Temppeli tai linnoitus ja puisto sijaitsevat Phimaissa. Rakennettu 1000-1100-luvulla. Matkaa Koratin pääkaupungista Nakhon Ratchasimasta 60 km Kambodzan suuntaan. Phimai on eteläisin paikka, jossa Khon Kaenista olen käynyt, ja khmeriläisin missä ikinä.
Pääsylippu maksoi portilla 100 bahtia, ostin kioskista magneetin jääkaapin oveen, ja kortteja, joita voinee löytää muualtakin maasta. Kaikissa painettu kuva. Opasta ei mukaan lähtenyt, mutta alue on rajattu, rakennuksesta näkee selkeän muodon ja on muuta kuin rauniot. Esitteestä löytyy pohjakaavio ja kuvaus osista, tusina niitä on numeroitu. Lähes neliö jos piharakennuksen sulkee pois.
Sisäseinät säilyneet kivenvarmasti pystyssä. Pyhäkkö sekä temppeli ja punakivitemppeli pitäisi erottua. Lattialla makasi kiviä ja lautojakin. Ikkunat ja muut luukut ovat avoimia, tuuli käy kaikista ilmansuunnista. Ja henget saavat asuttaa! Ihmisen elämästä en kovin paljon merkkejä löytänyt, tosin huoneet eivät ole mitenkään isoja, joten asumisrauhaa löytyisi. Pieniin painaumiin kivessä kuvittelin vettä, sehän lämpenisi auringosta.
Porttia vartioivat leijonapatsaat. Laattaväylä ohjaa sisälle, mutta vapaasti alueella saa kävellä. Vesialtaat sattuivat kuiville. Sisäpiha sään armoilla sinnittelevää ruohikkoa, kuten myös vapaa puistoalue, pian kuvaan mahtuvat isot puut. Takalaidalla kasvaa pienempiä puita, varjoon pääsee ja siellä maa tietysti märempää.
Phimaissa kannattaa käydä, etenkin, jos matkailee seudulla. Khmer-tyylin rakennus, josta pitäisi erottua sekä hindu- että buddhalaisuutta. Kuvassa kuka tahansa näkee hakattua kuviointia sekä seinän porrasvuorta, joissa arkkitehtuurin aarteet pysyvät tallessa. Argeologien on tutkittava käsiala, alkuperäisiä papereita ei ole esitettävänä. Hallitsijoiden asemaa ilmentämään ovat rakennettuja ja toisten hartiapankista maksettuja.
Khmer-rakentaminen on minulle uutta. Khon Kaenin alueelta löytyy muutama raunio, sekä muun muassa temppeli Prasat Pueai Noi tai Prathat Ku Thong, sijainti poikkeama matkalla Ban Phaihin. Sen esitteen mukaan, jonka sain Infosta, tämäkin on 1100-1200-luvuilta, ja säilynyt aika hyvin, kestänyt maan vavahtelut sekä ilman ja ihmisen. Kolme osaa siinä näkyy, mutta katto on laakeampi kuin Phimaissa. (Vuorten laet ovat erilaisia, henget pärjäävät, korkean paikan kammo lienee niille vierasta.)
Havaitsin Khon Kaenin kaupungissa useina vuosina työmaan, jossa rakennus edistyi aika hitaasti. Mutta edistyi. Viime käynnillä näin, että talo oli maalattu, väri vanhan ajan puulattian vahva ruskea. Mitä talon sisältä löytyy, en tiedä ainakaan vielä, mutta (näkemykseni varassa) khmer-tyyliä ilman muuta, vuoritorni erottuu ympäristöstä. Paikka kadun varren pätkä lähellä Bueng Kaen Nakhon -järveä, ensin havaitsin sen, kun puikkelehdin järveltä suorinta reittiä ja etsin kahviota.
Kävimme Phimai-matkalla temppelissä näkemässä päivän toista puolta. Lampi, suihkukaivo, silta, vihreää, upeita istutuksia, ihmisiä töissään, iso alue, jossa ohikulkijaltakin kuluisi päivä. Tunti pari meni sulatellessa taakse jäänyttä kivimaailmaa, silmät kyllä sekä avautuivat että lepäsivät. Jäätelö maistui. Wat Non Kum’ssa minua on käytetty, nythän sen näkee jo tornin (katon) muodosta.
Mieltymys voi tietysti ohjata ajatteluani, mutta kyllä näistä yhden maratonmatkan kylkiäiset saa kasattua ja kukapa laput silmillä siirtyisi paikasta toiseen. Lähempänä Kambodzan rajaa sijaitsee Buriram, siellä Prasatit Phanom Rung ja Muang Tam. Kirjallisuuden mukaan ovat paremmin säilyneitä, mutta matka vähän hankalampi.
Lisäksi: meillä päin raunio on kerättyjen kivien kasa, josta lapsena poimin ahomansikoita. Kivistä on rakennettu, ja rakennetaan tai korjataan, myös aitoja muun muassa hautausmaiden ympärille.
Eija Mämmi
You must be logged in to post a comment.