Ensikertalainen 7 – Olympialainen ruokaviikko

Viikko alkoi kylmissä ja sateisissa merkeissä. Oli tullut aika toteuttaa jo ennen matkaa itänyt kieliopintoja ja ruoanlaittoa koskeva suunnitelma.

Pähkinänkuoressa homma eteni niin, että äitini ja Luck valmistivat Luckin johdolla thaimaalaisia ruokia ja vastavuoroisesti äitimuorin johdolla suomalaisia eväitä samaan aikaan, kun vahvasti hengessä mukana elävä miesväki seurasi silmä kovana Rion olympialaisia.

Viime maanantaina päätin olympiatermein sanottuna ottaa varaslähdön ainakin tässä suomenkielisessä ruokasanastossa ja toin keittiöön Luckin ihmeteltäväksi kolme esinettä, joista ensimmäisen hän tunnisti.

– Tuossa on lakkaa, mutta mitä nuo kalat on?

– Siinä on silakkaa, vastasin.

– Entä tuossa purkissa?

– Kynsilakkaa.

Ennen kuin ehdin esitellä kynsilaukkaa, hätiin ehtinyt äitini hätisti minut keittiöstä ja alkoi johdatella vaimoani varsinaiseen aiheeseen.

Suomalaista ruokaa

Mustikkapiirakkaa oli mustikkakuningattaren aiempien offensiivien seurauksena valmistettu talossa jo sangen kiitettävästi, joten keittiökisojen avauslajina heillä näkyi olevan mansikkakakku. Se olikin oivallinen asia, sillä myös olohuoneen kisakatsomossa oltiin tietoisia meille torstai-iltana tulossa olevista illallisvieraista. Mansikkakakun tähteistä leivottiin vielä lupaavan monta pullaa.

Maanantai päättyi Citymarkettiin, josta ostettiin eväitä tiistain välierävaihetta varten.

Pääruokia

Salaatti on oleellinen osa suomalaisia pääruokia, joten koekeittiömme tiistai alkoi heti aamiaisen jälkeen oikeaoppisen salaatin valmistuksella. Tarkoitusta varten oli pöytään kerätty lehtisalaatin lisäksi kurpitsaa, feta -juustoa, mustia oliiveja, punaista paprikaa, kurkkua, tomaattia, emmentalia, retiisejä, rusinoita, pähkinöitä, porkkanaa, jäävuorisalaattia, ananasta ja jotain kurkkurelishin näköistä ja sitten vielä ainakin kolmea erilaista salaattikastiketta.

– Etteköhän heitä nuo kaikki samaan paljuun ja kyhää pääruoaksi vaikka kaurapuuro-, banaani-, pähkinä- ja suklaapizzaa, ehdotin ja sain tiistaiksikin häädön kisakeittiöstä.

Mausteet

Mausteet, kuten tunnettua, ovat kaiken hyvän ruoan perusta jopa mauttomaksi haukutussa suomalaiskeittiössä. Thaimaassa ne ovat suoranainen must.

Mausteiden astuttua kuvioon koitti myös itselleni pääsy keittiöön Luckin kerrottua kotona Pattayalla olevasta maustekokoelmastani. Se on nimenomaan minun, ei Luckin, sillä olen aina halunnut kertoa kaikille asuvani “kämpässä, jossa on sitten kaikki mausteet”.

Niinpä kulkumme suuntautuikin Lahden Karjalankatu 3:ssa sijaitsevaan Mauste Mestaan, jossa myös on kaikki mausteet ja vielä pari ylimääräistäkin yhteensä neljässä eri liiketilan huoneessa.

Retkueemme osti mausteita paitsi thaimaalaisia, niin myös kotimaisia ruokia varten ja kun kotiin palattiin vielä Citymarketin kautta, niin tavaraa oli kasassa mitä moninaisimpia eksoottisia makukokemuksia odotellessa.

Sinä päivänä oli tarjolla riisiä, kananuggetteja, joitain muita nuggetteja, niille sopivaa soosia ja tietenkin salaattia, kun sen tekemistä oli jo niin kovasti harjoiteltu.

Torstain ruokavieraille oli sitten järkyttävän isoja wieninleikkeitä, perunamuusia, kastiketta, salaattia ja joitain eksoottisia vihanneksia, joiden kokoonpano jäi ainakin meille chaine des rotisseurs -jäsenyyttä vaille jääneille arvoitukseksi.

Thaimaalaista ruokaa

Koko tämä thaimaalainen ruokahömpötys (“Että meidän pitikin tulla Pattayalta Lahteen asti keittelemään riisiä!”) sai alkunsa siitä, kun koekeittiön laborantit keskiviikkona unohtivat kaikessa siinä ruokatohinassa illallisen laiton kokonaan ja Luck tuli vilkaisseeksi jääkaappiin, josta löysi helpot nakit, vähän porsaanlihaa ja vihanneksia. Löytämistään aineksista Luck loihti siinä silmänräpäyksessä jonkin sortin riisipohjaisen sweet & sour -annoksen kaikille neljälle. Mikäs se tarina olikaan niistä suutarin lasten kengistä?

Perjantain lounaalla meille tarjoiltiin sitten paahdettua kanaa cashew -pähkinöiden kera ja niin vain kävi kuin aikoinaan sille karjalaiselle muuttofirmalle, jonka nimikin oli Kaik män. Jos katsot kuvaa tarkemmin, niin huomaat ruokapöydästä kaikkien mausteiden loistavan poissaolollaan. Luck sanoi, ettei niitä tarvita ja oikeassapa tuo oli.

Paluu perinteisiin menoihin

Tuli Lahteenkin lauantai. Iltapäivällä pihaan kaarsi tuttu Peugeot, jonka kuljettaja sanoi aivan Tepan äänellä, että se on kuulkaas Keroset menoa nyt.

– Kyllä me se jo tiedetään, Luck vastasi, ainoastaan tuloista on puutetta!

Yksikään viikonloppu ei mitenkään voi olla täydellinen ilman sitä varten tehtyjä perusteellisia ruokaostoksia, joten Karisman Citymarket sai meistä uusia asiakkaita.

Tepalla ja Maritalla oli meille runsaasti näytettävää ja lauantaiehtoo alkoikin heidän kohdakkoin entisen talonsa esittelyllä, sillä heillä on tekeillä uusi talo, johon menisimme tutustumaan sunnuntaina. Illan mittaan tuhosimme valtaosan Citymarketin antimista ja täytyy tunnustaa, että myös Tepin alkoholivarannot saivat kyytiä hieman enemmänkin kuin saunakaljojen verran.

Sunnuntaiaamuna mustikkakuningatar halusi ehdottomasti marjaan “koska se nyt kumminkin on tässä seurueessa aina tapana”, jolloin Marita ehdotti, ettemme menisi merta edemmäs kalaan vaan noukkisimme pihapensaat tyhjiksi punaisista viinimarjoista. Näin tehtiinkin ja jossain välissä jotkut kuulemma sopivat meidän olevan puolukkaankin menossa jossain vaiheessa ensi viikon mittaan. Lähdenköhän minäkin?

Kerättyään yhden kolmen litran astian täyteen, saattoi marjakombinaattimme kolhoosipomo todeta pensaat tyhjiin noukituiksi, tuotantotavoitteet täytetyiksi ja matka kohti Tepin ja Maritan uutta taloa saattoi alkaa. Talo rakentuu näille Lahden keskustan koillispuolen uusille pientaloalueille, jotka ovat nousseet suurin piirtein tyhjästä ja kaavoitettu siten, että talot muodostavat ulkonäöllisesti yhteensopivan oman pienen kyläyhteisönsä. Alueella asuu paljon lapsiperheitä. Jopa niin paljon, että Tepi ja Marita taitavat olla alueen ainoa lapseton pariskunta.

– Mutta onhan meillä tuo kissa, Tepi riemastui.

– Niin, ja täytyyhän noilla mukuloilla joku setä ja täti olla siksi aikaa, kun lasten vanhemmat käyvät töissä, Marita säesti.

Ottaen huomioon, että taloon muuttaa pysyvästi asumaan ainoastaan kaksi aikuista ja yksi kissa, niin uudisasunnossa on tilaa lievästi sanottuna riittävästi.  Suunnitelmissa on myös grillikatosta ja kaikkea muuta isolle tontille mahtuvaa mukavaa.

– Mutta alkuperäisiin suunnitelmiin kuuluneesta uima-altaasta me ainakin toistaiseksi ollaan jouduttu luopumaan, Tepi tunnusti, koska siinä olisi muuten käynyt niin, että minusta olisi tullut päätoiminen uimavalvoja.

Vaikka itse talo onkin vielä vähän keskeneräinen, saa sen muuttovalmiiksi parissa viikossa, kun se aika koittaa.

– Tätä projektia viivästyttää enää sen vanhan paikan salaojaremontti. Se kun saadaan valmiiksi, niin laitetaan talo myyntiin ja muutetaan tänne.

Ensi sunnuntaina julkaistavaa finaalia silmälläpitäen meillä on tulevan viikon ohjelmassa vielä ainakin golfia ja puolukan poimintaa ja lisäksi agendalla on toteutumattomat keikat Helsinkiin ja Pohjanmaalle joten taitaa aika loppua kesken. Sunnuntaina selviää myös, mikä tämän koko kahdeksanosaisen juttusarjan perimmäinen juoni on ollut.