+358 44 986 6396
toimitus@thaimaansuomalainen.com

Tuuliajolla: Pasi & Mysiini

Latinalainen sivistyneistö sanoi jotenkin niin, että navigare necesse est, vivre non necesse est, kun halusivat sanoa merenkulun olevan välttämätöntä, mutta elämän ei niinkään.

Tällä kertaa päätimme lauantaina 5.2. pikaveneen sijasta vuokrata sellaisen ison, arvokkaasti vertaistaan ihmisryhmää kuljettavan klassisen kaljaasin, joka ainakin tässä tapauksessa oli luokiteltu kuljettamansa rahdin mukaisesti.

Alkumatkasta tunnelmat olivat vielä varovaisen odottavia.

Retkueemme suuntasi merikilpikonnien suojelu- ja kasvatuskeskuksestaan tunnetulle Mannain saarelle. Matkaohjelmaan kuuluivat ainakin ajatusten tasolla myös Manklangin ja Talun saaret. Kyllä kai niitä voi mereltäkin ihailla, jos ei laivasta malta poistua?

Jo alkumatkasta aloimme onnitella itseämme ja toisiamme onnistuneesta kulkuvälinevalinnasta. Suuri, kaksikerroksinen ja juuri remontoitu alus tarjosi päivän mittaan kovassa käytössä olleen grillialueen ja liukumäkikin sieltä löytyi. Sitä pääsimme kaikki kokeilemaan.

Väsyykö kukaan ikinä näihin maisemiin?

Aluksella oli asialliset vessat ja suihkut, kunnollinen äänentoistojärjestelmä sekä tietenkin baari vähän railakkaampaa meripäivää viettäville.

Juomat olivat kylmiä ja niitä oli paljon.

Palvelu aluksella toimi loistavasti eikä paluumatkalla tyynenä pysynyt enää muut kuin se valtameri.

Sitten saariretkelle ja uimaan!

Ja kun Gizmo kerran lupasi, että tässä voi julkaista videoitakin, niin laitetaan tähän loppuun vielä tämmöinen pätkä:

 

 

 

0 comments

You must be logged in to post a comment.

%d bloggers like this: