Liljain keskellä,
ja ruusujen,
vanhapoika.
Piikkinen kukkii.
Äitini saa ruusuja enemmän haudalleen kuin eläessään; toukokuun toisena sunnuntaina, viimeisenä koulupäivänä tai hautojen muun hoidon aikaan. Ruusu tykkää pitkästä syksystä, mutta kovaa pakkasta sekään ei kestä.
Äitienpäivänä kahvi ja / tai aamiainen tarjoillaan sänkyyn. Kun asia sisäistyi, ja yritin korjata tapani, vastaus oli, että pöydässä on helpompi kahvitella. Kuten onkin. Hänkin sai lopulta kaiken sänkyyn, protestoi kovasti laitoja, jotka ympärille oli asetettu, pyrki nousemaan yli, ja pöydän ääreen syömään. Häkkihoito ei onneksi venynyt vuosiin.
Vähemmän astioita, vettä vähemmän, veden säästäminen on hyvä asia. Lapset ja nuoret pystyvät syömään siististi, mikäli tahtovat, tarjottimen puute ei haittaa. Jospa sotevarat eivät kävisi niin niukilla, että sairaalan ja vanhainkodin asukkaat jäävät ilman lautasia. Perunan ja hedelmän sekä leivän…voi antaa käteen, riisi kuuluukin syödä niin, mutta ei kastike eikä täytekakku.
Opettaja äitienpäivän on tuonut Suomeen 1918 Yhdysvalloista. He koulussa valvoivat kortin ja paperikukkien askartelua.
Kirjan ja ruusun päivää vietetään huhtikuussa. Osallistuin. Sonkajärven kirjastossa luovat kirjoittajat lukivat runoja ja muita kirjoituksiaan. Aikuiskoulutusta, jossa kirjoittavat pääasiassa naiset, mies on (1:10) harvinaisuus. Savo ei ole poikkeus. Kansalaisopisto järjesti tilaisuuden. Emme jääneet kakutta.
Tunnetumpi Sonkajärvi on Eukonkannon MM-kisasta. (Thai-nainen on paitsi kaunis myös keveä kannettavaksi!)
Lapsena kotipihan uskolliset koristeet olivat ruusuja. Äidin rakkaus näkyy levinneen, taimia löytyy kivikosta parin aarin alueelta. Muistan myös mummolan valkoiset pensaat harmaata hirsiseinää vasten. Piikit painuivat ihoon, mikä vähän harmitti, ovathan ruusujen silmät niin lempeät. Aikuiset keräsivät nokkosiakin, eikä niiden käsiä poltellut. Valtoimenaan kukkivat pellot ja niityt.
Kukat somistivat huoneita, sijoitettu valon saantia varten ikkunoiden lähelle. Multa vaihdettiin keväällä. Ruukun pohjalle lautasia rikottiin lisää, ehjät kelpasivat alle. Äidin tai mummon häilähdys mielessä kostuttaa yhä silmiä. Ruutukuvioinen huivi tai essu, oi niitä aikoja.
Palasin 11 vuotta sitten mökkiin, josta äiti lähti. Innoissani istutin ruusuja. Siirsin taimet tien penkasta. Kurtut kasvoivat äkkiä ja tekivät marjoja, mutta pian tajusin, että ne pitää hävittää. Asia vaivasi. Eräänä iltana kuulin sen taas radiosta, otin kärryn ja käsisahan. Pehkot siirtyivät kasaan, työnsin sen paikkaan, jossa aurinko ne kuoletti.
Ennen puuhaa turvauduin ryyppyyn, jota en muista ennen ottaneeni. Sherrypullon pohjalta löytyi tilkka, lasia en hoksannut valita. Miehinen olo kesti puoli tuntia, mutta se riitti, ruusujahan ne vain olivat.
Khon Kaen on kukkien kaupunki, myymälät tulvivat kauneutta kaduille asti. Saman näkee varmaan kaikkialla Thaimaassa. Muun muassa häitä varten tuodaan autolasti laitteita. Kukat juhlistavat pyhiä toimituksia. Puut värittävät katujen varsilla.
Kauppiaita käy jo linja-autossa, heitä seisoo teiden varsilla. Keltainen on kaunista. Ruususeppel piristää somasti autossa, samettina kaulassa, herättää huomion myyjän vieressä kiveyksellä, jossa auringon rypyttämä vanhus yrittää ansaita eläkkeen lisää.
KHON KAEN -maratonin reitti läpäisee puutarhan, siellä kypsyvät paitsi juoksijat myös banaanit. Kilpailijat eivät jouda syömään, mutta sen sijaan kannustamaan työtä tekevät. Tapahtuman ohessa järjestävät messut, isot milloin olen käynyt, valmistelut näkyvät jo edellisinä päivinä. Kukat ovat osa tarjontaa, ja niitä voi ostaa; taimia, ruukkuja, pensaita ja leikkokukkia.
(Nettitieto: 27. Eukonkannon MM-kisa Sonkajärvellä 5-6.7.2024. Ilmoittautuminen 3.7.24 klo 22.00 mennessä. Maksu 50 euroa, joukkue 150. Kannettavan täytyy olla aikuinen nainen ja alin painokin määrätty.)
Eija Mämmi
You must be logged in to post a comment.