– Mitä? Eestiin? Tänäänkö? Missä se edes on, tiedusteli Luck perjantaina aamiaisen jälkeen, kun aloin kertoa Mörkön ja Tarjan kanssa viime viikon mittaan Luckin päänmenoksi tekemistämme suunnitelmista.
Rauhoittelin hätääntyvää kertomalla, että näin perjantaina menisimme ainoastaan Helsinkiin, sillä Mörkö on töissä ainakin puoli viiteen ja sen jälkeen on meininki olla vasta Helsingissä ja jatkaa sieltä lauantaina kohti Tallinnaa. Päivä Tallinnassa ja yöksi kotiin, oli lauantain ohjelma lyhyesti kerrottuna.
Katseet kohti uusia seikkailuja. Laiva on juuri irtautunut Länsisatamasta ja matka voi alkaa.
Tarja ja Mörkö asuvat Kannelmäessä, joten ei muuta kuin junaan ja sillä Helsingin rautatieasemalle, reilu 200 metrin kävely raitiovaunu numero 9:n pysäkille ja sieltä suoraan Länsisatamaan. Helsingin joukkoliikenne pelaa tätä nykyä todella hyvin. Asia, josta myös Luck oli täysin samaa mieltä saatuaan esimakua aiheesta jo perjantai-iltapäivänä, kun menimme lähiliikenteen junilla Lahden keskustasta Kannelmäkeen kavereidemme kotiovelle saakka. Vaihto Pasilassa.
Eesti, Eesti, Eesti! Sinne kaipaan…
Kuultuaan meidän muiden aikaisemmin käyneen Eestissä moneen kertaan, päätti Luck uskoa arvokkaan lomapäivänsä meidän känsäisiin käsiimme ja astui kanssamme laivaan vain todetakseen, ettei ikinä ollut nähnyt mitään yhtä isoa muuten kuin elokuvissa. Bangkokin satamassahan noita tietysti olisi varmaankin ollut, mutta kun Luck ei ikinä ole ollut semmoista satamissa hengailevaa naistyyppiä. Siellä kun toimivat aivan eri aloja edustavat naisihmiset ja kun Bangkokista on kysymys, niin nyt ei todellakaan tarkoiteta hyttisiivoojia.
Toinen toistaan suuremmat risteilyalukset saivat Luckin jakamattoman huomion osakseen aina ohitusten tapahtuessa.
Laivan peräosasta löytynyt baari sai meidät ostamaan olutta, paahdettuja pähkinöitä, lonkeroa, Coca-Colaa ja pari lihapasteijaa. Meininki oli syödä paluumatkan aikana oikein hyvin Silja Europalla.
Teretulemast Tallinnaa!
Aamusumun hälvettyä ja auringon tultua esiin oli oivallinen tilaisuus siirtyä laivan yhdeksännen kerroksen kannella sijaitsevaan Tennessee Takeaway -nimiseen näköalaravintolaan. Merellä tuulee, sanotaan ja kaduilla tuulee jopa lauletaan, mutta näköalapaikkamme oli hyvin suojattu niin vasta- kuin sivutuuliltakin. Paikan erikoisuus oli asiakkaiden vapaasti auringon tai varjon mukaan siirreltävissä olleet tuolit ja pöydät sitä meidän valloittamaamme kiinteää penkkiä lukuun ottamatta.
Tennessee Takeawayn näköalatasanteelta oli hyvä seurata Tallinnan ilmestymistä horisonttiin.
Tallinnan ilmestyttyä horisonttiin, ei mikään mahti maailmassa saanut Luckia pois kaiteen luota. sillä niin paljon uuden ulkomaan pääkaupunki retkueemme thaimaalaisosastoa kiinnosti. Samalla Luck oivalsi, minne ne kaikki ohittamamme isot risteilyaluksetkin olivat menossa. Tallinnan satama on kovasti kasvanut sitten viime näkemän olkoonkin, että tällä kertaa poistuimme maihin jo legendaarisen Georg Ots -laivan ajoilta muistamaani reittiä pitkin. Olen nimittäin ollut töissä Tallinnassa silloin kun Eesti oli juuri itsenäistynyt ja Ots veteli viimeisiään Helsingin -reitillä.
Ikäväni Tallinnaan. Satamaan ei jääty norkoilemaan, vaan suuntasimme suoraan taksille ja kaupungille.
Vana Linn – Tallinnan vanhakaupunki
Vanhan kaupungin porteilla sovimme taksinkuljettajan kanssa paluukyydistä satamaan klo 16.30 seuraavin saatesanoin:
– Ellemme näe sinua tässä tasan 16.30. otamme toisen taksin kello 16.31. Kuski lupasi tulla ja osoittautuikin myöhemmin ihan sanojensa mittaiseksi mieheksi.
Jo vanhaan kaupunkiin tultaessa Luck kiinnitti huomionsa kukkaloistoon, joka suorastaan pakotti heräteostoksille taksia kohti palaillessamme.
Helsinki – voi ei!
Juuri kun on ohittanut McDonald’sin ja kuvittelee saapuneensa vanhaan kaupunkiin joutuu matkalainen vääjäämättä kiinnittämään huomionsa suurehkoon Suomen lippuun, jonka alla pitää majaansa suomalainen – ja tätä et ikinä usko – karaokeravintola nimeltä Helsinki. Tarja ja Luck olivat juusto-ostoksilla, joten minä ja Mörkö suuntasimme katsomaan olivatko pahimmat aavistuksemme tosia.
Paikka oli kuin nuijalla lyöty ja vessaankin sai jonottaa. Kun kerran käytimme vessaa, niin ostimme yhdet fisu -shotit, jotka kumosimme tuulensuojaan ennen kuin poistuimme ulkotiloihin erittelemään tätä ainutlaatuista kokemusta.
Onhan se niin, että omilla rahoillaan saa kukin tehdä ihan mitä huvittaa ja onhan se niin, ettei karaokessa sillai harrastuksena mitään vikaa ole. Jotenkin se vaan oudoksutti, että joku ostaa laivalipun Helsingistä Tallinnaan vain päästäkseen Helsinki -nimiseen karaokeravintolaan laulamaan Suomi -karaokea, vaikka sama homma hoituisi aivan varmasti helpommin ja halvemmalla esimerkiksi Pataässässä. Noh, matkailu avartaa, sano.
Wanhan kaupungin kapeilla kaduilla ja kujilla myytiin runsaasti laadukkaita ja sangen usein myös käsin tehtyjä tuotteita. Käyttöesineitä, ei niinkään turistikrääsää.
Ilkka Järvi-Laturin elokuvasta “Kotia päin”
Niinhän siinä kävi kuin aina ennenkin Tallinnassa (ja Pärnussa ja Narvassa ja Saarenmaalla ja…) että aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa sekä paljon tekemistä ja näkemistä. Kello alkoi lähentyä puoli viittä ennen kuin kukaan huomasikaan, joten ei muuta kuin TV:stä kaikkien sairaalasarjojen ansiosta tunnetulle kohtauspaikalle mutta ei onneksi tällä kertaa sitä kohtausta saamaan vaan ainoastaan kokoamaan joukkoja yhteen.
Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Laivalle palatessamme Luck ei mitenkään malttanut olla vertailematta Eestiä ja Suomea:
– Kyllähän täällä on kaikki paljon halvempaa kuin Suomessa. Miten ne oikein tekevät sen? Eikös Eestikin ole EU:n jäsen? Miksei teillä ole kaikkialla samoja hintoja?
– Ja näittekö kuinka tyylikkäitä eestiläiset ovat? Minä pystyin jo parinkymmenen minuutin jälkeen pelkän vaatetuksen perusteella päättelemään, kuka on aito paikallinen ja kuka laivan tänne tuoma turisti.
– Saako mistään Eesti -aiheisia kirjoja thaiksi tai edes englanniksi? Minä haluan lukea lisää tästä maasta ja sen historiasta! Voitaisiinko tulla tänne vielä uudestaan?
Silja Europe
Täysin uudistettu Silja Europe oli sitten jälleen kerran laiva, jota isompaa Luck ei ollut nähnyt muuten kuin elokuvissa ja siellä me sitten toteutimme uhkauksemme syödä oikein hyvin. Pieniltä näyttäneet gourmet -annoksemme olivat sikäli petollista tavaraa, että niiden parissa askarrellessa aiottu hyvin syömisemme muuttui vääjäämättä ylensyömiseksi vaikka esimerkiksi itse jätin maalaisperunani kokonaan koskematta.
Nyt Luck tietää, että laivalla yleensä syödään hyvin.
Ruoka-annosten lisäksi myös palvelu Europan à la carte -ravintolassa oli ensiluokkaista. Kiitos siitä Janelle, joka ruokien tarjoilun ja astioiden pois kantamisen ohella toi esimerkiksi kukkamaljakon pöytäämme Luckin Tallinnasta ostettuja ruusuja varten.
– Kuule Luck, sanoi Tarja matkatessamme iltamyöhällä kohti Kannelmäkeä. Oletkos koskaan käynyt Visby -nimisessä paikassa?
Mutta siitä ehkä enemmän elokuussa.
You must be logged in to post a comment.