Thaimaan Suomalaisen toimituksessa on jo jonkun aikaa ihmetelty miten on mahdollista Chonburin provinssin nimen aina silloin tällöin ilmestyvän mahdollisesti lokakuussa avautuvien provinssien joukkoon ja syy siihen selvisikin sen jälkeen, kun olimme soittaneet pari puhelua.

Kuinka on mahdollista kahden virustartuntaluvuiltaan niin erilaisen provinssin kuin Prachuap Khiri Khan (Hua Hin) ja Chonburi (Pattaya) esiintyä samassa yhteydessä silloin, kun puhutaan mahdollisesti lokakuussa matkailulle avautuvista provinsseista? Vertailun vuoksi: 30.8.2021  Prachuap Khiri Khanin provinssissa tavattiin kaikkiaan 74 koronavirustartuntaa ja niistä Hua Hinissä 13. Chonburin ja Pattayan vastaavat luvut samana päivänä olivat 747 ja 90. Kun vertaillaan näiden vastakkaisilla rannoilla Pattayan lahtea sijaitsevien lomakohteiden koronalukuja aivan miltä päivältä tahansa, on Chonburissa päivittäisiä tartuntoja 5-11 kertaa enemmän kuin Prachuap Khiri Khanissa. Tartuntojen tai potilaiden kokonaismääristä puhumattakaan.

Siitä huolimatta Chonburi ja Pattaya voivat olla tapetilla samassa yhteydessä kuin Prachuap Khiri Khan ja Hua Hin?

Syy tähän löytyy Pattayan kaupungintalolta sekä siitä tosiasiasta, että Thaimaa on aina ollut maa, jossa tärkeintä ei ole se, miten asiat oikeasti ovat, vaan se, miltä ne tarpeen vaatiessa saadaan näyttämään.

Ei ole mikään sattuma, että kun puhutaan Chonburin koronavirustartunnoista, niin provinssikohtaisissa tilastoissa lukeekin Banglamung, kun tarkoitetaan Pattayaa. Näin saadaan Pattayan nimi kätevästi pidettyä poissa ikävien tosiasioiden parista ja mahdollisista negatiivisista otsikoista. Chonburin provinssin tartuntatilastojen kärjessä ovat jo pitkään keikkuneet vaihtelevassa järjestyksessä oikealla nimellään esiintyvät provinssin pääkaupunki Chonburi, tiikeripuistostaan tunnettu Sri Racha ja sitten on Pattayan sijasta paikka nimeltä Banglamung. Briljantti veto pattayalaisilta.

Se sen sijaan on onnekas sattuma pattayalaisten kannalta, että Pattayan kaupunginjohtaja Sontaya Khunplume sattuu olemaan Thaimaan kulttuuriministeri Ittipol Khunplumen veli. Ittipol itsekin on muuten Pattayan entinen kaupunginjohtaja.

Kun kuvioon lisätään vielä se, että Thaimaa on aina kaikessa matkailumarkkinoinnissaan muistanut tuoda esiin maan ruokakulttuuria, temppeleitä ja ikiaikaisia perinteitä, on kulttuuriministeri jo virkansakin puolesta läheisissä tekemisissä maan matkailuasioista vastaavan ministeri Pipat Ratchakitprakanin kanssa. Ministeri Pipat puolestaan on esimerkiksi TAT:n johtajan, Yuthasak Supasornin esimies. Tätä kautta pattayalaisille muodostuu suora yhteys Thaimaan matkailun päättäviin sekä toimeenpaneviin tahoihin. Aivan tässä kuvatun kaltaisen suora tuo yhteys ei ole, vaan se kätkeytyy erilaisten johtokuntien ja komiteoiden taakse, mutta käytännössä tilanne on juuri tuo.

Kenttätasolla pattayalaiset lobbarit tekevät työtään levittäen Pattayalle edullista dataa päättäjien keskuuteen. Kuinka monta miljoonaa turistia vielä vuonna 2019, kuinka monta matkailualan työpaikkaa, kuinka monta matkailualaan liittyvää kerrannaistyöpaikkaa, kuinka paljon matkailutuloja jne. Suuren ja mahtavan Pattayan lukuihin verrattuna pienen Hua Hinin vastaavat luvut näyttävät aika vaatimattomilta. Kuinka paljon siinä yhtälössä pari virustartuntaa painaa?

Pattayalaisten kannalta vertailua helpottaa vielä se, että Hua Hinin ja Cha-Amin matkailualan luvut puolittuvat, kun ne merkitään sopivasti eri provinsseihin.

Tällä tavoin pystytään merkittävästi vaikuttamaan Pattayan mahdollisuuksiin avautua lokakuussa, vaikka se jos jonkinlaisia erityisjärjestelyjä vaatisikin. Erityisaluehan Pattaya on ollut siitä asti, kun Yhdysvaltain armeija keksi pienestä kalastajakylästä saavansa oivallisen virkistyskohteen Vietnamissa sotaa käyville joukoilleen. Niistä ajoista toki on jo reilut puoli vuosisataa, mutta perinteinen pattayalainen venkoilu on ennallaan.

Ja kohtahan tuo nähdään, kuinka lobbarit ovat tehtävässään onnistuneet.