Thaimaan Suomalaisen koillisen retkue haki ensimmäisinä päivinä vastauksia meitä askarruttaneisiin kysymyksiin.

Kuinka on maalla selvitty koronasta? Miten maa makaa Luckin tontilla? Entä Keetin? Mitä mökkikylille kuuluu?

Kaikkiin nähin kysymyksiin alettiin raivokkaasti hakea vastauksia heti sen jälkeen, kun Nok Airin kone keskiviikkona 18.1. laskeutui Sakon Nakhonin lentokentälle reilun puoli tuntia myöhässä jo kertaalleen myöhemmäksi siirretystä aikataulustaan. Vastassa meitä oli Luckin ja Keetin veli autolla, joka oli jäävä meidän käyttöömme.

Automatka sisarusten äidin nykyisin yksin asuttamalle kotitalolle sujui iloisen isaanin murteella käydyn keskustelun merkeissä. Keskustelun, josta Timppa ja Gizmo eivät tajunneet hölkäsen pöläystä.

Aurinko oli jo laskenut, kun saavuimme Maman kotitalolle. Se on lasten kotoa lähtemisen jälkeen muutettu yksikerroksiseksi siten, että jäljellä on vielä yksi makuuhuone, modernisoitu kylpyhuone ja iso pirtti terasseineen.

Sillä terassilla vietettiin ikimuistoinen tulojuhla Luckin tultua kotona käymään ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen ja Keetin esitellessä miesystävänsä, jonka kanssa oli viettänyt kesää Suomessa. Grillistä saatiin milloin lihaa, milloin kalaa tai äyriäisiä ja ruokajuomina oli vettä, olutta ja viskiä.

Illan mittaan huomasimme mitä yli tunnin lento Bangkokista koilliseen merkitsee yölämpötiloissa mitattuna. Kas, kun Pattayalla näin tammikuussa on yölämpötila jossain 24 asteen tienoilla ja päivälämpötila 27-28 astetta, niin Sakon Nakhonin yölämpötilat ovat 14 asteen luokkaa päivälämpötilan asettuessa tuonne 30 asteen tienoille. Pitkähihainen paita siinä piti illan mittaan autosta hakea. Onneksi tuli mukaan.

Oli jo aika myöhä, kun retkueemme lopulta selvisi Akat Amnuaissa sijaitsevaan mökkikylään, jossa Gizmon ja Luckin kesämökikseen kutsuma rakennuskin sijaitsee. Torstaina oli määrä lähteä tutkimaan ympäristöä.

Torstaina syötiin kaikessa rauhassa aamiaista kukin tyylillään kahdessa eri mökissä ja klo 12 suunnattiin takaisin Maman talolle tutkimaan siskosten kotikylää ja sen jälkeiselle lounaalle. Lounaan jälkeen Gizmo ja Timppa lähtivät katsastamaan kylän palveluita: pankkiautomaatti, bensapumppu, kyläkauppa, toinen kyläkauppa, jonka yhteydessä baari ja kirjapaino.

Lounaan jälkeen lähdettiin katsomaan Luckin tonttia, jonne piti alkuun perustaa bambuviljelmä, sitten mangoa ennen kuin lopulta päädyttiin kookospalmuihin. Niiden istuttaminen olikin tontilla jo hyvässä vauhdissa. Juokseva vesikin sinne oli jo saatu.

Nakhon Phanomin tienvarren matala järvialue osoittautui sen verran pahasti rehevöityneeksi, ettei sitä enää juuri järveksi päässyt sanomaan. Joku siellä kuitenkin jaksoi vielä kalastella. Saakohan tuolta tosissaan kalaa?

Sähköpostiin oli tullut ensimmäinen viesti suomalaiselta, joka myy bensaa elämänkumppaninsa vanhempien perustamalla huoltoasemalla. Täytyypä viikonlopun aikana selvittää, missä tuo paikka on?

Torstai-iltana siskokset lähtivät vielä illallisellekin Maman luo. Timppa ja Gizmo olivat sitä mieltä, että alkaa tuo Thai -ruoka jo riittää ja lähtivät kylille etsimään pizzeriaa, mutta päätyivätkin syömään Pad Thaita thaimaalaiseen ravintolaan.

Kaksi Pad Thaita, yksi puolen litran pullo Singhaa ja toinen Leoa yhteensä 250 bahtia. Kyllä maalla on mukavaa.