Kuka tiesi, että Ayutthaya on saari? Siis Ayutthayan kaupunki. Kaupunki perustettiin saarelle siksi, että sen edeltäjässä, Lopburin kaupungissa oli puhjennut paha isorokkoepidemia, jota piti päästä pakoon. Kaupungin perusti kuningas Ramathibodi I vuonna 1350 ja siitä sukeutui sittemmin Ayutthayan kuningaskunnan pääkaupunki vuoteen 1767 saakka, jolloin burmalaiset hyökkäsivät Ayutthayaan ja tuhosivat sekä kaupungin että koko kuningaskunnan. Tätä taustaa vasten on aika mielenkiintoista, että sana Ayutthaya juontaa juurensa sanskriitin kielestä ja tarkoittaa voittamatonta.

No, joka tapauksessa Ayutthayan tuho merkitsi sitä, että kaupunki hylättiin ja uusi pääkaupunki perustettiin Thonburiin, josta sittemmin tuli Bangkok. Se, mikä ennen tunnettiin Ayutthayan kaupunkina tunnetaan nykyisin Ayutthayan raunioina, joista on kehitelty kaupungin oma historiallinen puisto, joka Sukothaissa sijaitsevan puiston mukana nousi UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1991. Toisin kuin Sukothai, on tämän päivän Ayutthaya tunnettu teollisuuskaupunki, jossa on noin 150.000 asukasta.

Suurin piirtein tältä siellä joskus on näyttänyt.

Suurin piirtein tältä siellä joskus on näyttänyt.

Ayutthayan valtakunta

Ayutthayan perustaja kuningas Ramathibodi I hallitsi vuosina 1350 – 1369. Hänen aikanaan Ayutthaya vaurastui ja vahvistui, vaikka Ayutthayan valtakunnan ensimmäiset vuodet olivatkin sangen sekasortoista aikaa. Rathibodi I:n seuraaja, kuningas Ramesuan joutui luopumaan vallasta alle yhden vuoden hallituskauden jälkeen vuonna 1370, kun hänen setänsä, Suphanburin valtias Boromrajadhiraj I kaappasi komennon myös Ayutthayassa. Hän hallitsi valtakuntaa vuoteen 1388 ja ne olivat juuri hänen sotajoukkonsa, jotka tekivät ennen niin suuresta ja mahtavasta Sukothaista Ayutthayan vasallivaltion ja käskyläisen vuonna 1376. Eräänlaisen veronkantopiirin.

Vuonna 1388 valtaan nousi Bororajadhirajin poika Thong lan, joka ehti hallita kokonaiset seitsemän päivää ennen kuin hänen serkkunsa, Ayutthayan toinen kuningas Ramesuan surmasi hänet ja otti takaisin vallan, jonka Thong lanin isä oli häneltä kaapannut. Hänen toinen hallituskautensa kesti seitsemän vuotta ja sitten valta siirtyi hänen pojalleen kuningas Rama Rajadhirajille.

14 vuotta myöhemmin hänet syöksi vallasta silloinen Suphanburin valtias Indradhiraj ja tämän jälkeen vasta alkoivat olot valtakunnassa vakiintua. Indradhiraj hallitsi maataan 15 vuotta, hänen poikansa 24 vuotta ja pojanpoikakin vielä 40 vuotta. Ayutthayan ensimmäinen kunnollinen hallitsijasuku oli syntynyt ja Ayutthayan valtakunta alkoi kukoistaa.

Vakaita oloja jatkui aina vuoteen 1533, jolloin maata ehti neljän kuukauden ajan hallita holhouksen alaisena lapsikuninkaana saman hallitsijasuvun jälkeläisiin kuulunut kuningas Rasadadhiraj, kunnes hänen setänsä Chairajadhiraj kaappasi vallan nuorelta veljenpojaltaan. Armeijan tuella, kuinkas muuten. Kenraalien selkä kun ei tahtonut oikein taipua lapsikuninkaan edessä. Hän ehti hallita maataan sentään 13 vuotta, mutta hänen poikansa kuningas Yodfa ainoastaan kaksi vuotta ja toinen poikansa Khun Vorawongsa vain 42 päivää vuonna 1548, kun valtakunnassa kaapattiin valta vielä kerran.

Uusi kuningas Maha Chakrapat hallitsi maata 16 vuotta kunnes päätti lähteä munkiksi Peguiin vuonna 1568. Hänen vallan perinyt poikansa Mahintradhiraj ehti hallita alle vuoden kunnes kuoli burmalaisten hyökkäyksessä vuonna 1569. Siitä asti aina vuoteen 1584 oli Ayutthayan vuoro toimia vasallivaltiona. Tällä kertaa Burman vasallina. Se oli Ayutthayan valtakunnan ensimmäinen tuho.

Kuningas Ramesuan ehti menettää valtansa ja kaapata sen takaisin.

Kuningas Ramesuan ehti menettää valtansa ja kaapata sen takaisin.

Itsenäisyys palautuu – valtataistelut jatkuvat

Ayutthayan historian mielenkiintoisin vaihe sijoittunee vuoteen 1584, jolloin entinen SUKHOTHAIN valtias ja niinikään Burman vasalli, kuningas Mahathammaraja julisti Ayutthayan jälleen itsenäiseksi ja perusti maahan uuden hallitsijasuvun, jonka jäsenet hallitsivat Ayutthayaa kaikkiaan 61 vuotta. Hallituskauden loppuvaiheissa tosin nähtiin parikin surullista tarinaa, kun kuningas Chetthadhiraj salamurhattiin vuonna 1629 vain yhden vuoden hallituskauden jälkeen ja häneltä vallan kaapannut kreivi Athitayawongse syrjäytettiin reilun kuukauden kuluttua salamurhasta ja komennon valtakunnassa otti Prasat Thong -dynastian perustanut kuningas Prasat Thong. Tämä dynastia hallitsikin Ayutthayan valtakuntaa aina sen toiseen tuhoon saakka vuonna 1767, jolloin valtakunnan viimeinen kuningas Suriyat Amarin joutui lähtemään burmalaisia pakoon ja kuoli nälkään pakomatkansa aikana.

Mutta eihän Ayutthaya olisi Ayutthaya ellei hallitsijasuvun kesken olisi silloin tällöin vähän melskattu:

Prasat Thongin poika Chai syöstiin vallasta vuonna 1656 ja hänen vallan kaapannut setänsä Sri Suthamaraja teloitettiin vain reilun kahden kuukauden hallituskauden jälkeen. Valtaan tullut Narai Suuri hoiti sittemmin ruoria 32 vuoden ajan, kunnes hänen serkkunsa Petraja kaappasi vallan vuonna 1688 ja pakotti Narain siskon ja tyttären vaimoikseen.

Nälkään kuolleen viimeisen Ayutthayan hallitsijan edeltäjä Uthumporn puolestaan lähti aikoinaan munkiksi vain neljä kuukautta hallittuaan vuonna 1758 ja kuoli burmalaisten vankina 1796. Että sen pituinen se.

Chai Wattanaramin temppelialueelta voi vieläkin löytää kaikuja menneistä loiston päivistä.

Chai Wattanaramin temppelialueelta voi vieläkin löytää kaikuja menneistä loiston päivistä.

Kauppakansa

Vaikka kulissien takana vähän aina välillä vehkeiltiinkin ei pidä unohtaa, että Ayutthaya kävi kauppaa koko ajan ainakin Portugalin ja Ranskan kanssa. Matkakuvaus vuodelta 1691, Du Royaume de Siam (Siamin kuningaskunnasta, suom.) kertoo Ayutthayan kaupungin entisestä loistosta. Ayutthaya oli suuruutensa päivinä yksi maailman suurimmista ja moderneimmista kaupungeista, jossa oli mm. suuri länsimainen siirtokunta ja katolinen kirkkokin kaupungista löytyi. Korkeimpaan asemaan kaupungin ulkomaalaisväestön keskuudesta nousi kreikkalainen Konstantin Faulkon, joka toimi itsensä Narai Suuren tulkkina aina siihen saakka kunnes tämä syöstiin vallasta 1688. Samassa yhteydessä jesuiittojen kannattajana tunnettu Faulkon teloitettiin.

Burmalaiset valloittajat etsivät kaupungista kaikkea arvokasta, mm. jalometalleja ja polttivat koko paikan. Kenraali Taksinin joukkojen ajettua burmalaiset pois pidettiin kaupungin jälleenrakentamista liian suurena urakkana ja se, mikä oli pelastettavissa siirrettiin uuteen pääkaupunkiin, jonka me tänä päivänä tunnemme Bangkokina. Sinne myös tämä heinäkuun alussa Sukhothaista alkanut Thaimaan historiaa käsittelevä sarjamme elokuussa päättyy.

Taksin Suuri - Taksin the Great - tunnetaan Siamin vapauttajana.

Taksin Suuri – Taksin the Great – tunnetaan Siamin vapauttajana.

Mikäli haluat lisää vinkkejä siitä, mitä tekemistä ja näkemistä on tämän päivän Ayutthayassa, niin tutustu tähän Thailand Insiderin videoon:

LÄHTEET:

Ayutthayan kaupungin historiallinen puisto
Wikipedia

Tagged with →  
Share →
%d bloggers like this: