Kannabisputiikin ovikello kilkkaa säännöllisesti, kun ovesta astelee sisään farangeja ostoksilleen. Valikoimastamme löytyy lähemmäs 20 erilaista kannabislajiketta, osa paikallisia ja osa ulkomailta tilattuna. Kovassa nousussa on Californiasta tilatut kannabislajikkeet. Joissakin liikkeissä myös makeiset kuuluvat valikoimaan, kuten erilaiset hasikset, moonrockit ja kieffit. Myös valmiita jointteja löytyy, jos ei oma hienomotoriikka taivu.

Tavalliseen tapaani juodessani iltapäivälattea kaupalla, istahti viereeni ranskalainen asiakas, enkä osannut arvatakkaan, että päädyn suomalaisen pahimpaan painajaistilanteeseen. 

Ulkomaalaisilla on tapana käyttää käsiään puheentuoton tukena asiasiältöä syventääkseen. Tuli pitkää tarinaa tunteella, ja käsien haroessa ilmaa, hipui Ranskalainen sentti sentiltä lähemmäs.  

Eipä aikaakaan kun ovi jälleen kilahti, ja kokonainen perhe asteli sisään. Eipä siinä muuten kummallisuuksia, mutta pieni, ehkä nelivuotias poika  päätyi ampaisemaan ohjuksen lailla ovelta suoraan viereeni sohvalle.

Siinä minä olin, ranskalaisen ja lapsen välissä hikikarpalot otsalla kiiltäen, verenpaineen osoittaessa nousujohteisuutta sykkeen kiihtyessä. Tervehdin lasta, ranskalainen edelleen syvällä tarinassaan, reisi lähes vasten reittäni.  Syvään hengitettyäni kerään rohkeuden ja kerron ranskalaiselle, että meidän kulttuurissa turvaväli oli jo ennen covidia eikä eläytymistä puheen jatkeena juuri tapahdu.  Ja lisäksi kaipasin jo omaa ilmatilaa. Ranskalainen nauroi, varmisti että olen varmasti tosissani ja siirtyi paikalleen, jossa tarinan ensilausahduksilla vielä istui. Vanhemmat tekivät lähtöä, ja lapsi pyyhälsi pois. Suomalainen painajaistilanne oli viimein rauennut. 

 Asiakkaita on erilaisia yhtä paljon, kuin ihmisiä noin yleensäkään. Ovi käy tasaisesti aamun tunneilta illan viimeisiin hetkiin. Koulutuksella tai iällä ei ole merkitystä, eikä sukupuolella. Asiakkaana käy sekä pariskuntia, kaveriporukoita että yksinseikkailijoitakin, mutta kaikkia yhdistää halu päinvastaiseen päihtymykseen, kuin alkoholista saa.  Osa heistä jää sisätiloihin soittelemaan lasibongia, osa asiakkaista jatkaa oitis kohti seuraavaa jaksoaan.  Useimpia yhdistää sellainen tekijä, että alkuperäisessä kotimaassa tämä paholaisen salaatiksikin siteerattu substanssi on laiton, kammottava huumausaine, jonka käytöstä rangaistaan henkilöä brutaalisti. 

Ilmapiiri on rattoisan rento, ja myös työntekijät nauttivat kaupan antimia työpäivän aikana yksin ja asiakkaidenkin kanssa. Tuttuja kasvoja näkyy, joten samaan tapaan, kuin useimmalla on lempibaarinsa, löytävät ja rakastuvat ihmiset myös tiettyihin kannabiskauppoihin.  Osassa paikkoja on paremmat puitteet (eihän kaikissa baareissa ole karaokeakaan) kuin toisissa, mutta koska rakennuslaitkin poikkeavat, saa kukin rakentaa kannabiksenmyyntipisteensä juuri sellaiseksi, kuin itse haluaa. 

Lainsäädäntö on kuitenkin yhtä epäselvää kuin meilläpäin poliitikkojen aikeet. Julkisesti ei saa polttaa, mutta asunnossaan saa.  Kaikki kaupat eivät anna polttaa sisällä, mutten osaa sanoa, vaikuttaako se, mikäli firman omistajan asunto on samassa kiinteistössä.  Laosissa siitä saa ainakin veroetuja, mutta tässä tapauksessa juridinen tietämykseni on sangen heikoilla kantimilla. 

En kuitenkaan ole kuullut, että joku olisi pössyttelystään ongelmiin joutunut. https://thaimaansuomalainen.com/madamen-matkassa-samuin-salaisuuksiin/

TIT.