Elämä Thaimaassa

Kun asuu ja elää vuodesta suuremman osan Thaimaassa, vaatii se ehkä tietynlaista luonnetta ja piirteitä. Tottakai Euroopassakin asustelu vie omat resurssinsa ihmiseltä, mutta siellä sentään Euroopan unioni pitää huolen, että jonkinlaiset säädökset ja linjaukset pyrkivät löytymään jokaisesta maasta samansuuntaisina, eikä järkyttäviä poikkeuksia tule.

Thaimaassa on tietyllä tavalla montakin erikoista ja poikkeavaa asiaa, ja olen joiltain myös kuullut, etteivät aio palata takaisin brutaalin kulttuurishokin läimäsemänä. Syyksi ihmiset ovat sanoneet esimerkiksi hygieniatason, likaisuuden, ja ilman kenkiä paikoitellen kauppaan meno on aiheuttanut ahdistusta, rehellisesti alkuun myös itsessäni ja runsaastikkin.

Myös ruokamyrkytykset ja katukojut ovat järkyttäneet ja ahdistaneet erilaisiin standardeihin tottuneita. Annan edelleen jokaiselle yhden vinkin ruuan suhteen: syö siellä, missä paikallisetkin, he eivät syö epämääräistä ruokaa.

Ajoittain liika kuumuus ja runsas ilmankosteus on tullut esille, mutta senkin saa toki itse päättää, mihin aikaan vuodesta vierailee. Paljon myös on pohdituttanut, riittääkö pelkkä luuta lattioiden puhdistukseen, mutta paikalliset pesevät jalkoja hartaasti, ja myös sinunkin tulisi ne toisinaan suihkussa pestä.

Itse olen kaikesta kummasta jo päässyt niin sanotusti yli, mutta edelleen hämmentää, kun näkee jotain erityisen hämärää, kuten perhe ja koira sekä muuttokuorma yhdessä moottoripyörässä. Tai kun bussi syttyy edessä palamaan, ja se tyynen rauhallinen askellus ulos palavasta ajoneuvosta on hämmästyttävää. 

Koirien pieksentää en siedä ja sitä tapahtuu etenkin maaseudulla, mutta kun itse sain melkein vihaisen koiran nilkkaani ja se oli muutamasta sentistä kiinni ettei purrut, aloin ymmärtää, miksi koiraa joskus täytyy huitaista. Täällä edes kotikoirat eivät ole lähelläkään samanlaisia kuin meillä, jos ei lasketa sellaisia alle juomapullon kokoisia, sohvatyynyksi geenimanipuloituja pikkuyksilöitä.

Ne kulkevat kärryissä ja käsilaukuissa hienosti, tavan koirat kaduilla reviirejään puolustellen ja lähes jokaöisissä tappeluissa pyörien.  Joskus katukoirat tulevat silitettäväksi ja usein Samuillakin koirat saattavat olla jonkun omistuksessa, mutta kulkevat ravintolan/hoitolan pihalla vapaana ottaen yhteen katukoirien tai muiden kanssa. 

Kaikesta huolimatta Thaimaa on vienyt suuren osan sydäntäni jo ensireissullani, ja siksi aion palata tänne taas uudelleen.

Koh Samuin Madame.

TIT