Paikalliset kutsuvat kotikaupunkiaan edelleen Saigoniksi.

Vietnamissa on oikeanpuoleinen liikenne. Huomasin tämän vasta noin 25 minuutin ajon jälkeen, koska Saigonissa lähes kaikki kadut ovat yksisuuntaisia ja liikenne, jos mahdollista, vielä kaoottisempaa kuin Pattayalla.

Mopoja on kaikkialla ympärilläsi ja paikallinen tyyli näkyy olevan ajaa surutta pitkin jalkakäytävää, mikäli se sopii kuljettajan reittisuunnitelmaan paremmin kuin kadun puolella kulkemista rajoittava punainen valo. Ja torvet soittavat niitä torviaan. Jatkuvasti. Vietnamilaisesta liikennekulttuurista saatoimmekin heti kärkeen todeta, että sellainen voisi olla ihan hyvä ajatus.

Mutta palataanpa hetkeksi lähtöruutuun, eli Suvarnabhumin lentokentälle. VietJet kun on siitä harvinainen halpalentoyhtiö, että se operoi Thaimaassa Suvarnabhumin eikä Don Mueangin lentokentältä käsin.

Muutakin omituista VietJetissä on. Vuonna 2007 perustettu yksityinen lentoyhtiö operoi yli 80 lentokoneen voimin ja työllistää 2.000 ihmistä Vietnamin sosialistisessa tasavallassa – The Socialist Republic of Vietnam. Se on tuottanut voittoa koronavuosia lukuunottamatta koko olemassaolonsa ajan.

Vertailun vuoksi: valtion omistamalla Vietnam Airlinesilla on Wikipedian tietojen mukaan 97 konetta, se työllistää yli 6.000 ihmistä ja kyntää raskaasti tappiolla. Vuoden 2021 tappio oli noin 200 miljoonaa euroa. Tämä kuulostaa jo paljon enemmän sosialistisen valtion lentoyhtiöltä.

Muuten VietJet toimii kuten muutkin halpalentoyhtiöt. Penkkirivit ovat niin lähellä toisiaan, että jalkatilat ovat olemattomat, kaikki tarjoilu on maksullista jne. Käsimatkatavaroista meille kerrottiin, että koneeseen saa tuoda ainoastaan yhden korkeintaan 7 kg painavan kassin ja ruumaan menevä tavara maksaa erikseen. Ei näytä koskevan vietnamilaisia tovereitamme.

Ho Chi Minh Cityn tai Saigonin lentokentästä – Tan Son Nhat International Airport – sen verran, että se on erittäin selkeä, mutta ruuhkainen. Pikanttina yksityiskohtana huomasimme koneen laskeutuessa erään kerrostalon seinään isoin kirjaimin kirjoitetun tervetulotoivotuksen, Welcome to Vietnam.

Passijonojen jälkeen pääset heti valuutanvaihtoon ja sen jälkeen liukuportaita alas ja etukäteen sovittavan hintainen taksi löytyy heti liukuportaiden alapuolelta vasemmalta. Vietnamissa näkyy toimivan myös Grab -taksi, mutta kun meillä oli yli 4.500.000 Vietnamin dongia taskuissamme, niin valitsimme mukavimman. Mitäs me miljonäärit. Pettymykseksemme taksi hotellille maksoikin 20 dollaria. Onneksi niitäkin vielä oli.

Vietnamin valuutasta sen verran, että 2.000 bahtia (n. 50 €) tekee jo 1.100.000 dongia, eli tämä rahamiehen olo järjestyy Vietnamissa erittäin helposti. Heti ensimmäisenä iltana meiltä kahdelta meni semmoiset 800.000 niin, että heilahti.

Tänään sunnuntaina 19.2. on ohjelmassa Ho Chi Minhin museo, kaupunkikiertoajelu, tuliaisten ostelu ja kunnollisen baarin löytäminen jostain. Kiertelimme eilen illallisen jälkeen hotellilta vähintään kolme korttelia joka suuntaan löytämättä yhtä ainutta anniskelupaikkaa, josta saisi jotain muutakin kuin olutta. Hotellille palatessamme kysyimme vastaanotosta josko tässä on jotain, mitä me emme vain tajua vai onko todella niin, että vuonna 1698 perustetussa yhdeksän miljoonan asukkaan kaupungissa ei ole yhtä ainutta kunnon baaria?

Vastaanottovirkailija, erittäin kärsivällinen hiljaisella äänellä hyvää englantia puhuva nuori nainen, arveli mahdollisesti kahden kilometrin päästä hotellilta itään löytyvän jotain etsimäämme. Se on sitten huomisen illan ohjelmassa.