Kaikki lysti loppuu aikanaan ja kun tuli aika alkaa kerätä kamppeita, niin muistelin vielä muutamia tuokiokuvia kuluneelta loppuviikolta.

Maalla iloitsevat aivan eri asioista kuin kaupungeissa. Esimerkiksi Luck osoitti kylän keskustan läpi kulkiessamme tienvarressa könöttävää kaivoa ja kertoi hyvin muistavansa nuoruusvuosiltaan, kuinka koko kylä haki talousvetensä sieltä.

– Tämä meidän pieni kylämme ei vielä silloin ollut vedenjakelun piirissä ja tuo kaivo oli paitsi vedenhakupaikka, niin myös kyläläisten luonteva tapaamispaikka. Ilmoitustauluakin me siihen joskus harkittiin, mutta tultiin siihen tulokseen, että se on tarpeeton. Tieto kulkee muutenkin näiden kaivokäyntien yhteydessä. Ja tiedätkö, aina jos ei muka ollut mitään tekemistä, niin sai hakea vettä, Luck muisteli.

Sain tästä todellisen ahaa -elämyksen. Siksi sen täytyy koko ajan olla tekemässä jotain, kun se on pienestä saakka semmoiseen tottunut. Ei paha. Ei paha yhtään.

Samalla, kun ihastellaan tuota naapuritontille noussutta isompaa huvilaa (pikkukuva), otetaan tähän väliin kuva Thaimaansuomalaisen maaseututoimituksen avokonttorista, jossa on kaikki tarpeellinen:

Ja maalla kun ollaan, niin täällä voi kasvatella melkein mitä tahansa. Luck harrastaa limesitruunoita.

Lähistöllä kasvaa myös bambua, josta on paitsi läheisen huonekaluverstaan tarveaineeksi, niin myös oiva lisä ruokatarpeisiin. Tällä on tarkoitus huomenna jatkaa currya, jota kuulemma tarjoillaan sunnuntai-iltana pesulalla auttaneille kunhan ollaan kunnolla kotiuduttu.

Se läheinen huonekaluverstas puolestaan on yhden miehen yritys, joka valmistaa puuhuonekaluja asiakkaan tilausten tai jopa itse toimittamien piirustusten perusteella. Paikka näyttää suomalaisen työsuojelutarkastajan märältä unelta.

Puuseppä on huolellisen ja taitavan miehen maineessa ja kaikissa lähikylissä kyllä tiedetään, mistä ne tärkeimmät huonekalut hankitaan, kun kunnollisia tarvitaan. Ei se puitteita katso, millaista jälkeä talossa syntyy.

– Ensin saatiin sähköt, sitten tuli vesijohto, Luck muistelee edelleen. Kaikki laittelivat kilpaa omia vesipisteitään kotipihoilleen kun kenellekään ei tullut edes mieleen niitä voitavan asentaa myös taloihin sisälle. Ne kyläkaivolle kokoontumiset loppuivat kuin seinään. Jos katsot noita tienvarsien viereen paalujen päälle rakennettuja taloja, niin voit tänäkin päivänä niiden alla nähdä nyt jo vähemmälle käytölle jääneen vedenottopisteen. Ne ovat joskus olleet talojen ainoita. Sen ilmoitustaulun sijasta meillä on nyt alettu keskustella mahdollisen muistomerkin tarpeellisuudesta tuon kyläkaivon yhteyteen. Olisihan se edes jonkinlainen muisto siitä, millaista täällä on joskus ollut.

Luck osoittaa minulle niinikään kyläkeskustassa sijaitsevaa kahden tien risteykseen pystytettyä rakennusta.

– Tuo on tällä kylällä uusinta uutta, lasten päiväkoti/leikkikoulu. Niin monet tekevät kahta työtä, että alle kouluikäiset lapset on pakko saada päiväksi johonkin. Tämä on todellinen helpotus niille, jotka ensin menevät esim. Sakon Nakhonin kaupunkiin päivätöihin ja tulevat sitten illaksi hoitamaan karjaa tai viljelyksiään. Toki sitä karjaa pitää nousta hoitamaan jo ennen varsinaiseen päivätyöhön lähtöä. Elämä täällä on hyvin erilaista kuin jossain Bangkokissa tai Pattayalla. Ammatitkin vähän toisenlaisia.

Luckin kotikylä on sen verran pieni, ettei sillä oikein ole omaa nimeäkään, vaan paikka on nimetty 10 km pohjoiseen sijaitsevan Na Wan kylän mukaan ja tarkempi suunnistaminen tehdään sitten talon nimien perusteella ja tienvarsigalluppien voimalla. Joistain GPS -systeemeistä voidaan toistaiseksi vain haaveilla. Mikäli jossain taloudessa on internet -yhteys, niin se on jo maininnan arvoinen asia. Näissä mietteissä ehdotankin vaimolleni, että 10 km Na Wan kylästä etelään sijaitseva kylä voitaisiin hyvin ristiä Etelänawaksi, mutta juttu ei kielimuurin takia vaimolle oikein aukea.

Ja vielä sokerina pohjalla: Sakon Nakhonista hyppäät tunnissa keskelle Bangkokia vaikka päiväseltään shoppailemaan. Päivittäisiä lentovuoroja on pitkin päivää neljä kappaletta, joista kolmea operoi Nok Air ja yhtä Air Asia. Kuva on otettu aivan kentän ainoan lähtöportin, lähtöportti ykkösen edestä ja tuolla takana on sitten kentän “tuloaula”. Kentällä on pari kioskia ja muutama juoma-automaatti matkustajien viihtyvyyden takaamiseksi. Kännykänkin siellä saa ladattua. Nettiyhteyttä ei tosin ole.