Oli lopulta aika karistaa Thaimaa pois. Taakse saivat jäädä niin paikalliset ystävät (ne harvat), kuten myös kaikki se maallinen omaisuus jota vuosien saatossa oli kerääntynyt aikamoinen määrä. Suomi kutsui.

Aikansa kutakin, sanotaan. Kun parikymppisenä toimittajana Yleisradiossa lähdin idän ihmeitä ihan yksin tutkiskelemaan loman merkeissä koin Thaimaan lähestulkoon paratiisina. Halpaa oli niin ruoka kuin kaljakin, porukka hymyilevää, ilma loistava. Mitä muuta nuori mies voi toivoa?

Kymmenen vuotta vierähti säännöllisesti Taikamaassa kerran vuodessa lomaillen, kunnes työ tarjosi odottamattoman mahdollisuuden siirtyä vakituisemmin asumaan.

Mutta kaikella on alkunsa ja loppunsa. Ilman loppua ei ole myöskään uutta alkua, järkeilin.

Ei siis muuta kuin taulutelevisiot ja muut muutenkin vähän käyttämäni härpäkkeet myyntiin, suurin osa huonekaluista hyväntekeväisyyteen ja pieni määrä irtaimistoa tuttavalle säilöön. Bangkokissa on tarjolla vuokravarastoja. Hinnat vaihtelevat kohtuullisista kohtuullisen suolaiseen. Valitsin kohtuullisen sille, minkä ajattelin ainakin jonkun aikaa säästää. Heittäkööt mokomat pois jos jätän maksamisen väliin. Menköön niiden mukana myös loppukin vanha, tomuinen elämä.

Yksi ympyrä siis sulkeutui ja uusi oli avautumassa. Sinivalkoisin siivin takaisin härmään!

Mutta ne sinivalkoiset siivet…

Toistakymmentä vuotta kotimaista lentoyhtiötä suosineena en edes harkinnut nytkään muuta vaihtoehtoa. Suora lento, asiallinen kalusto ja siedettävä henkilökunta, joista parhaimmat tosin ovat tavanneet olla thaimaalaisia.

Onnekkaana sain varattua bonuspisteiden avulla “lentävästä kalakukosta” sen hieman paremman luokan. Olen aina ajatellut, että joskus vähemmän on enemmän ja joskus taas kalliimpi tuote maksaa itsensä takaisin. Verrataan vaikkapa Ladaa ja Mersua. Molemmissa on toki ratti ja neljä pyörää mutta ajomukavuudessa ja ajokilometrien määrässä on yleensä suhteellisen vinha ero. Hintalappu kertoo vain osan totuudesta, kai.

Ei muuta kuin kentälle aamuyöstä: mukaan kaksi matkalaukkua, läppärilaukku, olkalaukku. Siinä oli koko paska yhdessä kasassa kaikkien vuosien jälkeen. Lähtöselvityksessä pääsi nopeutetulle tiskille, jossa toivotin hyvät huomenet. Vaikka lentomatkailu ei nykyisin ole juuri bussissa istumista kummempaa, olen aina pitänyt jotenkin fiksuna tapana laittaa tavallista siistimpää päälle. Tukka kammattuna, suihkunraikkaana, pikkutakkia ja suoraa housua.

(Jatkuu)