+358 44 986 6396
toimitus@thaimaansuomalainen.com

Suomessa arvovaltaisesti pukeutunut vierasjoukko käy todistamassa parin kirkollista vihkimistä ja sen jälkeen jossain hillitysti syömässä. Thaimaassa tätä pidettäisiin todella murheellisena meininkinä.

Kylähäiden toinen päivä alkoi klo 7 aamulla. Sanotaan nyt, että toinen päivä, sillä meille se oli vasta toinen päivä. Valmistelut oheisremellyksineen kun olivat alkaneet jo tiistaina.

Sukulaisina meidän tuli omalta osaltamme olla varmistamassa avioparin tulevaa avio-onnea ja thaimaalaisittain se tapahtui näin:

Ensin Luck sitoi morsiamen ranteen ympärille nauhan, toivotti hänelle Thai -kielellä kaikkea hyvää ja antoi tälle 500 bahtia kouraan. Sen jälkeen oli minun vuoroni tehdä samoin. Luckin suku on onneksi erittäin korkeasti koulutettua väkeä koko porukka ja kun morsio kerran puhui sujuvaa englantia, niin sanoin hänelle näin:

“Toivotan sinulle ja aviomiehellesi pitkää ikää, onnellista avioliittoa ja menestystä kaikissa niissä hankkeissa mihin ikinä ryhdyttekään. Niinikään toivotan teille onnellisia yhteisiä vuosia ja toivotan teidät aina tervetulleiksi kotiimme, oli se sitten Pattayalla, Bang Sarayssa tai täällä Sakon Nakhonissa.”

Sen jälkeen oli minun vuoroni antaa hänelle 500 bahtia.

Tämän jälkeen oli Luckin vuoro toistaa sama kaava sulhasen kanssa ja sitten minun. Tätä rituaalia ennen olin toki hauskuuttanut hääväkeä kaatumalla rähmälleni vastavihittyjen eteen, kun en oivaltanut heidän istuvan varta vasten rakennetulla korokkeella onnentoivotuksia vastaanottamassa. Joopa joo, kaikki minua paremmin tuntevat tietävät meikäläisen parhaimmillaankin olevan ketterä kuin postijuna.

Kaikki sukulaiset sitoivat vuorollan vastavihityt “yhteen” onnentoivotuksin ja rahalahjoin.

Me, jotka tulimme tilaisuuteen myöhässä, taisimme olla toiseksi viimeisiä onnentoivottajia sillä lähes välittömästi rituaalin jälkeen Luckin nuorempi veli tuli sanomaan, että “nyt Gizmo tuolla teltalla on kanakeittoa, olutta ja viskiä sekä karaoke”. Se kanakeitto oli listalla kuulemma siksi, että oli vielä aika aikainen aamu, eikä mitään kovin tuhtia voinut vielä syödä.

Tässä vaiheessa sain sitten huomata, että tieto Luckin suomalaisesta kustantajamiehestä oli kylällä levinnyt erittäin tehokkaasti yhden yön aikana.

Paikallisen rakennusfirman edustaja kävi käyntikorttinsa jättämässä, maansiirtourakoitsijan kanssa tehtiin itse asiassa jo alustava sopimus, jonka yksityiskohdista hän ja Luck päättävät myöhemmin, paikallinen veteraanijärjestö (?) kyseli sponsoritukea jne.

Luck kävi pelastamassa minut brunssipöydästä takapihan karaoke -puolelle, jossa hänen veljensä kilpaa hoilasivat paikallisten rytmien tahtiin.

Tätä kirjoitettaessa kello on vähän alle kaksi iltapäivällä, Luck on pesemässä hullua koiraamme ja itse istuskelen tässä mökkimme kuistilla miettien että kyllä maalla on mukavaa.

3 kpl Luckin pesulasta tuttuja likkoja yhdessä sulhasen kanssa.

0 comments

You must be logged in to post a comment.

%d bloggers like this: