Kuten jo aiemmin tuli mainittua, ei Villa Coconutsin urakkasopimus sisältänyt keittiökalusteita, vaan keittiön kaapit, tiskipöytä, hanat ym. piti hankkia erikseen.

Luck oli jo rakennuspiirustuksia silmäillessämme todennut, että niitä ei sitten hankitakaan mistään Ikeasta tai Homepro‘sta. Hän tietää Sakon Nakhonissa paikan, josta samoja kalusteita saa halvemmalla kuin mistään muualta (yläkuva).

Pakkohan se oli Sakon Nakhonin omaa tyttöä uskoa, joten auton nokka kohti Sakon Nakhonia ja siellä kaupunkia kiertävälle kehätielle. Kun suomalaisesta huonekalujen vähittäiskaupasta yli puolet keskittyy kuuleman mukaan Kehä III:n varrelle, niin sama kaiku on askelten täällä Sakon Nakhonissakin. Kehätiellä ne kaupat on… Jotain Robinsoneita ja sen kaltaisia ostoskeskuksia ehkä lukuun ottamatta.

Nyt oltiin ostamassa kaikkea sellaista, mikä pitää tilata noin kuukauden toimitusajalla, eli keittiön kaappeja, laatikoita, tiskipöytää jne. Jääkaapin, pakastimen ja sellaisten kaupasta mukaan tai parin päivän toimitusajalla saatavien tavaroiden vuoro tulee sitten, kun se mökki on valmis. Tämän päivän ostokset tulisivat asennettaviksi jo rakennusvaiheessa.

Kun isoilla ketjuilla on mini Big C:t ja Lotus’ Freshinsä, niin 7/11:n vastaus on tässä: Mini 7/11.

Muun tavaran ohessa ostoslistalla tosin oli myös astianpesukone, koska Luckin mukaan se on kiinteä osa hänen tulevan keittiönsä kalustusta. Muita vastaavia tavaroita olivat liesi, liesituuletin, uuni, tarvittavat hanat, kaikki keittiötasot, kaapit, hyllyt, laatikot ja tietenkin se tiskipöytä.

Kun olimme kolunneet sen jumalattoman suuren hallin keittiökalusteosastoa reilun tunnin ajan, tuli aika nykäistä myyjää hihasta.

– Saako näitä valkoisina?

Tästä lähti käyntiin keskustelu, joka alkoi ensin yhden myyjän kanssa, mutta kun myyjän mielestä ostaja näytti olevan ilmeisen vakavissaan, liittyi joukkoon vielä nuori myyntiharjoittelija. Kuunteluoppilaaksi ja juoksevia asioita toimittamaan. Hinnoitteluvaiheessa tarvittiin jo pomoakin paikalle. Pomo soitteli jatkuvasti jonnekin, ilmeisesti tavaran toimittajille, tiedustellen toimitusaikoja, hintoja jne.

Keittiö onkin melkoinen hässäkkä, kun alat sitä nollapisteestä alkaen itse suunnitella.

Kun lopulta päästiin yksimielisyyteen kaikesta siitä, mitä Luckin mielestä hänen keittiössään pitää olla, oli joukkomme kasvanut järjestävän seuran puolelta jo neljän hengen kokoiseksi. Sen yhden naisen rooli porukassa ei ainakaan itselleni ikinä selvinnyt.

Kassalla saatoin sitten todeta Luckin olleen sangen oikeassa niistä hinnoista. Liesi, liesituuletin, uuni ja astianpesukone yhteishintaan 42.000 bahtia, eli n. 1.150 €. Ei paha. Keittiön kaapit, hyllyt, laatikot, tasot ja se tiskipöytä hanoineen maksoivat nekin alle 25.000 bahtia (n. 675 €), eli koko paketille tuli hintaa 67.000 bahtia, mikä tekee euroissa reilusti alle 2.000 €. Ei taitaisi onnistua Suomessa?

Täkäläiseen tyyliin loppusummasta puolet piti maksaa tavaraa tilattaessa ja se toinen puoli tulee maksuun noin kuukauden kuluttua, kun tavara joko toimitetaan meidän osoittamaamme paikkaan tai on haettavissa liikkeen varastosta. Mikäli noudamme tavarat itse, on luvassa vielä lisäalennusta jälkimmäisestä maksuerästä.

Kassalla rouvan muikea ilme kertoo onnistuneista kaupoista.

Koko prosessin aikana keittiö tuli käännettyä ympäri ainakin kertaalleen ja se meidän alkuperäinen U -muotoiseksi kaavailtu keittiömme muuttuikin L -muotoon keittiön tilaratkaisuihin liittyvistä syistä. Kun vielä koko paketin värimaailmaa säädettiin pariinkin otteeseen, niin nyt meitä vähän jännittää, tuleeko meille varmasti kaikki oikeat tavarat.

Tai kuten Antero Mertaranta aikoinaan sanoi: “Luoja varjele mitä sieltä tulee”.