Yhtenä kauniina keväisenä aamuna puhelimeni soi. Näytöstä näin, että turistipoliisilla oli minulle jälleen asiaa.
– Voitko tulla tänne. Täällä on suomalainen mies, jonka jutuista ainakaan minä en saa mitään tolkkua, tuttu ääni sanoi englanniksi.
– En juuri nyt pääse, kun on sovittua menoa, vastasin, mutta anna se luurisi sille suomalaiselle.
Hetken hiljaisuuden jälkeen kuulen suomalaisten suosiman haloon hieman epävarmalla äänellä lausuttuna.
– Joo, huomenta vaan. Täällä on Pattayan Suomalaisen päätoimittaja A Juhana Keronen. Teen vapaaehtoisena tulkkauskeikkaa turistipoliisille ja sinulla on kuulemma joku hätä?
– No kun multa on viety kaikki, ääni aloittaa itkunsekaisesti. Multa on viety rahat, identiteetti, pankkikortti. Ihan kaikki!
– Ota rauhallisesti, yritän rauhoitella miestä, jonka ääni kohosi sitä mukaa kuin hänen lauseensa eteni. Asioilla on taipumus aina ennen pitkää selvitä. Pattayallakin. Sinä olet ottanut ensimmäisen askeleen oikeaan suuntaan menemällä sinne turistipoliisin pakeille. Tulen sinua auttamaan ihan mielelläni, mutta tänään ei käy kun on muuta menoa jo sovittuna. Käykö sinulle huomenna esimerkiksi kello 10 tai 11 aamupäivällä?
Vuosien kokemus on opettanut, että romahtamispisteessä olevalle ihmiselle tulee aina heti kättelyssä osoittaa, että on tässä maailmassa vielä jokin järjestys sentään tallella ja nyt otetaan se järjestys käyttöön. Mies kuulostaa heti paljon rauhallisemmalta.
– Huomenna. Yhdeltätoista. Täälläkö?
– Siellä, siellä. Minä asun ihan tässä lähellä. Nähdään siis huomenna kello 11 siellä. Annatko vielä luurin takaisin sille turistipoliisille, niin minä kerron mitä me juuri olemme sopineet.
Kerron tutulle luutnantille, joka toimii Pattayan turistipoliisiaseman vuoropäällikkönä, mitä juuri olen sopinut hänen asiakkaansa kanssa.
– Minä olen valitettavasti silloin toisessa hommassa tuolla keskustassa, luutnantti Taweep sanoo, mutta minä kerron näille nyt, että sinä tulet huomenna meitä auttamaan.
– Hyvä. Palataan.
– Jep, jep.
Otsikkokuvassa näkyvä turistipoliisin luutnantti Taweep vapaapäiväolusilla kantakuppilassamme Buddha Hillillä.
Seuraavana aamuna klo 11
Turistipoliisiasemalla ovat jo odottamassa, kun saavun paikalle viittä vaille yksitoista Bangkokissa asuvan kaverini kanssa.
– Terve, mä oon Gizmo, esittäydyn kolmen hengen seurueen ainoalle jäsenelle jota en tunne, ja joka ei ole turistipoliisin virka-asussa.
– Reino (nimi muutettu), mies sanoo helpottuneen näköisenä.
Sanon tutuille turistipoliiseille juttelevani hetken Reinon kanssa suomeksi ja kääntäväni sen jälkeen heille englanniksi, mistä kenkä puristaa.
– Otatteko kahvia?
– Minulle ainakin maistuisi, vastaan. Entäs te, sanon kääntyen kaverini ja Reinon puoleen. Otatteko kahvia?
Kaikille kelpaa sumppi ja siinä kahvitellessa pääsemme Reinon kanssa pikku hiljaa asiaan.
Lyhyesti kerrottuna Reino oli pitkän yrittäjäuransa loppuvaiheessa eronnut vaimostaan, myynyt firmansa ja tullut Thaimaahan ensimmäiselle lomalle moneen, moneen vuoteen vuonna 2013. Tämän lomansa aikana hän oli tavannut uuden ihastuksensa, joka lyhyen tuttavuuden jälkeen olikin paljastunut ladyboyksi. Suomalaisiin naisiin pettyneenä Reino oli siitä huolimatta päättänyt kokeilla hieman toisenlaista vaihtoehtoa ja suhde oli edennyt jopa niin pitkälle, että he olivat rekisteröineet sen Suomessa pari vuotta sitten. Prosessin yhteydessä uusi elämänkumppani oli päässyt käsiksi ensin Reinon henkilötietoihin ja sen jälkeen myös pankkitilitietoihin aina pankkikortin tunnuslukua myöten. Kaikki oli mennyt hyvin aina tähän lomaan saakka, jolloin Reinon maailma romahti.
– Se tuntee jonkun hakkerin, jonka avulla se on pääsyt blokkaamaan kaikki minun sähköposti-, facebook- ja muut osoitteeni netissä. Ne ovat yksissä tuumin anastaneet minun identiteettini internetissä ja tilailevat kaiken maailman tavaraa ja palvelua, joista laskut lankeavat minun maksettavakseni, Reino kertoi. Sen lisäksi minun pankkitililtäni on kadonnut 680.000 bahtia ja kotoa on viety 160.000 bahtia. Olen koittanut sulkea tiliäni ja avata uutta, kun pitäähän ihmisellä nyt pankkitili olla, mutta jotenkin ne aina jäljittävät sen ja taas tulee uusia laskuja nettiostoksista.
– Asia selvä, sanon. Käyn keskustelemassa tuolla tiskin luona hetken ajan ja sitten katsotaan, mistä päin tätä vyyhtiä lähdetään purkamaan.
Käännän Reinon kertomuksen lyhyesti ja pienen neuvonpidon jälkeen saan seuraavat ohjeet:
– Tästä pitää mennä tekemään rikosilmoitus Pattayan pääpoliisiasemalle. Me soitamme sinne, että olette tulossa. Sinne tulee ovelle joku teitä vastaan ja ohjaa teidät mahdollisten jonojen ohi oikeaan paikkaan.
Pattayan Turistipoliisin päätoimipiste sijaitsee kauniilla paikalla puiston laidassa Pattayan ja Jomtienin välissä. Tunnetuin toimipiste on epäilemättä se pieni koppero Walking Streetin alkupäässä.
Pattayan pääpoliisiasema klo 12.15
– Gizmo, sanoo poliisiaseman oven edustalla seisoskeleva thaimaalainen mies, jota mielestäni en koskaan aikaisemmin ole nähnyt. Seuratkaa minua.
Mies vie meidät tuloaulan vasemmalla puolella sijaitsevaan huoneeseen, jossa meitä on vastassa rikosilmoitusta vastaanottavan poliisin lisäksi Foreign Police Volunteer -joukkoihin kuuluva thai -kielen taitoinen englantilainen tulkki. Toistan hänelle saman tarinan, jonka olin Reinolta turistipoliisiasemalla kuullut.
– Onko teillä epäillyn nimeä tai vaikka henkilötunnusta tiedossanne?
– On, sanoo Reino, kun kysyn häneltä asiaa. Hänen nimensä on (nimi muutettu, koska epäiltyä ei vielä ole tuomittu mistään) Suthiphon Tothla, Suti. Hän asuu siinä Tony’s Gymin takana Rungland Villagessa.
Lyhyen thai -kielisen keskustelun jälkeen yksi huoneessa olevista poliiseista poistuu kiireisin askelin. Rikosilmoitusta vastaanottava poliisimies tekee joitain merkintöjä papereihinsa ja muutaman tarkentavan kysymyksen. Hetken kuluttua äskettäin huoneesta poistunut poliisi palaa takaisin valokuvan kanssa.
– Onko se tämä henkilö?
– On, sanoo Reino ihmetellen. Tuo on Suti.
Käy ilmi, että Sutin henkilötiedot ovat päätyneet poliisille jonkun liikennerikkomusjutun yhteydessä ja että tämä ilmoitus lisättäisiin nyt siihen ja että nyt laitettaisiin tästä ihmisestä haku päälle.
Lähetystöön
– Onko sinulla mitään dokumenttia siitä, että sinä tunnet tämän ihmisen oikeasti, poliisi kysyy kertoen heti perään näissä jutuissa valitettavan usein käyvän niin, että kun on sana sanaa vastaan eikä muuta näyttöä ole, niin juttu raukeaa.
– Hainhan minä Sutille viisumia silloin kun Suomessa käytiin liittoa rekisteröimässä. Ja kyllähän nekin paperit rekisteröidystä parisuhteesta jossain on.
– Sitten sinun pitää heti maanantaina lähteä käymään Suomen suurlähetystössä hakemassa kopio siitä viisumihakemuksesta. Se on ensimmäinen osa näyttöä. Myös niistä rekisteripapereista on varmasti hyötyä, jos vain saat ne jostain hommattua, poliisi neuvoo.
Helpottuneen oloinen Reino lupaa heti maanantaina lähteä Bangkokiin. Ottaa poliisilta saamansa puhelinnumeron ja lupaa palata asiaan heti, kun hänellä tarvittavat dokumentit on. Kiitämme ja poistumme.
Jaa, että mitä sen jälkeen tapahtui? Sen kun tietäisi. Yleensä nämä tulkkauskeikat menevät niin, että kun kaikki aikanaan oikenee, niin kukaan ei enää meikäläistä muista, mutta jos ei oikene, niin puhelin kyllä osaa taas soida.
Nyt ei onneksi ole soinut. Toivotaan, että Reino sai asiansa kuntoon.
You must be logged in to post a comment.