Katseltiin aamiaisella kaikessa rauhassa aamu-tv:n lähetystä, jossa kerrottiin thaimaalaisten Song Kraanin menoliikennettä varten kehittelemästä kimppakyytipalvelusta, jonka tavoitteena oli vähentää autojen määrää Thaimaan tunnetusti hengen päälle käyvässä Song Kraanin menoliikenteessä, kun joku keksi, että “toihan on tänään”!
Ajatus meistä neljästä taivaltamassa Koh Changilta kohti Pattayaa Song Kraanin ruuhkissa ei todellakaan napannut, sillä tuoreessa muistissa oli kerran uudenvuoden ruuhkassa ajeltu Rayong – Pattaya -matelu. Vaihtoehtoina oli joko välitön poistuminen tai ylimääräiset kolme vuorokautta Koh Changilla ja kun Mörkön ja Tarjan kone Suomeen lähtisi jo sunnuntaina, niin valitsimme ensimmäisen vaihtoehdon. Siispä eväät tuulensuojaan ja pakkaamaan.
Lauttarannassa oltiin jo puoli kymmenen maissa ja auto saatiin lautalle ennen kymmentä. Kertoivat lipunmyynnissä lisänneensä lauttojen määrää saaren ja mannermaan välille, “koska tästä on tulossa aika kiireistä tänään”.
Lippuja ostaessa seurasimme kuinka yksi autolautta lähti ja se meidät kyytiinsä poiminut lautta kiinnittyi rantaan välittömästi toisen lähdettyä ja purki täyden lastillisen Song Kraanin viettoon Koh Changille tulevia autoja matkustajineen rantaan.
Tässä lautassa oli matkustajia varten oikein kaksi kerrosta, joista valitsimme sen ylimmäisen näitä viimeisiä Koh Chang -kuvia varten. Jostain syystä Mörkön ja Tarjan kanssa matkustellessa meillä on aina merimatkoja tiedossa. Viimeksi käytiin paatilla Hua Hinissä ja sitä edellisellä kerralla mentiin Helsingistä Tallinnaan ja takaisin.
Goodbye, Koh Chang! Heti matkustajasataman vieressä on vielä yksi kalasatama. Niitä on Koh Changilla paljon.
Lauttamatka mannermaalle kesti reilut puoli tuntia ja satamasta kohti Chantaburia ajaessamme saatoimme nähdä vastaantulevien autojen määrän koko ajan vain kasvavan ja jonojen pitenevän. Chantaburin ja Klaengin välillä vastaantulevien kaistojen tilanne alkoi näyttää jo epätoivoiselta. Tämä sai meidät miettimään vaihtoehtoisia reittejä, joiden pääkriteeri oli Rayongin ja Pattayan välisen tieosuuden välttäminen.
– Rayongissa on liikaa sellaisia ihmisiä sikäläisen teollisuuden palveluksessa, joiden tie Song Kraanin viettoon käy Pattayan ja Bangkokin kautta kohti Isaania, Luck tiesi kertoa. Sinne meidän ei missään nimessä pidä mennä.
Näissä merkeissä valitsimme Klaengista sisämaareitin kohti Chonburia. Tie päättyisi n. 50 km Pattayasta pohjoiseen, mutta järkeilimme sen jossain vaiheessa vihjaavan, että tästä tai tuosta kohtaa kun käännytte, niin Pattayalle päädytte.
Näin tapahtuikin. Tie numero 311 kääntyi kohti Sattahipiä ja Sri Rachaa, joiden välissä Pattaya tunnetusti sijaitsee ja sitä pitkin päästiin valtatielle nro 7 ja suoraan Pattayalle ilman ruuhkan häivääkään. Pattayalla liikenne sujuikin sitten jo totutun kaoottisesti.
Hyvä pikku lomanen, oli porukan yleinen kommentti, kun matkan jälkeen olimme paikallisessa ravintola Red Brickissä syömässä, mutta toisesta päästä vähän lyhyt.
Tratin satamassa lastasivat jo tällaista oikein isoa autolauttaa sinne saapuessamme. Yksi tyhjä lautta oli redillä valmiina vuoroaan odottelemassa.
You must be logged in to post a comment.