Katselimme edellisenä päivänä valokuvia, joista sain itselleni muutamia. Selvisi, että rouva (olkoon Alena, kun en tiedä nimeä) harrastaa kilpatanssia, voittanut Wang Saphungin seudun mestaruuskisassa hopeaa, lajina paritanssi. Näytin minäkin metallin, jonka olin maratonilta juossut.
Televisiota olen katsellut hyvin vähän. Hotellissa järjestävät karaokeiltoja, häitä ja ties mitä, mutta eivätpä thai-tanssin salat ole auenneet. Asut ovat värikkäitä ja muuta rekvisiittaa. Korteista on jäänyt mieleen tanssiva Shiva, ehkä hyvän ja pahan (luoda ja tuhota) taistelun vuoksi, mikä tuohon jumalaan liitetään. Hän on kotoisin Intiasta.
Nyt näin kuvia tanssista, joka näyttää tutummalta, ja asut myös. Tanssi lajitellaan urheiluun, voimisteluun tai vain liikuntaan, kuten jo alakoulun opettaja kertoi. Jos siihen liittää jotakin pahaa, se on pahasta ilman tulkintaa sekä taiteella saivartelua.
Olimme lähteneet Khon Kaenista ani varhain, kuski vaihtui, oma siirtyi takapenkille ja nukahti. Harjoitus tekee mestarin! Uusi kuski hänkin oli poiminut marjoja, mänty, männikkö nähtyjä, ja olimme tuttuja. Muistissa ainakin letkajenkka, jota tanssimme lähtöiltana, kun laukut oli tampattu kiinni ja kyytiä odottelivat. Tapasin kaverit marketin kiveykseltä, oli pimennyt ja kohta kauppa sulkisi ovensa. Ostimme ruisleipää sekä Kainuun juustoleipää, kotona oli rasvaa, lakkahilloa ja kahvia, teetä.
Ajelimme päivälliselle Chiang Khaniin. Ehdimme katsella pääkadun varren puoteja ennen kuutta, jolloin aurinko painuu Mekong-jokea pitkin ja ilta pimenee äkkiä. Sain kiinnittää Buddhan patsaaseen kullan värisiä lappuhippuja, mihin kunnioitukseen nainen ei kaikkialla kelpaa.
Tilasimme kalan, josta riitti neljälle. Rantatöyrään ravintola täyttyi tupaten ruokailijoista.
Palatessa olimme väsyneitä kaikki. Perheyritys tarjosi yösijan. Huone oli korkea, ylellinen minulle, suihku vieressä. Iltayö kului itsen kokoamiseen, kun joskus nukahdin, heräsin vasta toisten kolisteluun ja uuden päivän kajoon.
Katu valkeni aamuhiljaisena, ei istutuksia, lakaistu suora ”kiitorata”, eikä juuri havaittavia kaistoja, muutamia autoja pysäköity varsille. Äkkiä julkisivun nähtyään voi tulkita kehnosti: ovi, ikkuna, logo, nimet yms. mahtuvat näkyviin, mikä on yrityksen kannalta tärkeää. Ellei astu jalallaan peremmälle, on Thaimaassa lukija, joka silmäilee otsikot ja kuvat.
Ryhtiäni venytellen liityin torille kävelevään kaksikkoon. Kauppa varmaan vilkastuisi, etenkin ruokien tarjonta runsasta. Ostimme muonaa munkeille annettavaksi, kun he kierrokselle tulevat. Alena oli keittänyt kahviveden, ajellut oman reittinsä pyörällä ja pysäköi portaan viereen. Pyörä oli tosi pitkään palvellut, mutta eipä tarosalle kallista pyörää kannata jättää. Jaoimme kakun ja olikin jo kahvin aika.
Kertasimme ohjeet miten käyttäytyä. Munkit lähenivät ja lopulta pysähtyivät kohdalle. Alena pudotti itsensä maahan nopeasti, liike jäi muistiini ennen näkemättömän kauniisti tehtynä. Hän piteli napakasti kiinni tarjottimesta, nosti kätensä ja laski päänsä. Pyrin matkimaan, tuloksena kai lähinnä kankea nuorukainen, joka pyytää lupaa ensitanssiin. Tästä ei mitaleita jaettu. Pitemmän matkan juoksijat eivät tietenkään starttaa telineistä (eivätkä ihan sohvaltakaan), mutta kyykkyä harjoittelen.
Päivän tutustuimme Wang Saphungin lähimaastoon. Näimme vuoria, viljelmiä, metsiäkin, pieniä kyliä, iso temppeli, toreja ja kojuja. Parasta, kun en arvaile paikkojen nimiä, muistissa pyörivät Phu, Phu ja Phu Kradung ja Phu Luang, sen jälkeen Phu…harmaa väri kartalla lisääntyy.
Maaperä sisältää kalleuksia. Seudulla louhivat tai ovat louhineet kultaa ja kuparia. Toiminta aiheuttaa eriäviä tunteita asukkaissa. Prosessin aikana voi vapautua ilmaan vaarallisia aineita, valua maahan, aiheuttaa kestävää haittaa ihmisille, kasveille ja eläimille. Raju louhinta altistaa sortumille. (A. Juhana Keronen uutisoi 6.4.2024, että lasti rikkihappoa oli kaatunut. Aiemmin hän kirjoitti Laosin puolella vuotavasta kaivoksesta, ja viittasi siihen 20.4.2024.)
Ovatpa mainarit paikallista väestöä tai muualta tulleita siirtotyöläisiä, työ on raskasta. Saa rahaa. Kannattavana toiminnan pitäisi pysyä. Kullan hinta taitaa kivuta ylöspäin? Olen saanut useita puheluja, joissa kysellään kierrätettäviä kultaesineitä. Eijoota olen myynyt. Kaivos on tietysti kielletty alue, jonne kukaan ei ilman painavaa syytä saa mennä. (Minulla on yksi talkkia sisältävä kivi. Se on yli 100 m:n syvyydestä, paikka Sotkamo, ja säilynyt maan päällä yli 20 v.)
Turisteille tarjottu huuhdonta on ihan muu matkailukikka.
Ennen kotiin lähtöä söimme pyöräliikkeen perälle katetussa pöydässä. Löysin temppelin myymälästä hunajaa ja sain tarjottua jotakin. Puolen yön maissa pysähdyimme takaisin Khon Kaeniin.
Eija Mämmi
You must be logged in to post a comment.