Valtimolla asuva kirjailija-toimittaja Eija Mämmi on uusin tulokas vierailevien kirjoittajiemme joukossa.

Eijan blogi otsikolla “Erilainen muori – 70 -vuotiaana maratonille” tulee kertomaan hänen valmistautumisestaan Khon Kaenin maratonille, joka juostaan tammikuussa 2025. Homma on muorille sikäli tuttua, että on sitä Khon Kaenissa juoksenneltu ennenkin. Tässä bloginsa ensimmäisessä osassa Eija kertoo hieman taustoistaan ja Khon Kaenin maratonista. Tämän jälkeen hänen tarinansa siirtyvät Vierailevat kirjoittajat -linkin alle.

MATKAN KYLKIÄISENÄ JUOKSUKILPAILUUN

Vähän iäkkäämpänä innostuin Thaimaan-matkailusta. Yli kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun rohkenin lähteä viikoiksi tuntemattomaan kaupunkiin ja ihastelemaan eri kulttuuria. Matkustin yksin.

Ensimmäisellä reissulla hoksasin kadun yli vedettyjen banderollien tekstistä, että KHON KAEN – Maraton juostaan viikonloppuna ihan lähellä. Pääsin mukaan ja tykästyin. Kiitos muutamien thaimaalaisten ystävieni, joihin olin tutustunut marjametsässä. 

Ennen kilpailupäivää on kaikkien juoksijoiden käytävä tekemässä ns. lähtöselvitys. Ilmassa on kv. urheilujuhlan tuntua.

Maraton juostaan joka vuosi, se on kansainvälinen ja todella iso tapahtuma. Sarjoja ja matkoja lähes kaikille. Eräs ystävä, joka rohkeni matkaani, mutta osti lipun paikan päältä, taivalsi numerolla 36 712. Vaikka tapahtuman nimessä lukeekin maraton, voi osallistua vaikka 5,4  km:n kävelyyn.

Palasin juoksemaan melkein vuosittain, kunnes korona sekä raha ja muutamat muut asiat sotkivat rutiinia. Tänä vuonna oli tarkoitus juosta tai hölkätä, mutta sairaus ja kuolema siirsivät lähtöä vuodella. Kuntokaan ei edennyt ihan toivotusti. Jospa joku sai kisakokemuksen, olin maksanut lipun jo kesällä.

Kisareitistä olen lukenut muutamia mielipiteitä. Reitin varrella on kaupunkia, isokin väylä, joka on suljettu autoilta kisan ajaksi, maaseutua, puistoa ja toria. Osittain palataan samaa reittiä, mitä mentiinkin, mutta minulle on tärkeintä ollut, että en varmasti eksy. 

Opasteet ovat selkeät, ajanotto sähköinen. Juomapaikkoja, kannustusta ja musiikkia tarjotaan pitkin matkaa. Maalissa jokainen saa muistoksi mitalin, jonka voi ripustaa kaulaansa, parhaat palkinnot ovat rahaa. Kisapaidat kuuluvat maksuun ja ovat kotiin tuotavia. 

Tässä kuvassa on jo juostu ja syötykin. Nyt naurattaa.

Paikka on iso yliopiston aukio, vieressä pieni lampi, museo, markkinatunnelmaa ja kuljetus kaupungilta ilmainen. Kävellenkin jaksaa. Lähdöt ovat varhain, jolloin ilma on vielä sopiva juoksuun. Nyt tapahtuma on näköjään kaksipäiväinen, ja siirretty tammikuun lopusta kuun puoliväliin.

Valmistautuminen jatkuu. Tammikuussa 2025 on siis tarkoitus osallistua. Tavoite on tällä hetkellä päästä maaliin puolimaratonilta. Ikää minulla on silloin jo 70 v. Naisten sarjat loppuvat ikään 60, mutta ylärajaa ei ole ilmoitettu. 

Bangkokista Khon Kaeniin pääsee linja-autolla, junalla, taksilla tai lentokoneella tiuhaan. Matkaa on noin 400 km, mutta hinta varsin edullinen. Khon Kaen on risteyskaupunki ja miljoonaprovinssi, jossa majoitusta löytyy niin paljon, että varmasti riittää. Erilaisia hotelleja on jokaisen rahapussille sopivia. 

Kaupunki on aika selkeä; kolme pääkatua, joiden avulla voi suunnistaa. On perinteistä kulttuuria, modernia menoa, puistoja, sisävesiä ja koko Isaan -ylänkö aina Mekong -joelle saakka päivämatkan päässä.

Enpä Khon Kaeniin ole pelkän kisapäivän takia kertaakaan matkustanut.

Maratonia olen esitellyt kirjassani Bonsai  – Kuluneen (kartan) tarina. Kirja on lähinnä runoelma vaikkakin matkakirja. Olen pyrkinyt pysymään asiassa, mutta tarkka lukija löytää runojen sisään upotettuja hienouksia, haikuja muun muassa. Kirjoitin runoja, koska se tuntui luontevalta, sopi kustantajan (Mediapinta 2019) runosarjaan ja proosakirjoituksia Thaimaan kulttuurista löytyy helpommin.

Asun Valtimolla. Thaimaalaiset ovat vuosikymmenten ajan olleet tuttu, jopa arkinen asia kesäisin. Heitä tapaa kaupassa, metsässä, tiellä ja asemalla, jossa punnitsevat marjoja.

Eija Mämmi