Pitkään jatkunut kuumuus ja kuivuus alkaa näkyä vähän kaikkialla.

Thaimaan kauneimmaksi järveksi mainittu Kwan Phayao on maan neljänneksi suurin. Se sijaitsee pohjoisessa Phayaon provinssissa. Kuuluisa nähtävyys se on thaimaalaisille jo ennestään, mutta nyt se on julkisuudessa siksi, että sen vesivarannoista on ainoastaan 5 % jäljellä.

Siitä on kauneus kaukana, kun 55,56 miljoonasta kuutiometristä järvivettä on enää 2,8 miljoonaa kuutiota jäljellä. Kuumuus ja kuivuus on haihduttanut veden niin tarkkaan, että järvellä sijainneille saarille on tänä päivänä mahdollista paikka paikoin jopa kahlata.

Näin isoilla veneillä tuonne on aivan turha lähteä ja perämoottori siellä särkyy varmasti.

Provinssin kuvernööri Narong Rojsothorn haluaa järveen lisää vettä kahdesta lähistöllä sijaitsevasta tekojärvestä. Ongelma on vain siinä, että Thaimaan neljänneksi suurimmalla järvellä on kokoa sen verran, ettei joku pari miljoonaa kuutiota Mae Tamin tekojärvestä saatavilla olevaa vettä tunnu tai näy vielä oikein missään.

Vaikka siihen lisättäisiin vielä Ban San Nong Niewin tekojärvestä saatavat 250.000 kuutiota, niin sittenkin ollaan vasta yhteensä vain hiukan yli viidessä miljoonassa kuutiossa, mikä tekee alle 10 % siitä, mitä pitäisi olla. Edelleenkään ei vettä heru talousvedeksi eikä kastelutarkoituksiin. “Järven” pohja on alkanut kasvaa rikkaruohoa.

Järven kuivuminen on vaikuttanut myös siten, etteivät vesibussit enää pääse keskellä järveä sijaitsevalle temppelialueelle. Järvi ja sen temppelialue ovat muodostaneet merkittävän osan Phayaon matkailutuloista ja nyt sekin lähde on kuivunut.

Tällaisilla pikkuveneillä järvellä voi vielä paikka paikoin liikennöidä, mutta ainoastaan tietyissä kohdin.

Nyttemmin sinne on kaivettu jonkinlainen vesiväylä, jota pitkin vesibussit liikennöivät temppelisaareen, mutta ei se enää ole samanlainen kokemus. Matkata nyt jotain väkisin kaivettua mutaojaa pitkin temppelille?

Oi sadekausi, tule pian!