Suomen rantajalkapallojoukkue sitten hävisi jumbofinaalia lukuunottamatta joka ikisen ottelunsa Pattayan kv. jalkapalloturnauksessa.

Sanottakoon heti alkuun, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kritisoida ketään eikä syyllistää yhtäkään ihmistä, vaan ainoastaan pohtia mitä ensi kerralla voitaisiin tehdä toisin vastaavan katastrofin välttämiseksi. Suomen joukkueen esitys Pattayan kv. rantajalkapalloturnauksessa kun oli kaikkien aikojen huonoin. Kaikille luulisi olevan selvää, etteivät kalustetalo Vepsäläinen, Pattaya Optical tai kukaan muukaan sponsori halua samaistua joukkueeseen joka koko ajan häviää kaikilla rintamilla ja vielä täysien katsomoiden edessä.

Turnaukseen valmistautuminen

Jo viime kerralla opittiin, ettei 12 miestä riitä mihinkään. Joukkueen minimivahvuus on oltava 18 miestä, joista kaksi on maalivahteja ja yksi ns. “tarpeen tullen maaliin menevä”. Edellisessä turnauksessa meillä oli molemmat maalivahdit yhtä aikaa telakalla ja kun Norjaa vastaan Christoffer Timonen piti laittaa kärjestä maaliin, niin se olikin sitten menoa. Norjaa vastaan puolustuksen on oltava betonia, maalivahtiosaston samaa luokkaa kiviaidan kanssa eikä tulivoimasta auta tinkiä yhtään. Se nähtiin siinä ottelussa jälleen kerran.

Kun tämän turnauksen alla joukkueen monivuotinen kapteeni Tipi Purmonen joutui toteamaan harjoitusringin vahvuudeksi kokonaiset kahdeksan miestä, niin Tipi ymmärrettävästi nosti hanskat pystyyn. Ei ole edellytyksiä mihinkään turnaukseen tällä porukalla. Sen kokenut kapteeni näki jo viikkoa ennen turnauksen alkamista ja turnauksen aikanahan tuo tulikin todistettua. Palaveri allekirjoittaneen kanssa johti puhelinsoittoon Niels Coloville. Ei taida Suomi osallistua tänä vuonna rantajalkapalloturnaukseen. Tuo puhelinkeskustelu muuten paljasti sen, että järjestäjien papereissa Suomelle on varattu semmoinen mukavasti sijoista 5 – 8 pelaavan joukkueen osa, jota tarvitaan, jotta Norja tai Hollanti voi turnauksen voittaa.

Suomen pärjäämistä järjestäjien porukoissa ei toivo kukaan. Siitä parhaimpana esimerkkinä se vuosi, jolloin Suomi voitti joka ainoan ottelunsa mutta tuomittiin järjestäjien masinoimien protestien jälkeen aina hävinneeksi.

Valmistautumisesta vielä sen verran, että kun kysymys on rantajalkapallosta, niin minkä ihmeen takia Suomi treenaa nurmikentällä eikä rantahiekalla?

Me mennään taas...

Me mennään taas…

Joukkueen johtaminen

Joukkueen johdon tehtävä on pitää huoli siitä, ettei pelaajien tarvitse keskittyä mihinkään muuhun kuin pelaamiseen. Sen lisäksi joukkueen johtajan on osattava ns. kabinettipeli. Yhtäkään ottelua Suomi ei vielä ole kabineteissa voittanut, mutta kokonaisen turnauksen se on siellä hävinnyt, kuten yllämainittu esimerkki kertoo.

Tässä turnauksessa Suomen joukkueen johdon olisi pitänyt olla valppaana heti sen Luxemburgille hävityn avausottelun jälkeen. Sen sijaan, että taivasteltiin kuinka “niillä oli Jemeniläisiä ammattilaisia ja kaikkia muitakin semmoisia” olisi pitänyt mennä ottelun jälkeen tekemään protesti ja vaatia Luxemburgin passeja näkyviin. Maalin tappio olisi kertaheitolla muuttunut voitoksi. Tässä kahden pisteen vihje ensi vuotta silmälläpitäen.

Myös tuomarit ovat perinteisesti sorsineet Suomen joukkuetta. Siitä ainakin kaikki suomalaiset ovat samaa mieltä. Joukkueen johtajan tehtävä on pitää kirjaa mm. tuomituista vapaapotkuista. Mikäli vapaapotkut menevät turnauksen avausottelussa vastustajan hyväksi luvuin 24 – 5, niin joukkueen johdon on tehtävä tästä ilmoitus turnauksen järjestäjille. Näin tehtiin kaksi vuotta sitten ja tuomarilinja muuttui välittömästi jo seuraavaan peliin. Viime turnauksessa Suomea avausottelussa sorsinut tuomari vaihdettiin vain kolme minuuttia ennen toisen ottelun alkua Suomen joukkueenjohtajan ilmoitettua kisajärjestäjille, ettei Suomen joukkue tule kentälle mikäli tuo mies on päätuomarina. Näin päätuomarista tulikin yllättäen linjatuomari ja koko tuomaristo sai Suomesta selkeän viestin turnauksen jatkoa ajatellen.

Joukkueen kokoaminen

Viimeistään tämän turnauksen jälkeen lienee kaikille selvää, että sinne on turha kymmenellä miehellä lähteä. Tai edes viidellätoista.

Mikäli oikein ammattimaisesti asioita hoidettaisiin, niin joukkueen kokoaminen alkaisi viimeistään ensi kesänä ja joukkueen vahvuus olisi minimissään se 18. Mieluummin 20 pelaajaa, jotta kahden minuutin vaihtoruletti saataisiin pyörimään ja tuoretta jalkaa olisi kentällä koko ajan. On nimittäin päätöserässä kullan arvoinen asia, kuten niin moni päätöserä tähän mennessä on jo ehtinyt osoittaa.

Tätä hommaa vaikeuttaa se tosiasia, ettei Pattayalla toimivilla yrittäjillä tahdo mitenkään riittää aika jonkun rantajalkapallojoukkueen asioiden hoitamiseen, kun pitäisi luoda joukkueen kokoajille edellytykset pelaajien värväämiseen ja tarpeellisen sponsorituen hankkimiseen. Itse en ole edes viitsinyt laskea mitä tämä jalkapallotouhu on minulle tullut maksamaan.

Kaikkein parasta joukkueelle ja sen menestymismahdollisuuksille olisi, jos löydettäisiin joku Alasen Mara tai muu tulisieluinen eläkeläinen, jolla olisi aktiivivuosina hankittua bisneskokemusta ja nyttemmin aikaa hoitaa joukkueen asioita. Tähän turnaukseen Mara heitti omasta pussistaan yhden pelaajan lentolipun hinnan, kun oli sitä mieltä, että tätä miestä joukkue tarvitsee. Siinä esimerkkiä sitoutumisesta.

Kaikki asiat toisin päin

Kun tähäm mennessä Suomen rantajalkapallojoukkue on ensin ilmoitettu turnaukseen, sitten alettu koota joukkuetta ja sen jälkeen alettu etsiä sponsoreita, on syytä harkita josko asiat jatkossa voitaisiin tehdä täysin päinvastaisessa järjestyksessä vähän niin kuin Norjan malliin. Aivan äskettäin tihkuneiden tietojen mukaan tähän suuntaan oltaisiin jo menossa.

Lähestytään niitä sponsoreita teemalla “Nyt kerätään Suomelle sellainen jengi, joka voittaa sen turnauksen” ja saavutetun budjetin puitteissa alettaisiin sitten kerätä sitä joukkuetta. Vasta viimeisessä vaiheessa ilmoitettaisiin se valmis joukkue Pattayan kv. rantajalkapalloturnaukseen ja se joukkue harjoittelisi porukalla Pattayan rantahiekalla jo noin viikkoa ennen turnauksen alkamista vähintään viidesti. Tekisi nimittäin huomattavan eron nykymeininkiin verrattuna. Tänä vuonna into korvasi järjen. Olisiko ensi vuonna aika järjen tulla ensin?

Kun rantajalkapallokin kaikesta huolimatta on tulosurheilua. Jos nyt nähtyyn tulokseen joku on tyytyväinen, niin sitten ei varmaan tarvitse muuttaa mitään. Muuten pitää.

Ei toivota, vaan hoidetaan asiat niin, että ensi vuonna menee parmmin.

Ei toivota, vaan hoidetaan asiat niin, että ensi vuonna menee parmmin.