“Ho Chi Minh City on yksi maailman suurimmista kusetuksista”, sanoo yksi ja toinen pukee ajatuksen muotoon “Jenkit lähti, mutta kapitalismi jäi”.

Me kun emme näillä matkoillamme anna minkään päästä ns. droppaamaan tunnelmia, niin naurullahan nämä kaikki kuitattiin, mutta näin meitä huijattiin kolmen vaivaisen päivän aikana:

  • Taksikyyti lentokentältä hotellille maksoi 20 dollaria eli 450.000 dongia. Hotellilta lentokentälle tasan sama kyyti maksoi 126.000 dongia. Alle kolmasosan.
  • Taksikyydin meille lentokentällä 20 dollarilla välittänyt mies antoi sadasta dollarista takaisin neljä 20 dollarin seteliä, joista yksi seuraavan päivän tarkemmassa tarkastelussa osoittautuikin yhden dollarin seteliksi. Näin ollen sen kyydin lopulliseksi hinnaksi tulikin lähes 900.000 dongia. Mitäs me miljonäärit.

Katso tätä kuvaa tarkkaan, sillä näköala hotelli Rexin 5. kerroksen terassilta on todella osattu hinnoitella.

  • Oli onnenkantamoinen, ettemme tulleet ostaneeksi sotamuseon pihalla tyhmiä turisteja väijyneeltä kädettömältä vietnamilaismieheltä kirjoja kaksinkertaiseen hintaan museon oman matkamuistomyymälän hintoihin verrattuna.
  • Taksikyydit kaupungin keskustan ja hotellimme välillä maksoivat alimmillaan 82.000 dongia ja kalleimmillaan 237.000 dongia. Se lyhin väli hotelli Rexin edestä kävelykatu Bui Vienin päähän oli kaikkein kallein. Mitäs otimme taksin viiden tähden hotellin edestä.
  • Tiger -oluen hinta vaihteli suuresti eri anniskelupaikkojen välillä. Halvimmillaan sitä myytiin alle 40.000 dongin hintaan, mutta kalleimmillaan hotelli Rexin kattoterassilla se oli yli kolminkertainen, eli 129.000 dongia. Oli siinä näköalalla hintaa.
  • Vielä lentokentälläkin järjestävän seuran edustajat pääsivät rokottamaan meitä rahanvaihdon yhteydessä. Olimme Suvarnabhumin lentokentällä vaihtaneet 2.000 bahtia Vietnamin dongeiksi ja saaneet 1.100.000 dongia ja 20 bahtia rahasta takaisin. Nyt kävimme vertailun vuoksi vaihtamassa 1.140.000 dongia bahteiksi ja saimme niillä 1.500 bahtia. Rahanvaihtaja muistaa meidät varmasti pitkään hillittömän naurumme vuoksi.

Ruokailumme Bui Vienillä oli todella erikoinen elämys.

  • Sokerina pohjalla vielä ravintola Lucky Luke Bui Vienillä, jossa ei ollut lainkaan henkilökuntaa, kun istuimme kadulla olleen ruokalistan houkuttelemina pöytään katselemaan kadun vilinää ja syömään vähän länsimaisemmin. Kuin tyhjästä paikalle ilmestyi yksi kadulla toimivista sisäänheittäjistä ja toimitti pöytäämme ruokalistat. Niitä tutkiessamme jonkun naapuriravintolan tarjoilija tuli kysymään, mitä haluaisimme ruokien kanssa juoda. Tytön lähdettyä hakemaan juomia tuli kadun toisella puolella sijaitsevasta ravintolasta toinen kysymään joko olemme valmiita tilaamaan jne. Ruokailun aikana meitä palveli neljä eri ihmistä luultavasti neljästä eri ravintolasta, mutta Lucky Luken henkilökuntaa emme nähneet missään vaiheessa. Maksettu laskukin kiikutettiin muualle, mutta vaihtorahat sentään saatiin.
  • Onko tämä huijaus vai väärinkäsitys, mutta tosi on, että minua laskutettiin hotellilta lähdön yhteydessä niistä juomistani vesipulloista, jotka oli aseteltu minibaarin vesipulloista erilleen kahvinkeittotarvikkeiden joukkoon. Kolmen aamupäivän kirjoitusvedet yhteensä 54.000 dongia.

Ho Chi Min Cityssä on upeita puistoja, joissa on patsaita, kuntoiluvälineitä, kahviloita ym.

Tiistai-iltana 21.2, kun palattuamme tilitimme tunnelmiamme Mama Burgerin herkullisten juustohampurilaisten äärellä, oli kummankin yhteinen lopputulema se, että Ho Chi Minh City on kerralla nähty. Toista kertaa sinne ei ryöstettäväksi tarvitse mennä.

Ei kuitenkaan tuomita kaikkia vietnamilaisia ja koko Vietnamia Ho Chi Minh Cityn kokemustemme perusteella. Täytyy vietnamilaisille antaa toinenkin mahdollisuus. Ehkä ensi talvena China Beachin maisemat Da Nangin seudulla saavat sen.