Katamaraani kuoli koronaan, joten meidänkin oli etsiminen uusia vaihtoehtoja matkustamiseen välillä Pattaya-Hua Hin.

Bussilippu tuli ostettua netistä aivan viime vuoden syyskuussa kirjoittamiemme neuvojen mukaan. Bell Travel Servicen trokaama yhdensuuntainen piletti maksoi 473 bahtia/hlö, mikä on huomattavan paljon edullisempi, kuin laivalippu aikoinaan (1.200 b). Bussilippuja ostamaan pääset alla olevasta linkistä.

Netistä löytyi kaikenlaisia wannabe -linjaliikenneyhtiöitä, jotka itse asiassa myyvät Roong Reuang Coach Co.,Ltd:n lippuja kuka milläkin hinnalla. Tässä kuitenkin se aito ja alkuperäinen:

https://airporthuahinbus.com/about-us/

Busseja Pattayalta Hua Hinin suuntaan ja Hua Hinistä Pattayalle lähtee vain kerran päivässä. Kummastakin paikasta samaan aikaan, klo 11.00. Kehoittavat tulemaan paikalle viimeistään klo 10.45 ja ilmoittavat matkan kestoajaksi liikenteestä riippuen noin viisi tuntia. Me pääsimme bussiin klo 10.52, auto lähti tasan klo 11 ja matka kesti 4 tuntia ja 20 minuuttia. Hienosti meni.

Bussissa on wc, hyvin säädettävissä olevat istuimet sekä kunnon ilmastointi. Jopa niin, että kylmä siinä meinasi tulla matkan aikana. Piti avata verhot, että aurinko pääsi paistamaan suoraan sisään. Sitten tarkeni. Lipun hintaa kuuluu pieni vesipullo järjestävän seuran puolesta.

Näyttää tämä bussifirma heittävän kaikki vanhat rämät Bangkokin -linjalle ja uudemmat autot joko lentokenttäbusseiksi tai Pattayan ja Hua Hinin välille.

Linja-autot näkyvät olevan vielä sikäli vanhoissa säädöissä, että niiden kyljessä ja tuulilasista näkyvissä määränpäätauluissa lukee edelleen Pattayalta lähdettäessä Hua Hin ja välietappina Suvarnabhumin lentokenttä, mutta viime lokakuusta lähtien nämä bussit ovat kulkeneet välin suoraan. Lentokenttäbussit ovat sitten erikseen kummastakin kaupungista.

Ja sitten matkaan. Kyyti ainakin matkustamon etuosassa on tasaisen mukavaa pientä keinahtelua. Jopa mukavampaa kuin henkilöautossa. Isossa autossa on sikäli turvallista matkustaa, että ei ainakaan hevillä jää jonkun muun ruhjomaksi, kuten Thaimaan liikenteessä toisinaan käy.

On the road again…

Bangkokia lähestyttäessä bussi valitsi suosiolla kaupungin kiertävän kehätien nro 9, joka on ollut meidän henkilöautollakin käyttämämme vaihtoehto. Takaisin päin ollaan jostain syystä aina tultu kaupungin yläpuolella kulkevia highwayta pitkin Suvarnabhumin lentokentän opasteita seuraten.

3 -päinen norsu.

Se kehätie alkaa Ikean Bang Na’n myymälältä ja sen varrella on hauskoja maamerkkejä matkustajien seurattavaksi. Korkealta linja-autosta on hyvät näköalat toisella puolella Bangkokin silhuettiin ja toisella puolella vaikka tuohon kiinnostavan näköiseen asuinalueeseen tai kolmipäiseen elefanttipatsaaseen. Ja äskettäin meni ohi iso, kullanvärinen Buddhan patsas.

Chao Phraya -joelle tultaessa huomion kiinnittää valtava silta, jonka yli meneminen on ohjelmanumero sinänsä. Bussin korkeuksista on mukava seurata laivaliikennettä joella, johon ei koskaan kyllästy.

Sillan jälkeen aletaankin tulla pikku hiljaa siihen kohtaan, jossa poistutaan 9 -tieltä ja lähdetään ajamaan kohti länttä ja Samut Sakhonin tylsähköä teollisuuskaupunkia. Juuri tässä kohtaa tietä ovat ne tietyöt, joista olemme kertoneet aiemminkin ja nyt saatoimme iloksemme todeta niiden olevan siellä edelleenkin ruuhkia aiheuttamassa. Mikähän siinäkin on, ettei se työmaa tunnu mitenkään edistyvän?

Tällaisia isoja siltoja menee Chao Phrata -joen yli useita.

Kohta voivat hyvällä syyllä laittaa tienvarteen kyltin, jossa kerrotaan tienhoitoprojekti numero 986:n aiheuttaneen liikenneruuhkia jo 10 vuoden ajan. Jos vaikka kutsuisivat kuvernöörin sinne leikkaaman jonkun nauhan poikki ja…

Ruuhkan ja tietöiden jälkeen tullaankin tieosuudelle, jonka aikana Samut Sakhonin provinssi vaihtuu Samut Songkhramin provinssiksi ja jossa meillä henkilöautolla matkatessamme on aina ollut tapana pysähtyä McDonald’sille puolimatkan krouviin. Olemme aina pyrkineet suoriutumaan Hua Hinin -reissuistamme yhden pysähdyksen taktiikalla.

Jos Samut Songkhramista pitää jotain mainita, niin sitten se on suola. Sitä on koko matkan ajan kaikkialla. Sitä myydään tienvarsilla koko provinssin matkalta ja suola-aavikoita tai mitä nuo nyt sitten ovatkaan, näkyy molemmin puolin tietä silmän kantamattomiin.

Suolaa, suolaa, enemmän suolaa…

Takavuosina milloin Pattaya Suomi -seuran silloinen pj. Risto Nyman sai vihiä meidän olevan menossa Hua Hiniin, oli Riston toivomuslistalla aina vain yksi asia: “Tuokaa suolaa, kun ajatte Samut Songkhramin läpi takaisin tullessanne.” Ja sitähän me sitten Ristolle vietiin. Kilotolkulla.

Kun bussin ikkunoista alkaa erottua vähän kumpuilevampaa silhuettia ollaan tulossa kohtaan, jossa auton keula kääntyy kohti etelää ja Phetchaburia. Toiseen suuntaan tie jatkuu kohti Kuoleman rautatiestään ja Kwai -joestaan kuulua Kanchanaburia. Phetchaburiin johtava tieosuus on meille sikäli muistoja herättävä, että olemme joskus takavuosina n. 120 km -tuntivauhdissa ajaneet täällä varaanin päälle. Se sanoi schlotz auton alle jäädessään.

Kukkulat horisontissa kertovat siitä, että kohta on aika kääntyä kohti etelää.

Tällä tieosuudella myös maisemat alkavat pikku hiljaa muuttua. Rannikolle ominainen tasaisuus jää pikku hiljaa taakse ja vaikka tässä edelleen rannikkoa pitkin ajellaankin, niin auton toisen puolen ikkunoissa alkaa maisema jo kumpuilla.

Phetchaburin temppeli.

Phetchaburin kaupunkiin tultaessa tie erkanee kohti Prachuap Khiri Khanin provinssia. Juuri tässä kohtaa olemme aina ihastelleet kukkulan laella häämöttävää temppeliä, joka tuntuu hallitsevan koko aluetta. Vaikuttava ilmestys.

Auton ainoa pysähdyspaikka ennen Hua Hiniä on Cha-Amin keskustassa sijaitseva bussipysäkki Bangkok Bankin edustalla. Sen vieressä kököttävä mopotaksiasema kertoo siitä, että on tässä ennenkin matkustavaisia palveltu. Pysähdys kestää vain sen hetken, että pois jäävät matkustajat saavat matkatavaransa autosta ja sitten matka jatkuu. Hua Hin, 26 km.

Hua HInin lentokentän alittava kiitorata kertoo siitä, että Phetchaburin provinssi on muuttunut Prachuap Khiri Khaniksi ja Cha-Am Hua Hiniksi. Linja-autoasema on aivan lentokentän vieressä.

Bussifirman oma linja-autoasema Hua Hinissä on pieni, mutta siisti ja hyvin hoidettu.

Täältä matka lopulliseen kohteeseesi Hua Hinissä jatkuu helpoimmin minibusseilla, joihin kerätään matkustajat sen mukaan, mikä heidän määränpäänsä Hua Hinissä on. Matka linja-autoasemalta Guesthouse Rose Gardeniin (ent. Mr. Dan) soi 88:llä maksaa minibussikyydillä 150 bahtia henkilöltä ja kyyti vie aivan ulkoterassin edustalle asti.

Mikäli ajatus minibussikyydistä ei jostain syystä oikein iske, niin taksin voi käydä tilaamassa lippuluukulta nro 3.