Thaimaansuomalaiseen säännöllisen epäsäännöllisesti blogiaan päivittävä Tapani Vuori aloittaa bloginsa yläpalkista löytyvän “Vierailevat kirjoittajat” -otsikon alla näin:

THAI WAY OR MY WAY – 1st but the last (hope I’m here to stay)

Oli vuosi 2004. Astuin ulos lentoasemalta.

Kosteus ja kuumuus iski vasten ihoani, joka oli 10 tunnin lentomatkan aikana tottunut koneen ilmastoituun ja miellyttävään lämpötilaan. Jalassa farmarihousut ja kädessä maailmaa nähnyt lentolaukku, jossa vetoketjut vielä hädin tuskin toimivat. Jotenkin lähtöni ovat aina olleet niin pikaisia, ettei pakkaamiseen koskaan juurikaan jää aikaa.

Olin väsynyt. Niin lopen uupunut etten jaksanut ajatella, saati suunnitella seuraavaa liikettäni, joten otin ensimmäisen auton, joka tarjosi minulle kyytiä.

– Where are you going, mister?

Tämän hän toisti ainakin viisi kertaa ja joka kerta vastaukseni oli sama:

– Could you just take me to nearest hotel, please. I’m so tired. I just want to go to sleep.

Hotelliin kirjoittautuminen sujui mallikkaasti ja piccolo opasti minut huoneeseeni. Hissimatkan aikana hän ehti esitellä hyvinkin kirjavaa paikallista tarjontaa. Hellyin sen verran, että kysäisin:

– Do you have any real massage? My back is hurting like…, and I really don’t want anything else. Just a good massage.

Ei tarvitse edes mainita, hieronta oli taivaallista ja kivut poissa.

Tähänastinen kokemukseni Thaimaasta oli juuri se, mitä olin kaivannut. Suihkun jälkeen virkistäytyneenä lähdin tutkimaan lähitienoita turistikartan kanssa. Tällä kertaa se oli juuri oikea ratkaisu, koska 50 metrin päässä minut pysäytti Tuk-tuk -kuljettaja, joka kysyi samat kysymykset.

Suuri mielitekoni sillä hetkellä oli syödä thaimaalaisten kanssa aitoa thairuokaa. Hän ajoi varmaan puoli tuntia, kunnes saavuimme tyypilliseen ruokailupaikkaan peltipöytineen, jossa kuljettaja hoiti kaikki tilaukset. Lasku oli muistaakseni 160 THB minä + kuski sisältäen pari Changia.

Jokaisessa meissä asuu pieni kulinaristi ja minä olin juuri tehnyt kaupat tämän maan kanssa. Tämän jälkeen tein noin kymmenen matkaa ja jos Luoja suo, tänne ripustan hattuni pysyvästi.

Tapani Vuori