Kotiuduin Thaimaasta sopivasti helmikuuksi töihin ja täytyy myöntää, että olisi siellä pitempäänkin viihtynyt.

Thaimaan -kodissamme on poissaollessani syyskuun 2020 jälkeen tapahtunut yhtä ja toista. Näyttää ukkoni uusineen olohuoneen sohvan, hankkineen jonkun android -boxin television ohjelmatarjontaa vahvistamaan ja turvalukkokin sinne on asennettu. Ja parvekkeelle on tullut sälekaihdin auringolta suojaamaan.

Minun siellä ollessani korjattiin kylpyhuoneen suihkukaappi, keittiön valo ja yksi jalkalista. Pesulan puolella tarkastettiin kaikki koneet ja siivottiin paikat perusteellisesti.

Maalla käytiin tontilla kesämökin paikka katsomassa, istutettiin 70 kookospalmua ja ajettiin sinne vielä 100 kuormaa lisää maata. Semmoinen betonirumpukin tilattiin, että vesi pääsee kulkemaan tielle johtavan liittymän alta. Rakentamaan päästään ensi joulukuussa, jollei mitään yllätyksiä satu.

Mikäli tämä kaikki kuulostaa siltä, että työn merkeissä meni koko loma, niin ainakaan se ei yhtään siltä tuntunut. Kovasti mielelläni vaihdoin Kouvostoliiton talvimaisemat Sakon Nakhoniin, Nakhon Phanomiin ja Pattayaan, jossa ehdin myös shoppailemaan sen verran, että uusi matkalaukku piti tuomisia varten ostaa.

Hääpäivämmekin osui tammikuun lopulle ja niinhän siinä kävi, että kultaa tuli Suomeen niistäkin kinkereistä. Omalta kullalta.

Yhtään en enää ihmettele, miksi niin moni suomalainen päätyy lomallaan Thaimaahan. Itsekin koin synnyinmaani aivan uudella tavalla yli kahden Suomessa vietetyn vuoden jälkeen. Ja ymmärrän senkin, miksi mieheni sanoo aina meillä olevan koti Thaimaassa ja asunto Kouvostoliitossa.

Mutta kyllä Suomikin on ihana. Siisti, kaunis ja turvallinen. Etenkin kesällä.

Luck