+66 8 2913 6399
thaimaansuomalainen@gmail.com

Pattayan suomalaisen koulun voidaan todeta elpyneen koronasta.

Olemme sopineet koulun opettajien kanssa tapaamisesta keskiviikkona kolmelta, kun ylimpienkin luokkien koulu päättyy siltä päivältä. Tapaamisen alkamista viivyttää hieman se, että toisin kuin suomalaisissa kouluissa on tapana, ei tämän meidän “kyläkoulumme” oppilailla näytä olevan mitään kiirettä yhtään minnekään, vaikka koulupäivä on jo päättynyt.

– Aivan oikein, vahvistaa opetuksesta päävastuun kantava Helena ja kertoo, ettei osa oppilaista olisi halunnut lähteä edes joululomalle, kun koulussa on niin kivaa.

Periaatteessa koulu antaa suomalaisen opintosuunnitelman mukaista opetusta esikoulusta yhdeksänteen luokkaan, mutta käytännössä tilanne tällä kevätlukukaudella on sellainen, että koulussa on oppilaita kaikkiaan 15 ja tasoja on ykkösluokasta kahdeksanteen.

Vasemmalta Helena, Elina ja Eve.

Koulun syyslukukausi alkoi 1.9. kolmen oppilaan voimin, mutta Pattayan suomalaisen koulun oppilasmäärät ovat kautta koko sen historian lisääntyneet aina kevätlukukaudelle tultaessa. Niin tänäkin vuonna.

– Vasta tänään kävi yhden oppilaan isä kyselemässä lapselleen koulupaikkaa kevääksi, kertoo koulun johtajana toimiva Elina.

– Huhtikuussa alkaa sitten hiljentyä.

Harmikseni saan kuulla, ettei Pattayan suomalainen koulu edelleenkään saa minkäänlaista tukea Suomen valtiolta ja koulun mainiosti aikoinaan aloittanut kannatusyhdistyskin on lakannut toimimasta. Tämä näkyy sitten koulumaksuissa, jotka koko luokuvuodelta ovat 250.000 bahtin (n. 6950 €) molemmin puolin riippuen siitä mille luokalle oppilas on tulossa. Kolmen kuukauden periodi suomalaista kouluopetusta Pattayalla kustantaa lapsen vanhemmille 90.000 bahtin (n. 2.500 €) molemmin puolin.

Kouluruokailu hoituu meidän “suomalaiskylillä” asuvien kotikadulla sijaitsevalla Risubaarin nimellä tunnetussa thaimaalaisravintolassa, jossa on tarjolla myös eurooppalaisia ruokia.

– Joskus mennään sillä Siam Orientalin avolavasukkulalla Suomi -seuralle aitosuomalaiseen kouluruokailuun, Elina jatkaa.

– Porukka näkyy tykkäävän siitä kulkupelistä.

Koitan tulkita luokkahuoneen liitutaululle aseteltua lukujärjestystä siinä korkeintaan summittaisesti onnistuen, joten Helena tulee avuksi:

Elinan ottama mainio kuva antaa käsityksen koulun tiloista yhdellä silmäyksellä. Vasemmasta ovesta mennään isoon opetustilaan, jollaisia ennen muinoin maailmassa kutsuttiin luokkahuoneiksi.

– Se on laadittu sitä ajatellen, että nuorimmat tulevat kouluun ensin ja pääsevät vastaavasti aikaisemmin pois. Vähän vanhemmat tulevat myöhemmin ja ovat sitten pidempään. Ruokailu on kaikilla kello 11.

Puhe kääntyy uskonnon opetukseen. Mitäs teette, jos lapsi tuleekin umpibuddhalaisesta perheestä?

– Elämänkatsomustietoon, Elina korjaa. Tässä vaiheessa opetusharjoittelija Eve puuttuu puheeseen ensimmästä kertaa haastattelun aikana, mutta osoittaa sanansa Elinalle tarkentaen suomalaisen opetusohjelman elämänkatsomustietoa koskevia määräyksiä.

– Niin, Elina jatkaa, meillä täällä on tarjolla ainoastaan tämä evankelis-luterilainen vaihtoehto. Resurssit eivät kertakaikkiaan riitä minkään erityisryhmien perustamiseen.

Ja kun kerran eri oppiaineet on puheeksi otettu, niin kuinkas teillä on liikuntatunnit järjestetty?

Helena vastaa kaikista opetukseen liittyvistä asioista.

– No meillä uidaan aika paljon, Helena vastaa. On tuo allas keskellä koulun pihaa.

– Syksyllä käytiin kokeilemassa thai -nyrkkeilyä ja tennistäkin on pelattu. Pyrkimyksenä on tutustuttaa meidän koululaisia vähän sellaisiin lajeihin, mitä ei Suomessa sijaitsevissa kouluissa pääse kokeilemaan. Sitä hommaa tosin hankaloittaa kuljetuskaluston puute. Mihinkään Suomi -seuraa kauemmaksi ei sillä Siam Orientalin autolla pääse.

Puhe kääntyy internetiin ja matkapuhelimiin. Suomessa kun joissain kouluissa kokevat ongelmaksi sen, että oppilaat räpläävät puhelimiaan jopa opetuksen aikana. Pattayan suomalaisessa koulussa tätä ongelmaa ei ole.

– Osalla oppilaista on luonnollisesti oppimateriaalit sähköisessä muodossa ja läppäri tai kännykkä mukana sitä varten, mutta mitään turhaa niiden kanssa ei tehdä. Joku oppilas on joskus käynyt kysymässä voisiko välitunneilla käydä vaikka Instagramissa, mutta muuten ei mitään, Helena kertoo.

Mistä päin Suomea sinä olet? Oppilaiden kotipaikat on merkitty aulatilassa olevaan karttaan.

Kaikki kolme kertovat yhteishengen oppilaiden keskuudessa olevan todella hyvän oppilaiden ikään katsomatta.

– Vanhemmat auttavat nuorempia ja joskus joku nuoremmista näyttää innoissaan vanhemmalle, mitä on keksinyt tai löytänyt. Yllättävän läheisiksi tulevat vaikka joku oppilas olisi ennen lähtöään ollut täällä vain neljä viikkoa.

Lopuksi Elina muistaa vielä kevätlukukauden aikana koittavan koulun avoimien ovien päivän.

– Meidän Facebook -sivuiltamme löytyy tarkempaa tietoa koulun muistakin asioista, hän päättää.

Kun koululla viimeksi oli avoimet ovet, niin vastaanotto oli tämän näköinen.

0 comments

You must be logged in to post a comment.

%d bloggers like this: