Ahtaaksi kävivät olot Helsingin Kampissa, kun Thaimaa esitteli kulttuuriaan ja ruokaperinteitään Narinkkatorilla.

Heti kättelyssä järjestävälle seuralle kiitokset siitä, että osasivat valita paikan, jonne on helppo löytää ja hyvät kulkuyhteydet. Osittain näistä syistä paikalle olikin tiensä löytänyt sen verran suuri joukko ihmisiä, että tila kävi paikka paikoin ahtaaksi ja ruokakojuillekin oli kymmenien metrien jonot, vaikka niitä aivan kiitettävästi paikalla olikin. Tähän kun lisätään Narinkkatoria luonnostaan käyttävä ihmismäärä ja samana viikonloppuna Helsingissä järjestetty Suomi-Ruotsi -yleisurheilumaaottelu, joku teekkaritapahtuma ja vielä ainoastaan puolipilvinen syyspäivä, joka osaltaan toi väen kaupungille, niin ei mikään ihme, ettei kulkemista Narinkkatorin maisemissa voinut parhaalla tahdollakaan kehua kovin sujuvaksi.

No, sellaista se tahtoo joukkotapahtumissa aina olla. Minkäs teet.

Pattayan Suomalaisille Narinkkatori oli jo kesän toinen joukkotapaaminen. Sen verran reilusti paikalla oli juuri Pattayalla talvensa viettäviä suomalaisia. Puheenaiheet olivat ne tutut: kuinka kesä on mennyt, koskas sinä olet lähdössä tänä syksynä jne. Puheenaiheiden top 3 olivat tällä kertaa lentolippujen hinnat, viisumipalvelut ja -muodollisuudet tänä syksynä sekä rokotukset. Mitä luultavimmin samat teemat nousivat esiin myös Hua Hinin ja Phuketin suomalaisten tavatessa.

– Se tarjolla ollut Street Food oli yhdellä sanalla sanottuna ainakin katu-uskottavaa, kommentoi Luck kokemuksiaan ruokajonoissa.

Häntä ei yhtään haitannut se, että myöhemmin iltapäivällä oli luvassa vielä Thaimaan Suomalaisen ravintolatesti Kampin kauppakeskuksessa sijaitsevassa Thai -ravintolassa. Siinähän veti evästä tuulensuojaan kuin rappari ikään. Söi seuraavassa jonossa edellisestä ostamiaan eväitä. Miten noin pieneen naisihmiseen voi mahtua tuollainen määrä ruokaa?

Olimme suunnitelleet menevämme ravintolatestiä tekemään Kampin kauppakeskuksen katutasolla sijaitsevaan Street Food -paikkaan, mutta nyt suunnitelmat muuttuivat, kun yhdellä arvosteluraadin jäsenistä alkoi olla jo “vanhaa pohjaa” enemmän kuin muilla. Mutta kai se niin sitten on, että syömään mentäessä pitää ottaa kunnon pohjat.

Katukioskiruokien lisäksi paikalla oli myös kotiin vietävää ostettavaa . Ravintolaraatilaisistamme Maritan matkaan tarttui ainakin joku sisustustavaraksi luokiteltava norsu tuttavapariskunnalle viemisiksi ja Luckin kassista löytyi thaimaalaisia mausteita ja vihanneksia. Niiden riisipullien lopullinen omistussuhde jäi lopulta vähän hämäräksi, mutta Tepin autossa ne lopulta taisivat ainakin aloittaa matkan kohti Lahtea. Pattaya Suomi -seuran osastolla myytiin t-paitoja, sanakirjoja, kortteja, tarroja ym. Vastapäätä näytti olevan tarjolla erilaisia käden taitoa edustavia tavaroita.

Tanssiesitysten lisäksi oli tarjolla mm. thai -nyrkkeilyä ja muutakin kiinnostavaa, josta ajanpuutteen vuoksi valitettavasti jäimme osattomiksi, mutta virkistävä katsaus Thaimaahan ja thaimaalaisuuteen kaiken kaikkiaan. Niillekin, jotka siellä vuosittain talvehtivat. Ja tuttujahan on aina mukava tavata.

Jos nyt miinuksia pitää ruveta jakamaan, niin äänentoisto tuulisessa säässä oli mitä oli. Joskus kuului ja joskus ei, mutta onhan tuo vähän puhujastakin kiinni.