Tarha sijaitsee sen verran kaukana, että autolla kannattaa matkustaa. Aikaa varata matkaan puoli tuntia ehkä tuntikin. Tarha putkahtaa eteen kuten monet muut paikat Thaimaassa. Huoltorakennus on edessä, siitä voi ostaa lipun. Avoauto kuljettaa matkaajia pitkin tarhan teitä.
Istuimme peräkkäin penkeillä, kun vaunu liukui liikkeelle. Taivas oli sininen, tietä pitkälti, mäkeä, suoraa ja mutkaa, kivikkoakin. Saako vieras kävellen edes mennä? Portilta ei näe oikeastaan mitään, sen verran polveilevaa maasto on.
Vaunu pysähteli matkalla, pysähdysten pituus oli rajattu; pikaseisaus, kaksikymmentä minuuttia, taisi mennä melkein tuntikin. Torumatta kuski odotti, kunnes kaikki olivat kyydissä! Meitä oli peräti kaksi suomalaista.
Matka alkoi tarhan kosteimmasta osasta. Näimme karhuja, ne nahistelevat keskenään, eniten oleilevat, vesialtaaseen on jatkuvasti pääsy, ja kyllä ne pulikoivat. Puissa näkyi ja kuului värikkäitä lintuja. Kiinnostavin tietysti papukaija, joka sattui laiskalle tuulelle, ei haukkunut edes turisteja.
Eläimiä oli paljon, nähtävää riittävästi. Kani, mangusti, vuohi, sarvikuono, leijona lekotti pienen kaivannon takana, vain ruoka sai sen siirtymään kiveykseltä. Aasin, härän ja norsun saattaa kohdata missä vaan, kun poistuu kaupungista. Ihminen on valjastanut juhdiksi. (Ja vähän rahastamistakin varten.) Hevosia en seudulla ole nähnyt, ilma ilmeisesti liian kuuma niille.
Eläimet asuvat joko erillään tai laumoissa. Turisti voi antaa ruokaa, kun sen ostaa ensin. Hieman urheilumieltä tarvitsee, kun oma ja peuran kavio ovat samassa varvastossussa. Oppaita (hoitajia) isolle alueelle mahtuu useita.
Maastoon on istutettu puita lisää, varjoa tarvitsevat sekä elämet että ihmiset. Maata on muotoiltu, saatu kalliotakin esiin, jyrkänne, ja kiviä sermiksi. Aurinko tavoittaa silti.
Eläimet ovat hyvässä hoidossa, terveiltä ainakin näyttivät.
Tarha on uusi, rakentamisen keskeneräisyys näkyi. Rahaa siihen on mennyt ja menee varmasti paljon. Tulee jo remontinkin tarve. Eläimet tarvitsevat ruokaa, vettä, hoitoa ja lääkintää. Kotoa ei tarvitse lähteä kuullakseen, että raha on eläintarhojen johtaja ja omistaja.
Matkalla kaupunkiin voi pysähtyä uimalaan. Uijat suosivat sitä sopivasti. Puhtaalta näyttävä vesi virtaa allasjoessa. Kauppa on partaalla, välineitä voi myös vuokrata. Uiminen olisi vaatinut toisen reissun.
Ruokapaikka oli katos, maalattia, kanat viipottivat istuinten alla. Seudulla näkee thaimaalaista maaseutua, paikoin hyvinkin koskemattoman oloista. Ohikulkija huomaa taloista äkkiä jotakin yhteistä: varjopuu, tai puut, lehmä, kissa ja koira.
Eija Mämmi
You must be logged in to post a comment.