+66 8 2913 6399
thaimaansuomalainen@gmail.com

Luinpa viime viikonvaihteen Ilta-Sanomista joidenkin ministerien avustajista, jotka olivat valtion muovikortilla ostelleet pussikaljoja ja nuuskaa ihan vaan omaan käyttöön. Alkavat apupojat oppia ministerien tavoille.

Sen sijaan ne, jotka eivät tunnu sitten millään oppivan millekään tavoille ovat eri instanssien tiedotustoiminnasta vastaavat tahot. He kun eivät tiedota mitään, vaan ainoastaan keskittyvät selittelemään asioita parhain päin sen jälkeen, kun paska ihan tosissaan on iskenyt tuulettimeen. Tämä nuuska-/pussikaljaepisodi ei ollut lajissaan mitenkään ainutkertainen, vaan ainoastaan luonnollinen jatkumo jo kauan sitten alkaneelle kehitykselle.

Tällä kertaa kaikki alkoi siitä, kun Ilta-Sanomat keksi ministerien alkoholitarjoilussa ja etenkin sen määrässä olevan huikeita ministeriö- ja ministerikohtaisia eroja. Vai kuvitteleeko joku sen eron johtuvan vieraista? Lehti alkoi selvittää eri ministeriöistä kuka on tarjoillut, kenelle on tarjoiltu, millä perusteella on tarjoiltu ja mitä on tarjoiltu. Tässä vaiheessa kaikkien virkamiesten ikiaikainen itseriittoisuus nosti päätään ja toimittajalle ilmoitettiin, etteivät tiedot ole julkisia, koska vieraslistat oli merkitty ainoastaan ao. ministerien pöytä- tai muihin henkilökohtaisiin kalentereihin.

Moinen tulkintahan on täysin vastoin lakia erilaisten asiakirjojen julkisuusperiaatteista, kirjanpitolaista nyt puhumattakaan, mutta koska osa virkamieskunnasta ilmeisesti edelleen kuvittelee valtansa periytyvän suoraan tsaarilta, katsottiin muutamassa ministeriössä viranhaltijan ihan issekseen kehittämän tulkinnan jonkun lain soveltamisesta menevän itse lain edelle.

Sen jälkeen, kun lehti oli parin laeista ihan oikeasti perillä olevan asiantuntijan avustuksella näyttänyt verorahoilla palkatuille yleisönpalvelijoille kaapin paikan, alkoikin julmettu selittely. Joku oli käyttänyt valtion korttia siksi, ettei oma kortti ollut toiminut ja toinenkin oli maksanut kyllä ihan kaiken takaisin. Omista varoistaan vielä, kun kerran kaljat oli omaan käyttöönsä ostanut. Uskokoon ken haluaa. Joku voisi luulla rahojen tulleen maksetuiksi takaisin ainoastaan siksi, että asiasta nousi niin julmettu meteli. Tätä tulkintaa tukee sekin, että vielä maanantaina 15.8. piti ainakin Etelä-Suomen Sanomiin saada erikseen otsikko, jonka mukaan rahat kyllä maksettiin takaisin jo ennen asiasta noussutta kohua. Näissä hommissa olen jo vuosia sitten oppinut, että totuuden kertojalle kerta riittää, mutta valehtelijoiden pitää toistaa, inttää ja vahvistella tarinaansa pitkin matkaa niin kauan kuin asiaa käsitellään. Vrt. “En koplannut” (Juhantalo), “En vuotanut” (Alho) ja vaikka “En viestitellyt” (Kanerva).

Mikäli ministeriöiden tiedotuksesta vastaavat henkilöt olisivat tehtäviensä tasalla, olisi näistäkin nuuska-/pussikalja-asioista raportoitu välittömästi niiden paljastuttua, sillä kyllähän nämä jossain päin kutakin ministeriötä olivat tiedossa jo ennen kuin ne julkisesti paljastettiin. Ennakkotiedotusjutut olisi voitu otsikoida tyyliin “Valtio valvoo virkamiestensä edustukuluja” ja kertoa sen jälkeen, kuinka valtion kortin yksityiskäytöstä on jälkeenpäin peritty rahat avustajien omista varoista eikä asiasta ikinä olisi noussut mitään kohua eikä tarvetta myöskään minkäänlaisille selittelyoperaatioille. Vai oliko sittenkin niin, ettei mitään oltukaan maksettu takaisin ennen kuin asia tuli julkisuuteen?

Muita esimerkkejä lähihistoriasta voidaan mainita vaikka Ilkka Kanervasta tai Toimi Kankaanniemestä, joille molemmille ihan oma hölmöily meni maksamaan ministerin pestin. Kanerva joutui eroamaan ja Kankaanniemen varmana pidetyn nimityksen yli vedettiin puoluetoimistossa nopeat henkselit.

Mikäli Ilkka Kanerva olisi jollain poliittisten toimittajien lehdistölounaalla itse kertonut, että “oon tässä viime aikoina aikani kuluksi vonkaillut tota Johanna Tukiaista, mutta eihän se tämmöisestä vanhasta kääkästä perusta”, niin Tukiaisella ei ikimaailmassa olisi ollut Hymy -lehdelle mitään myytävää, sillä asia olisi jo hyvänä vitsinä ollut kaikkien tiedossa. Mitään kohua ei olisi koskaan syntynyt ja Iken maine coolina ministerinä olisi sen kun kasvanut. On se äijä!

Jos kristillisistä loikannut Toimi Kankaanniemi olisi itse tullut julkisuuteen kertomaan jättäneensä kristilliset arvot vähän vähemmälle myös muutamassa yhteisten asioiden hoitoon liittyvässä tilaisuudessa ja jättävänsä äänestäjien harkittavaksi onko hän kypsä enää jatkamaan edustajana Arkadianmäellä, niin todennäköisin seuraus olisi ollut samanlainen ilmiö kuin aikoinaan Kauko Juhantalolla, kun hän valtakunnanoikeudessa saamansa koplaustuomion jälkeen tuli äänivyöryllä valituksi uudelleen eduskuntaan.

Isä Mitron potkuista lukiessani tulin ajatelleeksi toista umpisuomalaista maantapaa, joka mielestäni on aivan käsittämätön. Juttu on nimittäin niin, että kun joku julkisessa ammatissa toimiva henkilö tai huippujohtaja on mennyt puristelemaan vähän vääriä pakaroita tai heilunut humalassa jossain Tallinnan lentokentällä, niin välittömästi tapauksen tultua julkisuuteen käy tämä sankari tutun tohtorisedän luona hakemassa ainakin loppuviikon verran sairauslomaa. Mihin sairauteen? Toimitetaanko potilas kenties jatkotutkimuksiin? Hakeutuuko hän hoitoon?

En tiedä, mitä joku Valvira sanoo väärin perustein myönnetyistä sairauslomista ja niistä tohtorisedille koituvista sanktioista, mutta siitä olen kohtalaisen varma, ettei yksikään sorvari, rakennusmies tai taksinkuljettaja samoissa olosuhteissa saisi päivääkään sairauslomaa. Mistähän minäkin löytäisin tutun tohtorin, joka tarpeen vaatiessa suosiolla kirjoittaisi pari päivää saikkua aina, kun alkaa ahistaa?

Suomessa päätöksenteon ylimpiin kammareihin päässeille on tapana kirjoittaa lääkärintodistus siitä, että median esittämiin hankaliin kysymyksiin omiin toilailuihin liittyen, tyyliin “miksi sammuinkaan kisakatsomoon edustaessani Suomea Sotshissa?”, ei nyt muutamaan päivään tarvitse vastata. Loppuviikon ja viikonlopun aikana on sitten aikaa hioa vastineita, joissa yleensä puhutaan “median ajojahdista” tai “tarkoitushakuisesta tutkinnasta”. Onhan näitä nähty.

Kaikesta tästä huolimatta nämä tapaukset eivät varmasti lopu isä Mitron potkuihin tai parin ministeriavustajan pussikaljoihin. Aina on tarjolla sellaisia poliitikkoja ja viranhaltijoita, jotka oman valtansa sokaisemina kuvittelevat voivansa julkisessa ammatissaan tehdä tai valmistella jotain salaa. Jos ei muuten, niin seuraavissa vaaleissa taas on tarjolla tuoretta verta sahalle.

0 comments

You must be logged in to post a comment.

%d bloggers like this: