Riikinkukko viihtyy vuorilla, mutta tarvitsee tiheää metsää, viidakkoa sekä ruohoa. Luntakaan se ei pelkää. Iso lintu, jota luonnostaan kunnioittaa, mystinenkin, elää jopa kymmeniä vuosia, viuhkaksi aukeava pyrstö kuluu urokselle.
Pääsin Isaanin ylängöllä luostarin puutarhaan. Paikka Khon Kaenin ja Mekong-joen välillä, josta löytyy useita luostareita ja temppeleitä. Seudulta löytyy kansallispuistoja, mikä on hyvä asia hiilinielunkin takia. Toisella kartalla puistoja näkyy paljon, toisella hyvin paljon, vihreä väri lisääntyy ylöspäin ja leviää Myanmarin kahta puolta, ja vasta siellä valuu alas.
Munkit kärräsivät vettä. Vesisäiliön tilavuus voi olla useita kuutioita, se on muurattu lattiaan kiinni. Ole nähnytkin alueen talossa. Pienen voi nähdä vessassa, siitä saa kauhalla vettä. Kantoveden aikaan Suomessa säiliö oli sijoitettu karjakeittiöön.
Linnut käyttäytyivät tyynesti, turisti oli kai päivittäin kohdattu rutiini. Ajoin kolistelu täytti pihan, raskaasti lentäen peltikatolle, pihalle ja takaisin, kyllä siinä nälkä tulee ja veden jano. Lintu nokkii mitä ja missä järjestyksessä haluaa, varsinaisesti en niiden ruokailua nähnyt, mutta kana on Thaimaassa niin yleinen elävä, että tietoa varmasti riittää. Kasvejakin se syö.
Riikinkukko pesii puissa. Toiminee suurin piirtein samoin myös yhteisössä eläessään? Oksan on oltava sitkeä, kun lintu painaa useita kymmeniä kiloja. Hautominen ja poikasten hoito on työtä, opin, että kukko toimii ahkerammin, jos saa itse hyvän ja rauhaisan kohtelun. Jotenkin kotonaan asuvat, voisi olettaa, että lapsista kasvaa kunnon ”kansalaisia”.
Ihmisestä on sanottu, että joku on kukko tunkiolla, joten eipä siltä voi kovin hyvää odottaa, kun suojeltava reviiri on tunkio. Suunnistajan kartalle kielletyt pihat on värjätty myrkynvihreällä, rikettä seuraa suorituksen hylkäys, harvoin muuta.
Thaimaassa kannattaa pysyä tietyllä reitillä.
Lehtiä tippuu maahan ja katolle ympäri vuoden, temppelin lattia puuta, piha monisokkeloinen metsään rajoittuva ja käytävät pitkiä. Lakaisua alue vaatii monesti päivässä, kun aikaa jää tai vieraita tulossa. Pihasta löytyy katos, jossa voi levähtää, ja vaikka lukea.
Kestävä ja tiukka luuta on suunniteltu tarkoitukseensa, enkä muuta välinettä, jolla olisi monipuolisempi käyttö, osaa kuvitella. (Madame kirjoitti aiheesta 31.3.2024.)
Kun seudulla on viljelyyn kelpaavaa maata, miksipä eivät viljelisi. Riisiä, maissia ja sokeriruokoa ainakin, tuotteita näkee koottuna isoja määriä yhteen paikkaan. Sato lähtee muualle maahan, ja jopa ulkomaan vientiin, tehdaskäyttöön. Eli markkinoille. Kuinka moni, ja miten laajalta alueelta, tuo satonsa samaan paikkaan, sitä en tiedä, myös munkit viljelevät. Säkit tunnistin, olen nähnyt niitä puolukka-aikaan kotini lähirinteillä ja autojen kyydissä.
Vuoristossa ei joka paikkaan ole tietä, ja vaikka tie onkin, saa kuski käännellä rattia ahkerasti. Alempana sokeriruoko teiden varsilla saattaa peittää kaiken muun näkyvyyden.
Sulkakyniä voi ostaa, sulassa on kallis tai edullisempi terä ja pullossa muste, nimen tai kaiverruksenkin saa, hinta usein settihinta. Sininen on pintansa pitänyt väri. Harva on kokeillut, miten pelkällä sulalla kirjoittaminen onnistuu.
Muutamia kauniita sulkia löydän metsästä. Kun sulka tipahtaa eteen, tuo kohtaaminen tuntoon lämpimän viestin: ”Kirjoita sinä, auta edes vähän.” Varmemmin lintu halua vain etumatkaa. Yksi kirjoittajan saama ohje kuuluu: ”Usein sulkasi käännä.” Linnut ovat ahkerampia.
Kiitos kaikille, jotka suostuivat kanssani kuviin, sain aikaa taas kerran.
Kun tulin luostariin toisen kerran, riikinkukkoja ei näkynyt. Niille oli ainakin sinä päivänä osunut häviävän pieni osa. Khon Kaenin kaupungissa Bueng Thungsang -järven lähellä asui riikinkukkojakin. Häkki on kerrostalon kokoinen, kasveja ja lintuja saa ihailla verkon raoista, mutta sieltäkin kukot olivat tipotiessään. Mikä lienee selitys, mutta linnun katsannossa, ja kun silmät ovat selässäkin, häkin ympärillä jatkuu mullistus, rauha toteutuu sen ehdoilla.
Riikinkukko on kotoisin Intian niemimaalta ja Sri Lankan saarelta. (Suuri eläinkirja Zoo, nro 3. WSOY 1978.)
Kuvat: Natthakit Tantisripreecha.
Eija Mämmi
You must be logged in to post a comment.