Ei Suomen keväässä vielä tähän aikaan juurikaan vesisotaa harrasteta, kun pipo ja talvitakki ovat tärkeämpiä varusteita, kuin vesiämpäri tai -pyssy.
Watbuddharaman temppelillä thaimaalaiset ja suomalaiset todistivat, että Songkrania voi viettää muutenkin kuin heittämällä kylmää vettä toisten päälle. Tärkeintä oli tällä kertaa yhteinen juhlahetki, jossa kaikki tuntuivat olevan kavereita keskenään.
Päivän ohjelma oli sellainen, että alkuun perehdyttiin pihalle pystytettyjen markkinoiden tarjontaan, sen jälkeen käytiin sisätiloissa vähän hiljentymässä ja sitten syötiin. Päivän kruunasivat iloinen Songkran -kulkue ja arvonnat.
Kello lauantaiaamuna oli hädin tuskin puoli kymmenen, kun ihmisiä alkoi jo virrata markkinoiden tarjontaa ihmettelemään.
Luckin kanssa kotia kohti iltapäivällä ajellessa summasimme päivän niin, että tulipahan ulkoiltua, tavattua tuttavia ja yhtä sun toista “hyödyllistäkin” hankittua. Voi sitä lauantainsa hullumminkin viettää.
Suunnittelemamme suora lähetys tapahtumapaikalta ei valitettavasti toteutunut internet -yhteyksien puutteen vuoksi, mutta mennään ensi vuonna paikalle paremmin varustautuneina. Aloitetaan eilisen päivän videotarjonta tällä reilu puolitoistaminuuttisella temppelin sisätiloista kuvatulla videolla, jonka kohteliaisuussyistä kuvasimme ennen varsinaisen temppelitilaisuuden alkamista.
Sen varsinaisen temppelitilaisuuden ajaksi menimme aamumarkkinoilla tapaamani Suomen HIVPointin toimitusjohtajan kanssa jo aiemmin suurta ihastusta herättäneeseen vanhan temppelirakennuksen tiloihin, jossa toimii eräänlainen äijäparkki. Se on paikka, jossa thaimaalaisten puolisot voivat keskustella kaikkia osapuolia kiinnostavista asioista, sillä aikaa, kun puolisot hoitavat uuden temppelirakennuksen puolella sielujaan.
Tällä kertaa keskustelut sivusivat thaimaalaispuolisoita noin yleisesti, thaimaalaisten kykyä tai kyvyttömyyttä sulkea ovi perässään ja pohjoisen Thaimaan ilmansaastetilannetta. Kumma kyllä Thaimaan vaaleista ei kukaan maininnut sanaakaan, vaikka se lienee tärkein tapahtuma Thaimaassa miesmuistiin, mikäli muisti ei yllä vuoden 2014 sotilasvallankaappausta kauemmaksi.
Vanhan temppelirakennuksen puolella on nykyään seurusteluryhmiä, joiden äärellä vaihdetaan maltillisia mielipiteitä.
Jossain vaiheessa tuli käytyä pihalla kaffetkin ryystämässä. Täällä homma toimii niin, että kahvipöydän antimista saa vapaasti valita mieleisensä kyytipojat kahvilleen eikä mikään maksa mitään, mutta pöydällä on iso laatikko vapaaehtoisia lahjoituksia varten. Omantunnon mukaan. Näyttää toimivan.
Sen sijaan ruokailutapahtuma meni siinä mielessä vähän vihkoon, että jonot jokaiseen jakelupisteeseen olivat melkoiset ja etenkin ruokailuteltassa oli paikka paikoin niin ahdasta, ettei kulkemaan päässyt. Ei buffet -pöytiin eikä niistä pois. Ehkä väkeä tuli enemmän kuin oli odotettu?
Oli niin tai näin, ruokia riitti kaikille halukkaille ruokailijoille. Oma annokseni koostui riisistä, tujusti maustetusta jauhelihakastikkeesta, ruusukaalista ja porkkanasta. Ruokajuomana oli vettä ja jälkiruokana en tiedä mitä, mutta hyvää se oli.
Me menimme syömään vasta, kun kaikkein pahin rysis oli jo ohi, mutta siitä huolimatta ruokailuteltassa riitti vilskettä.
Massatapahtumat ovat massatapahtumia ja siitä pitää antaa järjestäjille ehdoton kiitos, että wc -tiloja oli alueella riittävästi ja ne pysyivät kiitettävän siisteinä koko päivän ajan.
Ruokailun jälkeen tehty pikakierros markkina-alueella ei enää tuottanut muuta kuin huonolaatuisen kolmeminuuttisen videon, jonka jätämme armeliaisuussyistä kuvaajaa kohtaan tässä julkaisematta. Otetaan sen sijaan tähän loppuun vielä alle puolitoista minuuttia juhlakulkuetta.
Ensi vuonna sitten taas, ellei thaimaalaisen ajokortin uusiminen venytä reissua Songkranin yli.
You must be logged in to post a comment.