Tuli keskiviikko ja lähtöpäivä. Samalla tuli aika kertoa muulle retkueelle omasta pikku merkkipäivästäni.

Katamaraani Hua Hinistä kohti Pattayaa lähtisi Takiabin laiturista klo 16.00, joten käytimme keskiviikon mahdollisimman tehokkaasti laiskotellen. Luck katseli aamu-tv:tä, itse selasin internetin uutisvirtaa lähinnä Japanin tapahtumiin liittyen, yläkerrassa Tarja ja Mörkö varmaankin nukkuivat, sillä he olivat jääneet alakertaan edellisiltana meidän vetäytyessä huoneeseemme. Yhtä kaikki, aamiaistreffit oli sovittu vasta kello 11:ksi. Tänään ei ollut kiire minnekään.

Mr. Dan 88 on siitä erikoinen paikka, että vaikka sen ruokalistalta löytyy hyvinkin erikoisia aamiaisia (Suomalainen aamiainen = lasillinen vettä, vodkasnapsi ja tupakka), niin siellä voi rakennella oman aamupalansa myös aivan itse tyyliin “saisko tänään ihan vaan papuja paahtoleipien päällä, suomalaista kahvia ja lasillisen tuoremehua?” Ainoa aiheeseen liittyvä kysymys saattaa olla, että monellako leivällä?

Aamiainen oli syöty suurin piirtein klo 12 aikoihin ja laivan lähtöön aikaa vielä neljä tuntia. Mitäs nyt tehdään?

– Otetaan kaljat, ehdotin. Tänään tulee nimittäin kuluneeksi tasan 13 vuotta siitä, kun muutin Espanjasta tänne Thaimaahan. Sillä minä ajattelin vähän irtautua arjesta teidän kanssa…

Tuosta ylläolevasta pikkukuvasta voit todeta, kuinka ehdotus otettiin vastaan.

Lipunmyynti sinivalkoisille laivoille alkaa tuntia ennen aluksen lähtöaikaa, joten tilasimme taksin siinä puoli kolmen maissa ja ehdimme lipunmyyntipisteeseen viittä vaille kolmeksi. Viittoilivat meitä käymään peremmälle. Tällä kertaa ostimme liput business -luokkaan niin tätä kuin tulevia Pattayan ja Hua Hinin paikallislehdissä julkaistavia juttuja varten. Business -luokan liput maksoivat 1.550 bahtia/kpl. (n.41 €) Koitin ehdotella puolisolleni, että rahan säästämiseksi voitaisiin tehdä niin, että hän matkustaa turistiluokassa ja ainoastaan minä ammatillisista syistä business -luokassa, mutta jostain syystä tähän ehdotukseen vastattiin ainoastaan halveksivalla tuhahduksella, vaikka kuinka koitin selittää jonkun suomalaisen ministerinkin ainakin joskus toimineen virkamatkallaan samoin.

Jostain syystä Royal Thai Ferries haluaa tarkastaa ulkomaalaisten matkustajiensa passit ja myös turvatarkastus ennen laiturialueelle pääsyä on hyvin lentokenttämäinen. Kassit läpivalaistaan, metallinpaljastimen läpi kävellään ja isot matkalaukut matkustavat erillisessä rahtitilassa. Itse odotusalue on Pattayan tapaan laiturille viritetty katos varjoa antamaan ja vilvoittava merituuli huolehtii lopusta.

Kello 13 Pattayalta lähtenyt laiva kiinnittyi laituriin viittä yli kolme, purki matkustajat tavaroineen ulos ja alkoi ottaa meitä sisään varttia vaille neljä. Business -luokkaan pitää kavuta laivan takaosassa olevat rappuset ylös. Siellä on paremmat istuimet ja ilmainen tarjoilu. Lisäksi sieltä näkee maisemat paremmin. Sen pituinen se. Sama matka 300 bahtia kalliimmalla hinnalla.

Pattayan päässä kiinnityimme laituriin tasan kuudelta ja saimme heti laivasta poistuessamme huomata, kuinka erilainen maailma meitä täällä odotti. Pattayan Bali Hain satama-alueesta kun näkyy tulleen todellinen tivoli! Oli esiintymislavaa artisteille, miimikkoa, Jeesuksen apostolia ja kansaa niin julmetusti, ettei kunnolla eteenpäin päässyt. Kontrasti rauhalliseen ja hiljaiseen Takiabin satamaan Hua Hinissä oli sanalla sanoen järkyttävä. Emme tuhlaa enempiä sanoja asian tarkempaan kertomiseen, mutta julkaisemme sen sijaa kaksi kuvaa, joista jokainen voi itse verrata Takiabia ja Bali Haita.

Päättyköön tämä matkapäiväkirja siihen toteamukseen, että taksi Bali Hailta kotiin Pratamnakille maksoi 200 bahtia. (n. 5 €)