Thaimaan koillisosassa Isaan Nuan alueella sijaitseva Kalasinin provinssi on siitä ihmeellinen paikka, että siellä voi kasvattaa melkein mitä vain.

On elintarvikkeita ja tuotteita, joita voi kasvattaa ja valmistaa Thaimaan eteläosissa. Niinikään on Thaimaan pohjois-, itä- ja länsiosille tyypillisiä tuotteita. Yhteistä näille kaikille on, että niitä voi viljellä, kasvattaa ja valmistaa myös Kalasinissa. Thaimaalaisten mielestä Kalasinissa on pakko asua yksinomaan onnellisia ihmisiä, sillä siellä voi tehdä melkein mitä vain. Jos saat päähäsi viljellä vaikka viinirypäleitä, niin siitä vaan. Kyllä kasvaa. Eikä Kalasinin monimuotoinen tuotanto rajoitu pelkästään viljelyyn. Lisäksi siellä on teollisuutta, lihakarjaa, kalastusta jne.

Eikä pidä unohtaa teollisuus- ja maataloustyöpaikkojen kerrannaisvaikutuksia. Kaikki tuotteet pitää kuljettaa jonnekin, myydä jossakin ja sitä ennen vielä varastoidakin johonkin. Näistä esimerkiksi kuljetusala tuo lisäksi työtä ja leipää huoltamoille, korjaamoille, maalaamoille ja peltisepille. Myös rakennusalalla menee hyvin, koska aina jossain päin Kalasinia tarvitaan uusia halleja, viljasiiloja tai kylmävarastoja. Lyhyesti sanottuna, koko Kalasinilla menee hyvin.

Leimaa antava maamerkki Kalasiniin tultaessa on Lam Paon tekojärvi.

Niin pitkä on matka…

Bangkokista kohti Nakhon Phanomia ajellessamme päätimme tehdä ainoastaan pikapysähdyksen itse provinssin pääkaupungissa Kalasin Townissa, jossa on noin 36.000 asukasta, sillä kaikki merkittävä ja nähtävä tapahtuu Kalasin Townin ympärillä. Itse provinssi on koti noin miljoonalle thaimaalaiselle. Wikipedian mukaan provinssi perustettiin 1.10.1947.

Tehtävää ja nähtävää provinssissa riittää ja toimituksen ehdoton tärppi on pohjoiseen Sakon Nakhonin provinssia kohti johtava vuoristotie. Jylhien maisemien lisäksi luvassa on aikamatka siihen Thaimaahan, joka vielä eleli suhteellisen eristettyä elämää muusta maailmasta ja jossa ihmiset keskittyivät omiin asioihinsa, viljelivät maata tai pitivät majataloa satunnaiselle kulkijalle.

Verkkokalastus tuo kerralla vähän enemmän saalista kuin joku virveli tai onki.

Noista turistinähtävyyksistä nyt kumminkin sen verran, että jostain syystä Kalasinin provinssissa törmää kaikkialla dinosauruspatsaisiin. Yksi suurimmista löytyy aivan Sirindhorn -museon edestä. Paikka on ns. geologinen museo, sillä Kalasinissa ovat hyvin ylpeitä muinaisjäänteistään. Muista tutustumisen arvoisista paikoista on syytä mainita ainakin Phu Faekin luonnonpuisto ja onhan sen tekojärven patokin aika massiivinen ilmestys.

Mikäli tykkäät käydä temppeleitä katsomassa, niin niitäkin alueelta löytyy paljon.

Silkkivärjäämöissä työskennellään käsin.

Ei sentään aivan ongelmatonta elämää

Kalasin Townin turistineuvonnasta saamme vastauksena kysymykseen mahdollisista ongelmista kuulla, että Kalasinissa on hyvin Suomesta tuttu ongelma ja se on väestön ikääntyminen. Kalasinissa se ei tosin johdu syntyvyyden vähenemisestä, vaan siitä, että nuorempi väestö muuttaa ensin opiskelemaan Sakon Nakhoniin, joka tunnetaan Thaimaan Ateenana eli oppilaitosten kaupunkina ja sieltä sitten suuriin kaupunkeihin vähän mediaseksikkäämpiin hommiin kuin mitä Kalasinin provinssissa on tarjolla.

Terveyspalveluille olisi kysyntää, mutta minkäs teet, jos eläke on 500 – 600 bahtia (13 – 16 €) kuukaudessa ja matka terveyskeskukseen on pitkä, kallis ja vaivalloinen. Näillä seuduin ei edes tiedetä mitä kunnallinen kotiapu valmisaterioineen voisi olla. Terveyskeskuskäynti sinällään ei maksa kuin 35 bahtia (n 1 €), mutta kuljetukset sinne ja takaisin saattavat viedä koko kuukauden eläkkeen.

Vaikka Thaimaassa ihmiset välittävätkin toisistaan aivan eri tavalla kuin Suomessa, jossa yksinäinen vanhus saattaa lojua viikkotolkulla kuolleena kotonaan ennen kuin kukaan edes kaipaa häntä, on vielä edellisiltana kuistillaan istuskelleen, mutta yön aikana kotiinsa kuolleen vanhuksen löytyminen Kalasinin syrjäkylillä paikallisten mukaan aivan liian tavallista.

Kalasinin provinssissa on aloitettu sairaanhoitajien kotikäynnit yksinäisten vanhusten luona, mutta resurssipula on armoton. Muutama hoitaja ei millään kerkiä kaikkialle.