Takavuosien maajoukkuehyppääjä Janne Väätäinen valmentaa tänä päivänä japanilaisia mäkihyppääjiä ja on asunut maassa jo viisi vuotta. Tapasimme miehen Siam Oriental Golf Resortissa.

– Tämä koko golf -homma on täysin Tommi Nikusen syytä, Janne aloittaa kun tulen kysyneeksi mistä innostus golfiin aikoinaan alkoi, ja itse asiassa ensimmäinen kerta Thaimaassakin oli oikea sattumien summa. Se alkoi siitä, kun Soinisen Jani sanoi kerran, että kun tämä kausi saadaan pakettiin, niin sitten lähdetään jonnekin missä ei tarvitse kantaa yhtä ainutta kassia ja jossa ei takuulla ainakaan suksia tarvita ja niin me sitten aikoinaan päädyttiin Bangkokiin. Tämä oli sitten erittäin kaunisteltu versio siitä, mitä se Jani oikeasti minulle silloin sanoi, mutta se varsinainen asia oli tässä, Väätäinen naurahtaa. Sen jälkeen olen käynyt suurin piirtein joka toinen vuosi Thaimaassa ja tämä on nyt toinen kerta Pattayalla. Tänne täytyy tulla, ja tarkoitan nimenomaan tätä mäkeä ja Siam Orientalin aluetta, toistekin. Kämppä on hieno ja pelihommat toimii.

Janne Väätäinen viihtyy Buddha Hillillä.

Janne Väätäinen viihtyy Buddha Hillillä.

Potalta mäkeen

Kuopiossa vuonna 1975 syntynyt Väätäinen on harrastanut mäkihyppyä aivan pienestä pitäen.

– En ollut vielä ehtinyt viittä vuotta täyttää, kun ensimmäisen kerran piti päästä Puijon hiihtoseuran harjoituksiin. Myöhemmin kävi ilmi, että se vuoden -75 ikäluokka olikin aika kovaa sorttia. Esimerkiksi Niemisen Toni, Äyrin Riku, Jussilaisen Risto ja Mika Laitinen on kaikki samaa vuosikertaa. Itse pääsin aikoinaan 17 -vuotiaana edustamaan Suomea maailman cupin kisoihin.

Väätäinen kertoo parhaan kautensa osuneen talveen 1993 – 94, jolloin mäkiviikon kokonaispisteissä tuli päästyä yhdeksänneksi ja olympialaisetkin tuli käytyä.

– Ei sitä urheilija koskaan tahdo itselleen myöntää, mutta näin jälkeenpäin ajatellen minä kai sen kauden jälkeen tajusin, että omat rajat alkavat nyt olla saavutettu ja vuosikymmenen loppua kohti tultaessa ne mäkihommat sitten jäivät ja kokeilin siinä välillä kokinkin hommia, mutta oivalsin muutamassa vuodessa, ettei tämä sittenkään ole se minun hommani. Se on yllättävän kovaa työtä ja kutsumusammatti, jos jotain.

Valmentamaan

– Se oli 2001, kun Kari Pätäri soitti ja pyysi minua kaverikseen Vuokattiin junioreita valmentamaan ja minähän suostuin oitis. Siitä tie johti sitten Vuokatin urheiluopistoon valmentamaan ja opiskelemaan ammattivalmentajaksi. Se oli aika kova paketti ja ehkä hitaammalla tahdilla toteutettuna tulos olisi voinut olla parempi, mutta näillä mennään nyt.

– Japaniin minut sai Jani Klinga, joka siihen aikaan valmensi Japanissa ja tarjosi minulle osa-aikaista pestiä sinne. Siinä hommassa ollessani sain sitten mielenkiintoisen puhelun Noriaki Kasailta, jonka ympärille on rakennettu yksityisillä varoilla pyörivä mäkihyppytiimi ja hän kysyi josko olisin kiinnostunut siirtymään heille valmentajaksi. Tehtiin Janin kanssa se kausi loppuun yhteistyötä ja sen jälkeen siirryin sitten talotehtaan leipiin eli sitä mäkihyppytiimiä sponsoroivan yrityksen palvelukseen kokopäiväiseksi mäkivalmentajaksi. Tässä hommassa olen nyt viimeiset viisi vuotta ollut.

Sapporo

Suomalaiset muistavat Sapporon lähinnä vuoden 1972 talviolympialaisista, mutta kaupunki on Jannen mukaan paljon muutakin.

– Olen tykännyt asua siellä. Sapporo sijaitsee Hokkaidon saarella Pohjois-Japanissa ja Hokkaido tunnetaan Japanin ruoka-aittana. Moni Japanin eteläosissa asuva saattaa tulla viikonlopuksi Hokkaidoon ihan vain herkuttelemaan. Eväspuoli siellä on hyvässä kunnossa. Meillä on selkeät neljä vuodenaikaa: Runsaslumiset talvet, pitkät kesät ja erittäin lyhyet rospuuttoajat siinä välissä. Itse asiassa Hokkaidon syksy on mielestäni vuodenajoista kaikkein paras. Golf -kauden pituus on noin kahdeksan kuukautta. Sapporon kaupungissa asuu pari miljoonaa ihmistä ja suur-Sapporon alueella kolme. Koko Hokkaidon väkiluku on viitisen miljoonaa ihmistä eli Sapporo on ilman muuta alueen tärkein kaupunki. Sieltä lentää Bangkokiin sellaiset kahdeksan tuntia. Aasia on yllättävän iso maanosa.

Silta yli synkän virran. Tropical Gardenin uima-allasalueella sielu lepää.

Silta yli synkän virran. Tropical Gardenin uima-allasalueella sielu lepää.

Pattaya

– Nikusen Tommin kanssa tultiin tänne yhdessä ensimmäisen kerran ja kun Tommilla oli mailat mukana ja koko se muukin Lahden porukka olivat golfareita, niin pakko siinä sitten minunkin oli sinne kentälle lähteä. Sen jälkeen meillä oli aina kauden päätyttyä tapana tulla Thaimaahan golfaamaan vapun tienoilla, mutta sen jälkeen kun muutin sinne Japaniin on tahti vähän harventunut.

– Pattaya tarjoaa mielestäni erinomaiset mahdollisuudet golfin pelaamiseen ja pelireissuilla olen käynyt näiden Golf Resortin yhteistyökumppaneiden kanssa kuluneen kolmen viikon aikana aivan mahtavilla kentillä. Oman lisänsä erityisesti tähän lomaan ovat tuoneet nämä Siam Orientalin alueen tarjoamat puitteet. Täällä on rauhallista, avaraa ja siistiä. Minä kun en kaipaa mitään Walking Streetin tai muunkaan turistihautomon tarjoamia palveluita, niin mikäs täällä on ollessa. Sen verran olen Pattayan yössä käynyt, että yhtenä iltana menin katsomaan vieläkö Blues Factory on entisellään, mutta eihän sitä ollut koko paikkaa enää edes olemassa. Jonkun go go -baarin olivat senkin paikalle laittaneet. Kämppää kohti kävellessä löysin kumminkin Lam Morrisonin soittamassa yhdessä toisessa paikassa satamaan päin Blues Factoryn vanhasta paikasta.

Japanilainen tyttöystävä

Haastattelun aikana Janne Väätäinen tulee lipsauttaneeksi elämäntilanteestaan sen verran, että hänellä on japanilainen tyttöystävä, jonka kanssa on seuraavalla reissulla meininki matkustaa Malesian Kuala Lumpuriin, koska japanittaren sisko asuu siellä.

– Vähän tässä tutka pyörii siihen malliin, että joku kämppä jostain päin täältä vielä pitää hankkia, mutta tässä on vasta kartoitusvaihe päällä sen suhteen. Katsellaan kaikessa rauhassa, Janne päättää.