Viime viikonloppuna tuli toimitukseen surullinen viesti. Monen pattayansuomalaisen tuntema Esa Mäkinen oli menehtynyt äkillisesti puhjenneeseen sairauteen.
Päällimmäiseksi muistikuvaksi velmusta ja hyväntuulisesta miehestä meille pattayansuomalaisille jäänee se, kuinka hän kertoi aina viettävänsä talvensa Pattayalla “köyhyydestä johtuvista syistä”, vaikka asuntoja miehellä täällä oli kaksin kappalein.
Esa Mäkinen teki pitkän ja komean yrittäjäuran, jonka ansiosta eläkepäivien vietto talvisin Pattayalla ja kesäisin Petäjävedellä oli taloudellisista huolista vapaata, vaikka mies ei koskaan luopunut jo nuorena oppimastaan säästäväisyydestä. Esa ei vaatteilla koreillut ja jos taksilla piti jonnekin mennä, niin kimppakyyti oli ensisijainen vaihtoehto.
Esan liikkuminen oli jo huomattavan vaikeaa talvella 2022-23, mutta ikuisena yrittäjänä hän käytti aikaansa katselemalla internetin huutokauppasivustoilta sopivaksi katsomiaan kaivinkoneita. Urakoitakin mies etsi kaivurille, jota ei vielä ollut edes ostanut. Kaikki ajallaan, oli Esan käyttämä vastaus tiedustellessani joskus mitä sitten tapahtuu, jos Jyväskylän kaupunki oikeasti antaa sinulle sen urakan kaivinkoneelle, jota sinulla ei edes ole?
Ilmeisen vakavissaan Esa kuitenkin sitä kaivuriaan etsi. Oli talven mittaan mukana kolmessa nettihuutokaupassa, jossa kaivureita kaupiteltiin ja osallistui ainakin kahteen urakkatarjouskilpailuun.
– Sitä paitsi, Esa sanoi kerran, jos ei sille kaivurille saada keikkaa, niin sitten opetetaan sinun vaimosi ajamaan sitä. Saa aikansa kuluksi kaivella meille matoja Petäjäveden mökillä, että päästään kalaan.
Vielä elokuussa Esa oli tosissaan tulossa Pattayalle talven viettoon, vaikka makasi jo sairaalassa. Melkein kaiken nähneelle miehelle sairaala oli vain yksi etappi matkalla kohti uusia seikkailuja. Tällä kertaa kohtalo kuitenkin päätti toisin. Oli tullut Esan aika.
Jussin ja Ritun lisäksi Esaa jäivät kaipaamaan niin monet, ettei kaikkien nimi mitenkään mahdu näille sivuille. Lepää rauhassa, vanha kaveri.
