Lähdin mummolan lenkille, matka katkesi viemäristä tielle tulvineeseen veteen. Yritin toista reittiä. Ison mäen päällä totesin, että ura on autoja varten sorattu. Potkurin kantamista alamäkeen en ole harjoitellut.
Treenit kannattaa merkitä vaikka kalenteriin; kävelyä, hölkkää, potkuriretkiä ja lumen lapioimista. Liiteri on vajunut puista, onneksi niitä riittää kantaa. Järvelle pääsee hankea pitkin, saunavesi virtaa lumen ja jään alla. Sulan aikaan alkaa neuvottelu veneen kanssa.
Kaikki keväät kohtaa lopulta äkkiä. Joutsenet palaavat luistelemaan ja uimaan, läiskivät siivillään veden pintaan.
Asiat ovat paremmin eikä hyvin. Ulkoilija saa rusketusta helposti ja ilmaiseksi, kohta alkaa ihon suojaaminen auringolta. Vielä ei tarvitse pestä ikkunoita eikä mattoja. Siirtelen kirjoja pöydällä, osa painoista älyää jo valita hieman isomman fontin. Osa pienentää lisää. Tunnen helpotusta, kun saan kiireisimmät palautukseen, lämmitän ruoan ja syön. Tänään on päivä, jolloin poden kevätväsymystä.
Illan tullen mieli vie jo ulos ja lenkille. Olohan on hieno sen jälkeen. Leikkaan kynnet, rasvaan hiuspohjaa, sauna lämpenee. Saunon. Urheilua on nimitetty myös sirkukseksi. TV lähettää enemmän muuta urheilua kuin sirkusta. Seuraan tietysti, pää pilkkii kohden lattiaa, tulosten kohdalla nukun. Kuukauden päästä talvilajit on urheiltu.
Liikkua olen luvannut, harvoin suunnitelma rikkeettä toimii. Varsinaisia vuoden vaihteen lupauksia en ole tehnyt. Ruoka-aineista voisi valita halvempaa ja vähentää suolaa sekä sokeria, rasvaa, ehkä myös kahvia. Eli niitä, joiden hinta on nousussa? Mennä hyvään aikaan nukkumaan.
Mittaan vyötäröä nauhalla, joka oven rivassa jatkuvasti roikkuu. Kuulun ihmisiin, joilla jo muutaman sentin lisäys heikentää vointia. Eräs tuttu mainitsi joskus, että käy vaa’assa harvoin, sen sijaan sovittaa vaatteita. Hän oli tehnyt työtä sirkuksessa. Kokeilen vuoden 1977 hametta, sopii, vetoketju mahtuu kiinni eikä irvistele. Laihduttaa pitää, jos on syönyt ylettömästi.
Uran alussa päätin kirjoittaa joka päivä, sitten joka päivä aforismin tai runon. Ja kirjoitin. Olen purkanut mapista papereita ja rivejä niistä, joitakin ituja sieltä löytyy. Luvattu mitä haluttu, roskiin joutavat, mutta itselleen hymyily voi olla hyvinkin tervettä.
Eduskunta ja hallitus uudistavat työelämää. Työtä ja taitoa vatii neuvottelu, työ on joka päivä työ, voihan sitä vaikka matkaksi nimittää ja toverit saavat kiitosta. Työ ja tekijä eivät kohtaa toisiaan, eikä siihen taida löytyä toimivaa terapiaa. Talouden kannalta on vaikea löytää lakkoja puoltavia näkökohtia. Raha rauhoittaa ja rauhallinen tekee parempia valintoja.
Puulle on kysyntää, mutta rakennusala voi huonosti. Alan työkseen valinnut nuori opiskelee epävarmuuden ajassa. Miten hyvä ja mitä plaatua todistuksen pitää olla, jotta saa työtä, ruokaa? Ja elämää rakennettua.
Periferiassa elää kansalaisia, joille peruspalkka sopisi. Eipä siitä ole kuulunut. Joku seuraa miten rakennus siellä jossakin rapistuu, toinen hulluna huolehtii ja maksaa veron sekä vakuutuksen. Kolmas tai neljäs kunnostaa jalasmökin Vuokatin Urheiluopiston ja Bomban sekä Sotkan kylpylän välillä. Kunniaa edellisen sukupolven työlle. Muori pääsee saunaan ja saunasta uimaan.
Kuvien munkit ja koirat työssään Khon Kaenin ja Kaeng Chloon välillä.
Eija Mämmi
You must be logged in to post a comment.