Bangkokin “kummitustalo”

Miljoonakaupunkeihin mahtuu miljoonia tarinoita. Yksi oudoimmista lienee Bangkokin vuonna 1997 kesken jätetty Sathorn Unique Tower.

Alle 20 minuutin ajomatkan päässä Bangkokin keskustasta löytyvästä Sathorn Unique Towerista piti tulla eliitin asuinpaikka, jonka miljoonan dollarin maisemista Bangkokin skylineen päin vain harvat ja valitut pääsisivät nauttimaan. Ehkä voitaisiin hyvällä tahdolla sanoa suunnitelman onnistuneen täydellisesti, sillä nykyisellään näkymistä nauttii todella harva.

Jo 20 vuotta tyhjillään seissyt tornitalo päätyi amerikkalaisen valokuvaaja Dax Wardin kameralle tämän kuvatessa ympäri maailmaa tyhjäksi jääneitä taloja, autioituneita kyliä ja hyljättyjä loistoristeilijöitä kuvasarjaansa, joka ainakin toistaiseksi kulkee työnimellä “Abandonia”.

Kyllä se kivikin kukkii, kun antaa sille riittävästi aikaa.

Wardin lisäksi myös elokuva-alan ihmiset ovat keksineet Sathorn Unique Towerin; kauhuleffa nimeltään The Promise saa ensi-iltansa jo syyskuun aikana.

Mikä meni vikaan?

Tämän 47 -kerroksisen ja 600 asuntoa sekä alempien kerrosten liiketiloja käsittäneen projektin piti valmistua 1990 -luvun lopussa, mutta Thaimaan talouden kriisi keskeytti hankkeen vuonna 1997. Koko Thaimaata ravisuttanut konkurssien aalto, työttömyys ja taloudellinen epävarmuus saivat aikaan sen, että asuntokauppa lakkasi käymästä ja etenkin kalliimman luokan asuntojen kysyntä romahti täysin.

– Me oltiin jotain 85 – 90 prosenttisesti valmiita, kertoo tornin rakennuttaja Pansit Torsuwan, hissit ja liukuportaat oli jo asennettu ja lvi -töitä viimeisteltiin.

Torsuwan kertoo sijoittajien uskoneen viimeiseen asti, että tornitalon erinomainen sijainti ja Bangkokin skyline- sekä jokinäkymät olisivat kaikesta huolimatta olleet tarpeeksi kova houkutin Bangkokin vauraalle vallasväelle, joita sen kokoisessa kaupungissa kumminkin on muutama sata tuhatta. Mutta, kuten Jore Marjarannan vanhassa hitissä todetaan, haaveet kaatuu. Tänä päivänä kukaan ei osaa sanoa, mitä 20 vuotta vanhalle rakennushylsylle voisi tai pitäisi tehdä. Asumiskäyttöön sitä tuskin enää saadaan ja purkaminenkin olisi kallista ja turhaa.

– Ei tämä ole suinkaan ainoa projekti Bangkokin alueella, jolle on käynyt näin, Torsuwan sanoo, ja minun arvaukseni on tämän pysyvän tässä hantissa vielä seuraavatkin 20 vuotta.