Keskiviikkona 9.11. lähtee Thaimaan Suomalaisen toimituksen ensimmäinen osasto vaihteeksi sinivalkoisin siivin kohti Bangkokia. Sinivalkoisin siksi, että suorilla lennoilla tuppaa häviämään vähemmän matkatavaraa kuin välilaskullisilla lennoilla eivätkä jatkoyhteydetkään pääse pahemmin takkuilemaan. Näistä ilmiöistä olemme viime vuosina saaneet kärsiä Dohassa ja Pariisissa, jonka Charles de Gaullen lentokentän täytyy olla ranskalaisten suunnittelema. Muuten se ei mitenkään ole selitettävissä. C’est la logique française, kuten Nantesissa opiskellut mieheni kaaoksen määrittelee.

Mikäli Finnairin Bangkokin -reitillä on jo toiminnassa se uusi Economy Premium -luokka ja sinne saa vielä lippuja, niin sitten luvassa on raporttia sieltä, mutta noin muuten 10.11. alkaen ovat päällimmäisiä asioita postilaatikoidemme toiminnan elvyttäminen, toimituksen koneiden asentaminen ja nopeamman serverin etsiminen. Thaimaan Suomalaisen ilmestymiskatkoksesta ja -aikatauluista ilmoitetaan tarkemmin ensi viikon alussa, mutta sivistynyt arvaukseni kuuluu, että lehden ilmestyminen katkeaa 9. tai 10.11. jatkuakseen jälleen maanantaina 14.11. Joskus menee nopeammin ja joskus hitaammin.

Näihin muuttoihin liittyy muuten semmoinen hajahuomio, että Thaimaan päässä yleensä kaikki käy juoheammin kuin Suomessa. Se selittyy hyvin pitkälti sillä, että Thaimaassa meillä on serverimme ja näiden koneiden sielunelämää paremmin tunteva Rickard apunamme.

Itse pääsen palaamaan synnyinmaahani vasta uuden vuoden jälkeen. Tämänhetkinen suunnitelma on jatkaa Suvarnabhumilta suoraan Don Mueangin lentokentälle ja sieltä AirAsialla tai Nok Airilla Sakon Nakhoniin, jossa katsotaan lopullisesti, kuinka se bambufarmi sinne alkaa rakentua. Farmi tulee Nawan kylän pohjoispuolella sijaitsevaan piskuiseen kotikylääni, jonka palveluihin kuuluvat kyläkaupan lisäksi pankkiautomaatti ja puhelinkioski. Tekemisen puutetta kokeva voi halutessaan seurata bamburuokojen kasvamista pientilallamme tai vaikka maalin kuivumista naapuritilan ladon seinässä.

Sakon Nakhonin keikan jälkeen on ohjelmassa lisää matkustelua. Sanon lisää siitä syystä, että minun Thaimaahan tullessani on osa muusta väestä mitä todennäköisimmin ehtinyt käydä jo ainakin Hua Hinissä, Phuketissa ja Mae Phimissä. Mahdollisesti Koh Changillakin.

Kevätpuolen ohjelmaa katsotaan Sakon Nakhonista Pattayalle palattua. Puhuttu on ainakin Chiang Maista, Bangkokista ja Koh Samuista tai Krabista. Muun matkailun osalta nojaamme avustajiimme, joilta viimeksi tuli aivan huikeaa tekstiä ja kuvaa Koh Yao Yailta. Raporttia tästä vähän harvemman suomalaisen tuntemasta lomaparatiisista löytyy Phuketin sivuilta.

Kaikki nämä matkat poikivat myös reportaaseja paikan päältä Thaimaan Suomalaiseen. Sieltä “pohjoisnawalle” sijoittuvalta bambufarmilta etelään ja länteen, joten eiköhän tästä talven mittaan taas ihan lukukelpoinen kattaus saada aikaiseksi.

Hyvää Loy Krathongia kaikille. Vahinko, että tänä vuonna emme ehdi osallistumaan Thaimaan toiseen suureen juhlapyhään. Onneksi sentään myös Songkran jää tänä vuonna väliin, kun kaikki palaavat Suomeen kesäksi viimeistään sitä.

Luck