautat pieniksi öljypisaroiksi, jotka upposivat ja joista osa saattaa ajan kuluessa päätyä rannalle.

Laivaston kerrotaan käyttäneen kaikkiaan 80.000 litraa hajoitusainetta öljylauttojen purkamiseen.

Rayongin terveystoimesta kerrotaan viranomaisten tehneen pistokokeita useiden torien kala- ja äyriäistiskeillä, mutta mitään öljyvahinkoihin viittaavaa ei ole löytynyt.

Koh Samedilla kaikki hyvin.

Rayongin varakuvernööri Anant Nakniyom kertoi keskiviikkona 2.2. noin 700 ihmisen tehneen valituksen tai kyselleen neuvoja öljyvuotoon liittyen.

– Kaipa niitä vielä lisää tulee, hän arveli.

Noin 30 Ban Phe’n Petra Beachiltä operoivaa kalastajaa on lähestynyt Ban Phe’n kaupunginjohtaja Pairat Arunwessasetiä vahingonkorvausvaatimuksella. Heidät oli määrätty 30 päivän mittaiseen kalastuskieltoon sen jälkeen, kun öljyvuoto havaittiin.

Paikallinen kalastaja nimeltä Jongkol kertoi ryhmän olevan niitä kalastajia, joiden veneissä ei ole moottoreita. Heillä ei ole ollut juuri mitään tuloja sen jälkeen, kun kalastuskielto annettiin ja osa alkaa olla jo hyvinkin tiukoilla.

– Mutta eiköhän se kaupunginjohtaja jotain keksi, kalastaja toivoi.

Näillä kalastajilla ei ole edes venettä.

 

Mikähän voisi olla yläraja Thaimaan Suomalaisen sivujen lukukertamäärälle?

Viime aikoina on tullut mietittyä tällaisia asioita. Etenkin nyt, kun kaikesta huolimatta tehtiin taas uusi ennätys lukukertojen määrässä.

Meillä oli sivut kaatuneina neljä päivää, kun serveri ylikuormittui lukijamäärien kasvun takia ja siitä huolimatta syntyi noin kova uusi ennätys. Tämmöinen Sakon Nakhonin provinssin Nawan kylästä kotoisin oleva maalaistyttö ei välttämättä ihan aina ymmärrä, minkä kokoisessa ilmiössä saa olla mukana, mutta kiittää sentään osaan joka ainoasta lukijasta, joka näillä sivuilla käy.

Ja tervetuloa Mae Phim!

Muistan vieläkin elävästi, kuinka Gizmo riemuitsi puhelimessa sen jälkeen, kun oli Pasi Marjamäen kanssa sopinut Mae Phimin lehden perustamisesta Thaimaan Suomalaisen yhteyteen. Vanhat kaverit luonnollisesti juhlivat uutta lehteä sen syntysanojen jälkeen perinteisin menoin. Jopa niin perusteellisesti, että Pasin vaimo ilmeisesti katsoi parhaaksi majoittaa väsyneen matkamiehen heidän upean balilaistyylisen kotinsa vierashuoneeseen.

Mutta käykäähän katsomassa, mitä Pasi ystävineen on Thaimaan Suomalaisen Mae Phimin sivuille tehnyt. Siinä, missä Gizmo, Hanna ja avustajat tuottavat Hua Hinin, Pattayan ja Phuketin sivuille paikallisuutisia ja tietoa tapahtumista tyyliin minne mennä ja mitä tehdä, on Mae Phimin porukka luomassa todellista lifestyle -sivustoa, jota vasta aivan viime päivinä ovat päässeet häiritsemään siihen Rayongin edustalla vuotaneeseen öljyputkeen liittyvät ikävät uutiset.

Tämä pääkirjoitus julkaistaan poikkeuksellisesti erikseen myös Mae Phimin sivuilla, koska me todella tarkoitamme, mitä sanomme.

Tervetuloa, Mae Phim ja Mae Phimin suomalaiset!

Luck

Viranomaisten mukaan merenalaisesta öljyputkesta mereen päässyt öljy osuu ensimmäisenä Prao Bayn rantaan.

Mae Ramphueng Beachillä tuhojaan tehnyt öljylautta on erillään Koh Samedia kohti ajautuvasta lautasta. Rayongin mantereen suunnalla ei enää ole näkyvissä rantoja kohti ajautuvia öljylauttoja, mutta provinssin kuvernööri Charnna Ieamsang kertoi viranomaisilla olevan suuria vaikeuksia hallita Koh Samedia kohti ajautuvaa lauttaa.

Öljylauttaa on hajoitusaineiden avulla yritetty saada pieniksi pisaroiksi, jotka uppoavat mereen eivätkä päädy rannoille.

– Tällä kertaa kävikin niin, että hajoitusaine sai ison öljylautan jakaantumaan pienemmiksi lautoiksi, jotka liikkuvat paljon nopeammin kuin se yksi iso. Tämä vaikeuttaa puhdistustöitä huomattavasti, kuvernööri sanoi.

Onko näillä rannoilla kohta aurinkoöljyt omasta takaa?

– Laivasto on lähettänyt 100 miestä siivoamaan Mae Ramphuengin rantaa, joka julistettiin viime lauantaina katastrofialueeksi. Koh Samedin rantoja suojelemaan on nyt lähetetty 10 laivaa, hän kertoi vielä.

 

Sanotaan nyt heti alkuun, että mistään mittavan luokan öljykatastrofista ei ole kysymys, vaan toistaiseksi vasta yhdestä turistirannasta, jota siivotaan jo kovalla tohinalla.

Kysymys on merenalaisesta Star Petroleum Refining Plc:n omistamasta öljyputkesta, joka alkoi vuotaa 20 km päässä rannasta. Öljyä ehti päästä mereen arviolta 50.000 litraa ennen kuin vuoto huomattiin ja putki suljettiin. Nyt öljy on saavuttanut Rayongin provinssissa sijaitsevan Mae Ramphueng Beachin, joka on julistettu katastrofialueeksi lauantaina 29.1.

Ranta on öljystä mustana ja luonnollisesti uimakelvoton. Itse öljylautta on suuruudeltaan yli 47 neliökilometriä.

Katastrofialueeksi julistetulle rannalle ei ole asiaa muilla kuin alueen siivoojilla.

Sattahipin laivastoasemalta on saatu apua ja kalustoa siivoustalkoisiin ja Star Petroleum osallistuu sekin siivoustöihin omalla väellään ja kalustollaan. Valtaosa öljylautasta ajelehtii edelleen merellä, mutta pieni osa siitä pääsi rantautumaan kahteen kohtaan 12 km pitkää Mae Ramphueng Beachiä.

 

Monelle thaimaalaisellekin on tullut yllätyksenä se, että koronavapaana saarena tunnettu Koh Samed haluaa pysyä jatkossakin koronavapaana.

Niinpä Koh Samedin saaren lautoille pyrkivien tuleekin näyttää jossain sairaalassa tai klinikalla tehty koronatesti tai teettää sellainen lauttasatamassa hintaan 330 bahtia (n. 9 €)/hlö. Etenkin thaimaalaisperheiden saarireissu saattaa tyssätä siihen ja edessä onkin päivä Ban Phe’n maisemissa.

Sosiaalisessa mediassa kiertää juttuja 10 hengen ja sitäkin suuremmista ryhmistä, jotka ovat täysin rokotettuja sekä ennen matkalle lähtöä testattuja eivätkä näin ollen ole suostuneet maksamaan tuhansia bahteja mielestään täysin tarpeettomista testeistä. Jopa ulkomaalaisia vähintään kahteen kertaan rokotettuja ja karanteeninsa läpikäyneitä on kääntynyt laiturilta takaisin kohti Pattayaa tai Rayongia.

Moni Koh Samedille pyrkivä on joutunut pettymään 20.1. tulleen uuden määräyksen jälkeen.

Sarinthip Thapsapmongkhon, joka on Koh Samedin matkailualan liiton pj, pyytää anteeksi kommunikaation puutetta ja sanoo, että laiturialueen lisäksi moni muukin paikka alueella tekee koronatestejä. Jotkut hänen mukaansa jopa maksutta.

– Lisäksi laivoille pääsee muuallakin tehtyjen testitulosten kanssa, kunhan ne ovat jonkun alueen terveystoimen alaisen laitoksen tekemiä ja korkeintaan 72 tuntia vanhoja, hän jatkaa.

Kohkaew Phisadanin ja Tharuaphen laiturialueilta kerrotaan lähes kaikkien yhden päivän saariretkeä suunnitelleiden turistien alkaneen kääntyä takaisin sen jälkeen, kun Rayongin provinssin hallinnosta 20.1. tuli uusi koronatestejä koskeva määräys. Heidän mukaansa saariliikennettä operoivien yritysten toiminta on uuden säännön myötä kääntynyt tappiolliseksi.

Hyväksytysti testatuille on luvassa entistä enemmän omaa rauhaa Samedin saarella.

 

Ilpo Luoma-aho, teksti ja kuvat

Klaengissa tiistaisin pidettävät yömarkkinat ovat kokemus jo sinänsä.

Vaikkei keittiöstäsi puuttuisikaan mitään, niin tavaraa löytyy elävästä ruoasta, retkeilyvarusteista, koiranpennuista ja kengistä alkaen joka lähtöön. On vaatteita, uikkareita iltapukuja…  You name it, sanos englantilainen.

Klaeng on muutenkin sellainen paikka, joka on hyvä käydä katsastamassa vaikkei niin markkinoista piittaisikaan. Se on nimittäin niitä aitoja thaimaalaisia kaupunkeja, joista ei matkaesitteissä puhuta, mutta jotka henkivät thaimaalaisen perusjampan aitoa arkipäivää. Sitä oikeaa elämää, jota ei turistikeskuksissa esiinny.

Yömarkkinoilla on mukava tutkiskella tarjolla olevia tavaroita, kun ei ole niin kuuma.

Markkinahumu on täydessä vauhdissa jo auringon laskiessa ja jatkuu aikas myöhään.

Paikka sijaitsee heti Bangkokiin kääntyvän tien varressa vasemmalla puolella. Maksullinen autoparkki (20 Bht) löytyy kun ajat vasenta kaistaa kunnes markkina-alue loppuu.

Tänne on myös mahdollista tilata edullinen taksikuljetus lomapaikasta. Matkakaan ei ole pitkä. Autolla ehkä sellaiset 15 minuuttia.

Sitä tavaraa oli niin paljon, että kuvaa piti pienentää.

Teksti ja kuvat: Inke

Oli kesä, oli mopo. Oli mopo, oli Mae Phim ja pala Chanthaburiakin.

Moporeissulle lähdettiin yhden yön taktiikalla. Reissu tehtiin jo toistamiseen, tai itse asiassa jo kolmatta kertaa…

Tällä kertaa päätimme koronasyistä olla menemättä ihan Chanthaburin keskustaan. Päätimme ajella rantareittiä ja yöpyä Wiman Beachillä, jo aiemmin koetussa SHA -merkityssä Peggy´s Cove Resortissa.

Paikka on kivasti rakennettu Kanadan Nova Scotiassa olevaa oikeata Peggys´s Cove-kylää mukaillen. Tieto on varma, sillä siitä kanadalaisesta esikuvastakin on omia kokemuksia.

Lähdettiin Mae Phimistä aamiaisen jälkeen mopoilla letkassa ja seurattiin “scenic route”- kylttiä ihan Wiman Beachille asti. Välillä pysähdyttiin jaloittelemaan ja ottamaan kuvia. Reitti kulkee vehreissä maisemissa. On kummallista, miten maisema muuttuu vihreämmäksi kun lähtee Mae Phimistä ulospäin. Hulppeat näkymät!

Käytiin kirjautumassa hotelliin ja jatkettiin heti lounaalle. Wiman Beachillä olevalta view pointilta (aika turistimainen keskittymä) kun jatkaa eteenpäin mäkeä alas ja kääntyy vasemmalle, löytyy aivan mahtavia äyriäisravintoloita. Meidän suosikkiravintolaamme mennään pikkuista siltaa pitkin.

Ruokalistoja ei länsimaisilla kirjaimilla ole kirjoitettuna ollenkaan, eli saa olla tarkkana mitä tilaa. Ekalla kerralla osoiteltiin viereisen pöydän annoksia ja saatiin pöytä koreaksi. Tällä kerralla oli paikallinen ystävä mukana joka hoiti tilauksen puolestamme. Syötiin mm. valtava vadillinen taskurapuja ja äyriäissalaattia ym. Äyriäissalaatti oli aivan erilaista kuin mihin Mae Phimissä on totuttu, paljon makeampaa ja sisälsi hedelmiä.

Ajettiin iltapäivällä vielä Chao Lao Beachille, missä oli avattu upea uusi rantabaari, Marhad Beach. Vesi siellä oli niin matalaa, ettei saatu edes polvia kasteltua.

Illallinen syötiin hotellin altaalla, missä myös oli oikein hyvä ruoka. Auringonlasku oli upea.

Seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen (mikä sekin oli ihan kelvollinen länkkärillekin), hypättiin mopojen selkään ja lähdettiin katselemaan lisää nähtävyyksiä. Muutamat patsaat kuvattiin ja käytiin myös view pointilta eteenpäin oikealle, missä oli hieno puulaituri jolta oli mahtavat näkymät.

Kotimatkalla pysähdyttiin vielä osterifarmilla ihmettelemässä sitä kovaa työtä, mitä niiden herkkujen eteen tehdään.

Hieno reissu!

Yksi meistä jäi kameran väärälle puolelle.

Teksti ja kuvat: Inke

Kun ajatellaan Mae Phimin mahdollisia loma-aktiviteetteja, niin jokiveneily tullee mieleen jossain vapaapainin ja jääkiekon välimaastossa, mutta se on kuin onkin yksi Mae Phimin tarjoamista lukuisista mahdollisuuksista.

Viime lomalla käytiin joella kaksikin kertaa. Hyvin erilaisissa seurueissa ja hyvin erilaisissa merkeissä.

Ensimmäisen reissun järjesti Lek Café, jonka lautalle mahtuu 13 ihmistä. Henkilökunta mukaan lukien.

Lautta on jokseenkin kiikkerän näköinen ja lähtee kirjaimellisesti sillan alta, mutta mikäs sen autenttisempaa. Tyyli ja tunnelma ratkaisevat.

Jos oli lautta vähän vaatimaton, niin eväät olivat sitäkin koppavammat.

Ja tyyliä sillä ensimmäisellä reissulla totisesti riitti. Valkoiset pöytäliinat, ostereita ja erilaisia leikkeleitä. Ei sentään pöytähopeita, mutta posliinilautaset kuitenkin. Viiniä sekä kuplilla että ilman. Toki muitakin virvokkeita oli saatavilla, mutta kyllä kai osterit esimerkiksi Coca-Colan kanssa droppaavat tunnelmaa melkoisesti.

Meitä oli tuolla keikalla 10 nautiskelijaa sekä kapteeni, “osterinavaaja” ja yksi tarjoilussa auttanut henkilö.

Jos nyt miinuksia välttämättä pitää hienosta reissusta hakea, niin se jäi niissä puitteissa ehkä vähän lyhyeksi. Tähän on kuitenkin sellainen käytännön syy, ettei lautalla ole esim. vessaa. Nyt syötiin hyvin ja ihailtiin aivan jumalattoman upeita maisemia noin kahden tunnin ajan.

Seuraava reissu tehtiinkin sitten pienemmällä porukalla ja huomattavasti rennommalla meiningillä. Pois viinit ja osterit, pöytäliinat sekä posliinit. Kaljaa ja makkaraa tilalle!

Ei sentään.

Olutta ja miedompaakin kyllä juotiin, mutta thai -ruokia syötiin kertakäyttöastioista ja rullaservettejä käyttäen.

Nyt olivat mukana lisäksi uikkarit, pyyhkeet, uimarengas ja onkivehkeet.

Ihan vain meidän ranta – Private Beach, keep out!

Joen ja meren yhtymäkohdasta löytyi aivan ihana uimaranta, jossa kuunneltiin musiikkia, ongittiin ja uitiin. Rento ja kiireetön päivä kaiken ikäisille. Silloin ja siinä viimeistään tiesi olevansa lomalla. Irti arjesta.

Retken päätteeksi käytiin pienemmällä veneellä joen yläjuoksulla mangrovemetsää ihailemassa. Veneen soljuessa hiljalleen jokea ylös saimme katsella lentokalojen hilpeää leikkiä vedenpinnan yläpuolella. Aika nopeita ovat.

Ja aivan huikeat maisemat!

Se pienempi vene oli jonkin verran elämää nähnyt.

Teksti ja kuvat: Pia

Vaikka tunnettu tosiasia on, että sielukin lepää Mae Phimissä, niin toisinaan sitä ihminen kaipaa vähän vaihtelua.

Yksi hyvä vaihtoehto vaihtelunhaluisille löytyy aivan läheltä. Koh Samedin kuvankaunis saari näyttää kaukaiselta, kun Mae Phimin rannalla seistään, mutta on lähempänä kuin luuletkaan.

Lautat ja pikaveneet Koh Samedille lähtevät Ban Phe’n kylästä, jonne menee taksilla noin tunnissa. Ban Phe itsessäänkin on kiva pieni kylä, jonka elämää voi tarkkailla vaikka sataman lähikahvilasta. Sieltä voi halutessaan jatkaa matkaa joko lautalla tai pikaveneellä saarelle. Kerran käännyttiin kotiin jo Ban Phe’stä, kun tuumattiin, että olihan tätä tässäkin. Verraton päivä.

Mikäli kuitenkin jatkat Koh Samedille, niin muista ottaa passisi ja Thailand Passisi mukaan.

Upeiden rantojensa ja luonnonrauhansa lisäksi Koh Samed tunnetaan kautta koko Thaimaan erittäin koronavapaana saarena.

Perillä on tarjolla tosi edullista majoitusta, mutta mikäli haluat asua ainoastaan vertaistesi parissa, niin senkin tasoista majapaikkaa saarelta löytyy. Paatuneet Koh Samedin kävijät suosittelevat perheille paikkaa nimeltä Samed Villa Resorts ja aivan sen vieressä sijaitseva Silversand Resort on enempi sellainen pariskuntien juttu.

Vuokramopo on aivan ehdoton kulkuväline Koh Samedilla. Sillä on kätevä katsastaa saari päästä päähän, huristella katsomaan auringonlaskua ja viettää yksi aamu- tai iltapäivä Ao Phraon paratiisirannalla. Koh Samed on pieni paikka ja se on äkkiä nähty.

Kahden yön reissu riittää mainiosti, mutta moni jää jostain syystä pidemmäksikin aikaa.

Koh Samed ei ole pelkkiä autiorantoja. Kyllä tekemistäkin riittää.

Jokaisen suomalaisen perusoikeuksiin tulisi kuulua vähintään viikko vuosittain Mae Phimissä.

Yksi toimituksen suosikkikohteista Mae Phimissä on Mantra Condon maanmainio allasbaari, jossa uima-altaan lisäksi vilvoittava tuuli pitää huolen siitä, ettei hiki tule laiskan syödessä. Paikka kun sijaitsee varjoisassa tuulitunnelissa kahden kerrostalon välissä.

Ruoka on hyvää, hintataso kohtuullinen ja uima-altaan yhteydessä sijaitsevat suihku- ja wc -tilat pidetään siisteinä pitkin päivää ja iltaa. Juice Leskinen on joskus sanonut aamujen alkavan A:lla, mutta kiinteämpääkin vaihtoehtoa on tarjolla perinteisemmän aamiaisen ystäville.

Tuon paikan avajaisia vietettiin 17.12. ja tupa oli täynnä sekä Mantran asukkaita että heidän vieraitaan. Kokonainen possu pyöri hiljalleen vartaassa ja grillimestari paloitteli siitä siivuja. Kylmiä juomia oli tarjolla baarin puolella ja näki, kuinka porukka nautti. Kellokin oli jo melkoisen paljon viimeisten poistuessa.

Väkeä alkoi kerääntyä paikalle hyvissä ajoin.

Mantran rakennuttaneen Mae Phim Propertiesin suomalainen pomomies Pasi Marjamäki oli muiden ohella löytänyt tiensä illanviettoon. Hän kertoi asuntomarkkinoilla olevan aika hiljaista näin korona-aikaan.

– Täältäkin on vielä kämppiä jäljellä, Pasi kertoi konstailemattomaan tyyliinsä.

– Hinnan kiroissakaan nuo eivät varmasti ole, kun hinnat ovat alkaen 32.000 euroa.

Tarkempia tietoja asunnoista ja koko Mantran alueesta voi kysellä selvällä suomenkielellä sähköpostitse osoitteesta sales@maephimproperty.com

Baarin taakse oli viritetty kunnon grillialue.

 

Mae Phimissä säännöllisen epäsäännöllisesti kokoontuva kaverikerho piti taas hauskaa viattomien lasten päivänä.

Kaverikerho tapaa kokoontua ruokien ja juomien merkeissä yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa eri puolilla Mae Phimiä. Porukka ei suoranaisesti tavoittele tai toimi minkään asian puolesta, vaan kokoontuu rennon yhdessäolon merkeissä milloin mihinkin paikkaan.

28.12. järjestettyyn tapahtumaan osallistui noin 200 ihmistä ja juhlat jatkuivat pikkutunneille asti.

Tietoja ryhmän toiminnasta ja seuraavasta kokoontumisesta saa ainakin Pasi Marjamäeltä, jonka työajan ulkopuolella tavoittaa helpoimmin Mae Phimin suomalaisten Facebook -ryhmästä.

Kaverikerhon kokoontuminen 28.12.2021.

 

Kun seuraavan kerran liikut Mae Phimissä, niin katsopa ympärillesi sillä silmällä. Onko tämä paikka kuin luotu pyöräilyyn vai ei?

Yleensä nuo Spiceroads -nimisen yrityksen kanssa yhteistyössä järjestetyt pyöräretket lähtevät Mae Phim Beachiltä, siitä GrandBlue Resortin edestä. Mae Phim on ympäröity toinen toistaan pyöräilyyn paremmalla tiellä ja reittien varrelta löytyy paljon kivoja kahviloita taukopaikoiksi. Kelit ja näköalat talon puolesta!

Tällä kertaa reittimme kulki halki ikiaikaisten riisipeltojen, kumipuuistutusten ja hiljaisten kyläteiden. Thaimaalaista maaseutua parhaimmillaan ja aidoimmillaan. Tarkemmin pysähdyttiin ihastelemaan temppeleitä, siltoja ja muuta näkemisen arvoista.

Pysähdytään katselemaan, kun tulee vastaan jotain näkemisen arvoista.

Meillä ei ajeta kilpaa nähtävyydestä toiseen, vaan rennolla keskusteluvauhdilla edeten. Näissä porukoissa voit nähdä Mae Phimin lisäksi myös itsesi aivan uudelta kantilta. Kotiin palattuasi tiedät, miltää tuntuu olla täysillä elossa.

Jaamme retkille osallistujat ryhmiin iän ja pyöräilykokemuksen mukaan. Aloittelijoista ammattilaisiin.

Lisätietoja saat joko nettisivuiltamme tai Facebookista

Huoltoauto tai -mopo takaa sen, ettei kenkään matka jää kesken.
%d bloggers like this: