Thaimaan lisäksi olen vieraillut Vietnamissa, Laosissa ja Malesiassa. Yhteisiä tekijöitä näissä kulttuureissa on jonkin verran, mutta esimerkiksi Malesia eroaa hieman ollessaan muslimimaa. Malesiassa ja Laosissa näkyi vielä enemmän esimerkiksi sähkön korkea hinta, ja siellä paljonkin kokkailtiin kaasuliesin.

Malesiassa Langkawin saarella veneretkellä törmäsin monessa paikkaa aggregaatteihin, joilla sähköä saatiin. Polttoaine siellä maksaa noin 2 Myr, ja 5 Malesian ringgittiä on suunnilleen euro. 40 senttiä jää litrahintaa bensalle ja eräs taksikuski kertoikin, että Thaimaalaiset salakuljettavat jonkin verran polttoainetta veneissään Malesian puolelta. 

Sähkö on Thaimaassa kallista, jopa 4.18 bahtia kilowattitunnilta. Thaimaan riippuvuus fossiilisista polttoaineista on merkittävässä roolissa maan talouden ja teollisuuden edistämisessä. Fossiilinen kaasu on edelleen Thaimaan energiasektorin ensisijainen polttoaine.

Syy sähkön nousujohdanteiseen hintaan ei suinkaan ole samankaltainen kuin Suomen Uniper-sekoilut ja hyväveli-himmelit, vaan syynä on maan riippuvuus kalliista nesteytetyn maakaasun tuonnista.  Thaimaalla on hyvät ja kunnianhimoiset suunnitelmat vähentää riippuvuuttaan tuonnista. Thai-CCAN pyrkii jatkuvasti ilmastoystävällisempiin ratkaisuihin, ja muutoksia sen suhteen onkin jo tapahtunut. 

Moni on nähnyt thaimaalaiskaupunkien sekavat, jopa pelkoa herättävät sähköpiuhaviritykset kaduilla. Bangkokissa niitä laitetaan parhaillaan maan alle, mikä muuttaa miljöön estetiikkaa huomattavasti miellyttävämmäksi, eikä länsimaalaisessa herää enää pakokauhun tuntemuksia niitä virityksiä tarkastellessa. 

Tämä on tosin hieman surullinen uutinen sinällään, sillä ikioman piuhan kotiinsa vetäneet miljoonat Thaimaalaiset jäävät nyt vaille sähköä. 

Katukokit käyttävät pääasiassa kaasuliesiä niiden edullisuuden vuoksi, eikä taida tavan Thaimaalaisessa asunnossa olla sähköuuniakaan. Toinen yleisesti puuttuva kodinkone on imuri. En ole nähnyt yli vuoden retkeilyilläni kuin yhden imurin täällä, ja sekin oli suomalaisen condossa. 

Sen sijaan lähes joka paikassa kadulla näkee hapsupäisiä luutia, jotka ovat hinnaltaan euron luokkaa. Olen ounastellut, että täällä painaessasi paikasta toiseen avokengin sukitta, lian määrä on tuplat tai triplat siitä, mitä jaloissa tuot kotiisi Suomessa.  On huomattavasti nopeampaa, energiatehokkaampaa ja helpompaa huitaista hiekat ja murut ulos ulko-ovesta muutamalla heilautuksella päivittäin, sen sijaan että virittelisi imuria muutaman minuutin koitokseen. 

Mitä itse olen päässyt lähemmin tutustumaan luutatouhuihin, koen sen itseasiassa miellyttävämmäksi kuin imurin. Täällä käytetään lankamoppeja, ja itse hankin itselleni levykehysmopin. Siivoustaustaani hyödyntäen kävin lattiani läpi luudalla, viimeistelin kuivalla mopilla ja sain pienen pientä hiekkamurua ja pölyä aikaiseksi. Myös huonekalujen alta puhdistettaessa on parempiakin vehkeitä kuin luuta. Omiin siisteystandardeihini se ei ole yksinään täysin riittävä, mutta ajaa asiansa kun tarvitaan nopeaa siistintää. 

Koh Samuin Madame.

Thaimaalaiset myös ylenkäyttävät pesuaineita, jonka johdosta hotellien käytävät ja kauppojen lattiat ovat tahmeita, samoin toisinaan ravintolapöydät. Ahkerasti täällä siivotaan, tyyli on vaan totutusta eurooppalaisesta poikkeava. Ikkunanpesukaan perinteisesi lastalla ja rätillä ei ole mikään suuri juttu, vaan ikkunoita pestään pääasiassa rätillä ja ulkotiloissa vettä perään roiskien.  Poikkeuksiakin on, mutta suurin osa taplaa toisella tyylillä, kuin meillä on tapana. 

Aluksi olin edellämainitsemistani asioista jopa orastavasti kauhuissani, mutta nyt ymmärrän että This Is Thailand.