Eivät löydy – mennyttä ovat sukat (tai kenties kalsarit, korsetti, rinulit tai vompatin makuualusta) jäivät mystisesti jälleen kerran pesukoneen uumeniin. Toinen sukka saattaa löytyä, toista ei. Tuttu juttu, ostat uudet – helppoa. Mutta jos kadotat pankkikorttisi Thaimaassa, on tilanne toinen.

Perjantai-ilta. Väsyttää. Olen taksissa matkalla työstäni kotiin. Mieli tekee sänkyyn. Yksin tai yksin. Lauantaina salille? Tai jospa korkkaisi yhden rentouttavan viikonlopun kunniaksi? Vilkaisen lompakkoani. Rahaa ei riemuitsevasti ole, mutta muovia sitäkin enemmän: löytyy kanta-asiakkuutta monenmoista, ajokortti, henkilökortti, vakuutus. Miten ihmeessä näitä tänne kertyykään? Äkkään äkkiä silti yhden puutteen. Aamulla olisin voinut vielä vannoa, että pankkikortti oli lompakossani: sillä on oma paikkansa lompsassa. Nyt ei löydy. Ei ole laukussa, ei taskuissa. Vaatimaton tulovirtani, linkkini syömiseen ja juomiseen on kadonnut kuin neula saharaan. Kadonneet sukat pesukoneessa ovat iisi juttu. Tiedän jo kokemuksesta, että nyt menee viikonloppu ###uiksi.

Kuoletan kadonneen korttini kotoa käsin välittömästi ja sanon tulevani seuraavana päivänä noutamaan uuden. Nimelläni varustetun.

– Meillä ei sellaisia enää ole, saan vastauksen.
– On teillä nämä kaikki vuodet ollut?
– Ei ole enää.

Jaa. No, on se ennenkin järjestynyt, joten menen nukkumaan.

Lauantaina herään aikaisin ylös, paiskaan pyykit koneeseen ja painun aamiaiselle. Tulevaa pankkikeikkaa varten soitan hätiin thaimaalaisen ystävättäreni Annan. Hän opiskelee lentoemännäksi ja puhuu thain lisäksi moitteetonta englantia. Anna lupautuu tulemaan pankkikonttoriin mukaani, jos tulkkausta tarvitaan.

Saavumme Kasikornin konttoriin vain parikymmentä minuuttia avaamisen jälkeen, mutta paikka on kuin pivossa jo nyt. Olen ainoa länsimaalainen. Onneksi jonotusaika ei ole kovin pitkä. Siitä plussaa.

Contact Center, johon ei saa yhteyttä?

Kerron asiani Jamppa Tuomista siteeraten. Aamu toi, ilta vei. Asiakaspalvelija on taas, kuten tavallista, suuren urakan edessä. Koettaa saada yhteyttä Contact Centeriin noin 10 minuutin ajan. Ei vastausta. Kolmea (!) kännykkää käyttämällä sekä soittaen että tekstaten hän saa vaivoin yhteyden ja selittää asian thaiksi. Fallella on kortti kadonnut ja se haluaa saada uuden. Sellaisen, jossa on nimi. Seuraa pitkä neuvottelu. Tsekataan passi, otetaan kopiot sen sivuista jne. Lopuksi pankkineiti antaa puhelimen minulle. Joudun vielä kerran toistamaan asian. Kortti on kadonnut ja tarvitsen uuden, jossa on nimeni.

En halua olla anonyymi Priviledged Member, koska tämä on mielestäni turvallisuusriski, eikä ulkomailla välttämättä hyväksytä tällaista läpyskää. Tämän olen kokenut jokunen vuosi sitten Suomessa.

– Mikäs se tällainen maksukortti on, kysytään kahvilassa.
– Se on thaimaalainen pankkikortti, mulla on henkkarit tässä, vastaan.
– Tämä pitää kyllä nyt selvittää, sanoo tarjoilija.
– Äh, vinguta vaikka tästä, annan suomalaisen pankkikorttini kyypparille.

Thaimaahan:

Ei auta ei. Kasikorn, tuo heinähattujen suosikkipankki, ei anna muuta kuin tällaisen mielestäni lapsille tai dementiasta kärsiville suunnatun muovin vailla identiteettiä. Menetän tässä vaiheessa malttini, myönnän. Se ei tietenkään auta asiaa, joten otetaan se, mitä saadaan.

Taidanpa muuttaa nimeni “Priviledged Memberiksi”?

Kulttuurieroja

Menemme Annan kanssa lounaalle.

– Anteeksi, että korotin ääntäni siellä pankissa.
– Ei se mitään. Sitä sattuu. Itselläni on pankkikortti, joka toimii vain automaateissa. Moni thaimaalainen ei halua korttia, jolla voi maksaa kaupassa, koska sitä tulee vingutettua silloin liian huolimattomasti. Moni ei ota korttia ollenkaan, koska varsinkin vanhukset eivät ole tottuneet sellaista käyttämään kuten Euroopassa. Pankkikonttoriin mennään sekä nostamaan rahaa, että joskus laittamaan säästöön.
– Meillä Suomessa konttoreita lakkautetaan ja palvelut ovat pitkälle siirtyneet nettiin. Ehkei sekään ole hyvä vanhuksia ajatellen, tuumin.

Pankeissa on täälläkin eroja. Kilpailevalle pankille ei ole ongelma eikä mikään avata tili, antaa kortti nimellä varustettuna ja saanpa vielä pienen lahjan.

Tellervon pankkiongelmat

– Olin lähdössä ulkomaille puoleksi vuodeksi. Ilmoitin tästä Kasikorniin asiaankuuluvasti 24 tuntia ennen matkaa. Kortin luvattiin matkallakin toimivan tavalliseen tapaan, Tellervo, 64, muistelee. Menin sitten reissullani automaatille ja eihän se mitään toiminut!
– Lähetin sähköpostia, mutta sain vastauksen, että pitää soittaa asiakaspalveluun. Thaimaalainen prepaid -liittymäni ei toiminut ulkomailla, joten jätin koko roskan. Käytin sitten Visaa.
– Seuraavalla kerralla teen tämän ulkomaille lähdön niin selväksi vaikka huutamalla, että homma menee jakeluun, Tellervo naurahtaa.

Myös Tellervo on Priviledged Member. Yleinen nimi täällä Thaikuissa.