Thailand Pass ja paluu Pattayalle 1

Sen verran näkyy koronavirus iskeneen KLM:n tarjoilupuoleen, että kahvin kanssa ei enää saa konjamiinia, mutta muuten kaikki on ennallaan. Ja maksutonta, kuten aina ennenkin.

KLM on hyvä, länsieurooppalainen lentoyhtiö, joka tällä kertaa antoi vähän reilut kaksisataa hyvää syytä lentää Amsterdamin kautta. Viiden tunnin välilasku meni kuin hujauksessa, kun osti 55 euron hintaisen lounge -paketin. KLM:n päämajan lounge on palvelutasoltaan juuri sellainen, kuin lippulaivan pitää ollakin. Siellä voit käydä syömässä, suihkussa, nukkumassa tai töissä ihan omien mielihalujesi mukaan. Ilmainen ja hyvä wi-fi -yhteys kuuluu ilman muuta asiaan ja eristetyissä työpisteissä saa tehdä hommia muiden häiritsemättä.

Itse koneissa on hyvän palvelun lisäksi reilusti jalkatilaa turistiluokassakin ja erittäin ystävällinen ja huumorintajuinen henkilökunta. Tästä esimerkki, kun kabiinin väki alkoi jakaa matkustajille niitä maahantulokortteja, jotka aina Thaimaahan tullessa on täytettävä.

– Olisko KLM:llä kynää heittää maksavalle asiakkaalle, tiedustelin oman kupongin saadessani.

– Voihan toki, lentoemäntä vastasi ja jatkoi kynää ojentaessaan edustamansa yrityksen olevan sen verran kovissa varoissa, että saisin huoleti pitää sen kynän.

Nyt minullakin sitten on KLM:n sininen mainoskynä. Muuta lennolla tapahtunutta sattui Amsterdamissa ennen lähtöä, kun 12 matkustajaa jäi koneesta pois puutteellisten dokumenttien takia. En tiedä, mitä niiltä puuttui, mutta jotain kumminkin. Lennon lähtö myöhästyi puolisen tuntia, kun piti ensin odotella niitä paperiensa kanssa selvitteleviä ja sen jälkeen heidän matkatavaroidensa poistamista lentokoneen tavaratilasta.

Lentokoneesta poistuessa on ainakin Suvarnabhumilla hyvä ottaa suosiolla käteen valmiiksi Thailand Pass, oma passi, boarding -kortti sekä se maahantulokortti. Putkesta eivät päästä lentokenttähallin puolelle ennen kuin olet sen Thailand Passisi esiin kaivanut.

Hieman ennen passintarkastusta tulee vielä toinenkin uutuus, kun kaikki tulijat istutetaan tarkasti turvavälien päässä toisistaan oleviin muovituoleihin ja kenttähenkilökunta tulee tarkastamaan, että kaikilla on Immigrationin vaatimat asiakirjat Thaimaahan tulemista varten. Sen jälkeen ohjaavat erittäin ystävällisesti passintarkastukseen ja sieltä sitten matkatavaroita hakemaan.

Oli Thaimaa nyt sitten auki tai ei, niin ainakaan Suvarnabhumilla ei näkynyt ketään. Esimerkiksi matkalaukkujaan siinä valtavassa hallissa on meidän koneellisemme lisäksi hakemassa ainoastaan Soulista tullut koneellinen korealaisia ja siinä kaikki. Jopa mainokset on revitty irti lentokentän valotauluista. Mitäs sitä mainospaikoista maksamaan, jos ei ole ketään, kelle mainostaa. King Powerin verovapaista myymälöistä saimme osaksemme kaipaavia katseita, kun kävelimme ohi. Ei jäänyt yksikään ihminen ostoksille.

Tullissa näkyivät tekevän pistokokeita. Tarkastukseen joutuivat ne, joilla oli enemmän tavaraa mukana. Yhden kapsäkkini ja repun kanssa en tainnut näyttää kovinkaan potentiaaliselta salakuljettajalta, joten sain jatkaa kenenkään häiritsemättä vastaanottokomitean luokse.

Niiden SHA+ -hotellien edustajat ovat heti tullista päästyä asiakkaitaan vastassa tuloaulassa. Ensimmäisenä ovat Bangkokin suuret ja kauniit hotellit ja pattayalaiset löytyvät enempi takavasemmalta tulosuunnastasi katsottuna. Yhtään epätietoiselta vaikuttava matkalainen saa apua välittömästi.

– Ai Best Bella Pattayalla? Se on kuule tuolla. Seuraa minua. Lähden näyttämään.

Koronaväliseinällä eristettyyn minibussin matkustamoon meitä osui tällä kertaa kolme suurin piirtein saman ikäistä äijänkörilästä. Kuskin kyydissä muistin, miksi Thaimaa on maailman toiseksi liikennevaarallisin maa. Ohi piti päästä välistä kuin välistä ja pientareethan on tehty nimenomaan ohittamista varten. Eikö niin? Eivätkä matkan varrelle osunut rankkasade tai paikka paikoin todella huonokuntoiseksi päässyt valtatie 7 millään lailla hidastaneet menoa.

Pattayalle tultaessa pitäisi Nakluaa kohti pyrkiessä  kääntyä oikealle, kun moottoritie kohtaa Sukhumvit Roadin. Meidän kankkunen kääntyikin vasemmalle ja antoi vielä lisää hanaa, jos suinkin mahdollista. Ei mikään ihme, että Hua Hinissä Happy Pig -nimistä ravintolaansa pitävä Sipi ei yhden kokemuksensa jälkeen enää jalallaan astu näihin minibusseihin. Sipin piti aikoinaan mennä minibussikyydillä Hua Hinistä Pattayalle, mutta matka hyytyi Cha-Amiin ravintoloitsijan todettua henkensä ehkä sittenkin olevan ainakin vähän arvokkaampi, kuin minibussilipun hinta.

Siinä suomalaisen, norjalaisen ja hollantilaisen kollektiivisesti ihmetellessä, mihin ruusperi mahtaa olla menossa, kurvasi kuljettajamme lähestulkoon kahdella pyörällä Pattaya Taille ja alkoi luovia hitaammistaan ohi. Monta aavemariaa myöhemmin huomasimme olevamme Banglamungin sairaalaan koronalaboratorion pihassa ja ne meidän tulotestimme toteutettiin siinä. Minibussin matkustamossa.

Hotellille saavuttiin vähän viiden jälkeen iltapäivällä ja nyt minä sitten istun huoneessa yksin aterioidun illallisen jälkeen odottelemassa koronatestin tulosta. Sen jälkeen vasta kuulemma saa lähteä pankkiautomaatille ja kauppaan. Best Bellan safkasta sen verran, että pihvi ei ollut kovin onnistunut ja ensimmäistä kertaa eläissäni pääsin tutustumaan kylmiksi keitettyihin vihanneksiin! Onneksi sentään keitto, salaatti ja sämpylät käänsivät tilannetta järjestävän seuran eduksi.

Latasivat tullessa meidän älypuhelimiin sen Morchana -sovelluksen ja olen tässä issekseni koittanut miettiä, mitä sillä tehdään. Kaipa tuo ajan mittaan selviää. Hotelli sentään on edelleen velvollinen tekemään puolestani sen 24 t. ilmoituksen, joten onneksi siitä ei tarvitse tässä hötäkässä huolehtia.

Kello on täkäläistä aikaa 20.00 ja nyt on aika alkaa etsiä kuvia tätä huomenna julkaistavaa ensimmäistä matkakertomusta varten. Sen jälkeen voisi soittaa kotiin ja kysyä, miten Luckin päivä on mennyt. Palataan, mikäli koronatesti on negatiivinen. Jos se on positiivinen, niin ei kai tässä kukaan muu mihinkään palaa kuin minä.