Aina Suomessa käydessämme saan kuulla tuon otsikossa olevan kysymyksen. Ja onhan se erilaista, ei siinä mitään. Tässä muutamia eroja.

1.Yleensä aloitan vastaamisen kertomalla, ettei täällä Joulua tai Pääsiäistä juurikaan vietetä, kun ne ovat kristittyjen karkeloita ja täkäläiset ovat enempi buddhisteja. Täkäläiset suuret kansanjuhlat ovat marraskuussa vietettävä Loy Khratong sekä huhtikuulle sijoittuva täkäläinen uusi vuosi, eli song kraan. Myös kiinalaista uutta vuotta vietetään helmikuussa joskus turhankin äänekkäästi.

2. Itse vasta kahden sotilasvallankaappauksen verran maassa asuneena voin todeta, että ainakin täällä Thaimaassa se on iso uutisaihe, jos ja kun täällä jonakin päivänä järjestetään vapaat vaalit. Jo pelkkä mahdollisten vaalipäivien ennakointi ylittää uutiskynnyksen. Ja siitähän ei puhuta, että sotilaat pysyvät vallassa niiden mahdollisten vaalien jälkeenkin. Asia on hoidettu virkanimityksillä. Vaaleilla valitut luottamusmiehet pitäkööt turpansa kiinni asioista, joista eivät mitään ymmärrä.

3. Täkäläisillä ei ole mitään sellaista, mitä ainakin itse kutsun nimellä länsimainen häveliäisyys. Näillä on tyynesti lapa ojossa niin kauan kuin ulkomaalaisella massi kestää ja aikaa riittää. Ikinä eivät sano, että “kyllä tämä jo riittää” tai “älä nyt enää”. Katso Kummeli -sketsi tonnin setelistä, niin tiedät, mitä tällä tarkoitan.

4. Vuosiluku täällä on ihan eri, kun mihin meillä Euroopassa on totuttu. Täällä kun mitataan Buddhan kuoleman jälkeistä aikaa, ei Jeesuksen syntymän jälkeistä. Tämä tarkoittaa sitä, että silloin kun jotkut viisi miljoonaa suomalaista kuvittelevat vuosiluvun olevan 2018, niin samaan aikaan semmoiset 60 miljoonaa thaimaalaista tietävät sen olevan 2561. Vuonna 1961 syntyneenä minä lienen sukumme vanhin elossa oleva jäsen. En tosin tunne oloani yhtään 600 -vuotiaaksi.

5. Perheen käsitys on täysin erilainen kuin meillä. Täällä ihmettelevät, että “eivätkö eurooppalaiset rakasta lapsiaan, kun nukkuvatkin eri huoneissa?” Kommentoipa tätä logiikkaa jollain tavalla.

6. Siitä perheestä vielä sen verran, että perheen eteen tehdään aivan kaikki. Jos isän veljen ensimmäisestä avioliitosta syntyneen pojan ex-vaimon lehtolapsen tytär on ajanut mopokolarin, niin sillehän lähetetään rahaa lääkärikuluja, vahingonkorvauksia ja uutta mopoa varten. Siitä asiasta ei edes neuvotella. Etenkään perheeseen osuneen ulkomaanpellen kanssa.

7. Thaimaalainen ei ole ikinä väärässä. Tai ainakaan myönnä olevansa. Kaikki asiat pystytään aina jollain ihmeen tavalla siirtämään ulkomaalaisten tekemiksi virheiksi. Esimerkiksi suuret tieliikenteen onnettomuusluvut selitetään sillä, etteivät ulkomaalaiset osaa ajaa sillä tavalla kuin Thaimaassa pitäisi. Ja sitä paitsi ulkomaalaisen tehtävä on elättää täkäläisiä. Jos ei meininki miellytä, niin aina voi palata kotimaahansa. Tämä on yksi suurimmista syistä, miksi täällä asuvat suomalaiset eivät aina ymmärrä maahanmuuttajien paapomista Suomessa. Ei Thaimaassa tule kenellekään edes mieleen, että thaimaalaisten veronmaksajien rahoilla pitäisi rakentaa ulkomaalaisten tarpeisiin joku suurmoskeija tai Guggenheim -museo. Miksei Suomessa ajatella näin?

8. Liikenteestä vielä sen verran, että se on vasemmanpuoleista eikä joistain ihme suojateistä tai liikennevaloista isommin välitetä. Thai tarkoittaa “vapaata” ja se näkyy etenkin liikenteessä.

9. Australialainen kirjailija Neil Hutchison on teoksessaan Rahasta lähimmäistäsi luetellut arvojärjestyksen, jolla thaimaalainen nainen arvostaa eri asioita. Listan kymmenen ensimmäistä sijaa miehittävät luonnollisesti raha, kulta, uni, ruoka, oma perhe, sukulaiset jne. Jossain yhdennentoista sijan tienoilla tulevat perheen kotieläimet, sen jälkeen niissä elävät loiset ja kaikkien näiden perässä mahdollisesti ulkomaalainen puoliso. Älä pidä tätä listaa vitsinä, sillä se on täysin totta. Esimerkiksi oma vaimoni ei vaivaudu edes juttelemaan kanssani mikäli thaimaalaista juttuseuraa on samaan aikaan tarjolla. Tilanne muuttuu, kun astun aivan vaimoni eteen, siihen hänen ja sen thaikun väliin, ja sanon asian olevan nyt sen verran tärkeä, että tarvitsen huomiotasi hetkeksi.

10. Verotus on toteutettu siten, että kaikki Thaimaassa tuotettu on yleisesti ottaen paljon halvempaa kuin ulkomailta tuotu.

11. Arvonlisävero tässä maassa on 7 %, yhtiövero meillä pienyrittäjillä kiinteä alle 100 euroa kuukaudessa, sosiaaliturvamaksut työnantajalle niinikään alle 100 euroa kuukaudessa/työntekijä, minimipalkat Pattayan alueella 250 euroa kuukaudessa olkoonkin, että omalla toiminimellään pesulaansa pyörittävä vaimoni saa vuodessa tienata ilman tuloveroa semmoiset 65.000 bahtia (yli 1.700 €) kuukaudessa, mikä on todella paljon jos sitä vertaa noihin minimipalkkoihin. Ravintolaolut alkaen 1,5 euroa/pullo ja eilen kotiparvekkeelle tilatut kaksi Pizza Hutin Super Supremea yhteensä 11 euroa, kun niillä oli joku tarjouskampanja menossa.

Tässä vaiheessa minulle hyvin usein muistutetaan thaimaalaisesta kaksihintajärjestelmästä, jossa ulkomaalainen maksaa kaiken maailman luonnonpuistojen ja kelluvien markkinoiden pääsylipusta enemmän kuin thaimaalainen. Heille olen vastannut, että niinhän se on Suomessakin. Vaimoni huomasi jo ensimmäisellä matkallaan, että kaikki muut matkustavat eläkeläis-, varusmies-, opiskelija tms. matkalipulla ja lyövät kaupan kassoilla tiskiin jonkun Plus- tai Bonus- tai kanta-asiakaskortin paitsi me. Eli juu-u, olen päässyt iloisesti asemaan, jossa maksan sekä synnyin- että kotimaassani joistakin tuotteista ja palveluista enemmän kuin muut.

Tämä olkoon vastaus kysymykseen millaista on elää Thaimaassa. Plussineen ja miinuksineen.

Jollain on varmasti erilaisia kokemuksia, mutta tämä on minulle kaikkien näiden vuosien aikana jäänyt päällimmäiseksi mielikuvaksi. Yleisenä mielikuvana vielä se, että Thaimaa on kansainvälistynyt ASEANin myötä paljon siitä maasta, johon itse tulin vuosituhannen alussa. Ei ulkomaalainen enää käännä päitä jossain Prachinburissa samaan tapaan kuin takavuosina.

Niin. Onhan tämäkin yksi syy asua Thaimaassa.