Tasan tarkkaan noilla sanoilla otsikoin aikoinaan Suomalainen Espanjassa -lehdessä joskus 2000 -luvun alussa julkaistun “Gizmon turinat” -kolumnini yhden osan.
Asia on vaivannut minua yli 15 vuotta.
Kävi nimittäin niin, että fuengirolalaisessa Hemingwayn kirjakaupassa kertaalleen tapaamani Lasse Lehtinen otsikoi samoihin aikoihin ilmestyneen tohtorin väitöskirjansa juuri samoin sanoin. Plagiaatti.
Mutta kumpi meistä plagioi ja kumpaa? Kaikki tietävät, että jonkun kolumnin väsää noin viikossa, mutta mitään väitöskirjaa ei kyllä siinä ajassa kyhätä. Toisaalta, mistä helvetistä joku kirjoituskammiossaan kolumniaan kasaava fuengirolalainen toimittajantohelo mitenkään voisi olla selvillä siitä, mitä Suomen akateemisessa maailmassa samoihin aikoihin on tekeillä? Ei mitenkään.
20.04.2019 päätin lopulta lähteä tarinan alkulähteille.
Tosiasia on, että sanat “Aatosta jaloa ja alhaista mieltä” tulevat laulusta nimeltä “Pieni sydän”. Sen levytti ensimmäisenä Annikki Tähti vuonna 1956. Sittemmin Laila Kinnunen levytti sen vuonna 1965 eikä pidä unohtaa soitto-orkesteri Rempsetin ikimuistoista versiota aiheesta albumilla “Soitimella”. (Finnlevy 1975)
Toisin sanoen kappale kestää aikaa, joten mikseivät sen sanatkin.
“Niin pieni ihmissydän on. Niin avara ja pohjaton. Se kätkee suuret unelmat. Ja vihan, lemmen maailmat.”
Parhaimmillaan biisi on Annikin itsensä tähdittämänä Aki Kaurismäen elokuvassa, jossa tähti itse esiintyy pelastusarmeijan orkesterin säestämänä.
Joten eiköhän mennä kaikki kuuntelemaan vaikka se Laila Kinnusen versio aiheesta tuonne allaolevaan linkkiin oikein ajatuksen kanssa. Olkoon siinä meille potkua tulevalle viikolle.
Ja pääsinpähän minäkin näiden rivien myötä tästä menneisyyden taakastani.
Gizmo
