Keskiviikkoinen herätys kuului sarjaan omassa luokassaan. Säpsähdin nimittäin hereille jo klo 01.28.

Oma moka. Mitäs menin kolmen maissa iltapäivällä “tunnin tirsoille kuumaa iltapäivää karkuun”. Kömmin siitä keittiön puolelle äimistelemään kellotaulun lohdutonta tuomiota sangen tietoisena siitä, että unta tässä on enää aivan turha yrittää.

Siirryin sohvalle loikoilemaan, avasin television ja laitoin olohuoneen ilmastointilaitteen päälle. Jos vaikka edes pienet torkut…

Nopeasti ne aamuyön tunnit siinä kuluivatkin. Havahduin noin puolen tunnin välein katsomaan kelloa kunnes viideltä koitti aika mennä suihkuun ja herättää Luck vähän turhankin levollisen näköisestä yöunestaan. Matkaan päästiin heti kuuden jälkeen.

Päätimme päätyä perille tietä numero kolme, koska meillä ei ollut kertakaikkiaan mihinkään kiire ja mukanamme matkanneet Mörkö ja Tarja halusivat nähdä paikkoja. Niinpä tuollainen noin 250 km matka Pattayalta Tratin lauttarantaan kestikin kahden pysähdyksen taktiikalla viitisen tuntia. Lautalle päästiin jonottamatta, auto + neljä aikuista 440 bahtia, ja Sofia Garden Resort sai meistä vieraita noin puolilta päivin.

Paikka oli helppo löytää ja aluekin erittäin viihtyisä. Saunakin täällä on ja meille niin tuikitärkeä toimiva wi-fi. Parkkitilaa on riittävästi. Majoitushuoneiden varustus ei mitään tekniikan kuuminta hottia edusta, mutta huoneesta löytyy kaikki tarpeellinen ja siistejäkin nuo näyttäisivät olevan. Hintataso on kohtuullinen.

Muista paikan palveluista mainittakoon saarella enemmän kuin tarpeelliset mopojen vuokrausmahdollisuus sekä kyytipalvelut tavallisimpiin kohteisiin. Erilaisia retkiäkin vastaanotossa myydään ja omatoimisille on tarjolla hyviä karttoja. Juuri tullessamme oli joku asukkaista vastaanotossa kyselemässä “siitä tämän päivän lentopallopelistä”.

Majoituttuamme päätimme lähteä etsimään jostain jotain rentoa rantaravintolaa, jossa ruokaa odotellessa saisi pikku hiljaa päästä saarifiiliksiin. Jo tullessa olimme huomanneet, ettei täällä kellään tunnu olevan kiirettä mihinkään.

Ja miten paljon tänne on rakennettu! Siitä on kohta kymmenen vuotta, kun viimeksi täällä tuli käytyä ja vaikea oli sitä vanhaa Koh Changia kaiken uuden alta hahmottaa. Onneksi se vanha vesiputous oli vielä entisellä paikallaan vähän ennen Sofiaa ja sai meidät hidastamaan vauhtia oikeassa kohtaa.

Jonkun matkaa tukikohdastamme etelään löysimme sitten etsimämme ruokapaikan. Ruoka oli hyvää, sitä oli riittävästi ja hinnatkin todella kohtuulliset. Pad Thai 60 bahtia, pieni olut 60 bahtia ja lomalaisten loppucocktailitkin (Valkovenäläinen ja Pina Colada) ainoastaan 150 bahtia/kpl.

Jos päivän miinuksia haetaan, niin Koh Changin saaren kapeat, kiemuraiset ja ennen kaikkea korkeuseroiltaan täysin käsittämättömät tiet eivät ollenkaan sovellu ihmiselle, joka kammoaa korkeita paikkoja. Niinpä vetäydyimmekin ruokailun jälkeen tukikohtaamme suunnittelemaan huomisia offensiiveja.

Ja arvaatteko, kuka seurueesta oli sikiunessa jo heti iltakahdeksan jälkeen?